Lue keskustelun säännöt.
Mitä te teette jouluaattona?
Meillä varmaan aika perinteiset jutut, saunaa ei kyllä ole. Olen miettinyt järjesyäisinkö ruokailun tänä vuonna 2 osassa. Eli kalapöytä ikäänkuin alkupalapöytänä vaikka klo/15. Sisältää siis lohet, sillit, blinit, joku juustosalaatti. Sitten lahjojen jako. Lapset ovat jo malttamattomia. Kinkku, laatikot jne sitten toisessa kattauksessa vaikka klo;:17. Onko tästä kokemusta? Toimiiko?
Kommentit (890)
En voi tavata vanhaa vanhempaani, joka saa kolmannen rokotteen vasta joulun jälkeen, joten olen yksin kotona. Teen lähityötä ja olen iso riski vanhemmalleni nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsemurhan.
Haluatko kertoa lisää, että mikä kaikki näihin ajatuksiin on johtanut ja mitkä fiilikset tänään? Olen itsekin ollut tuossa tilanteessa monta kertaa, mutta pikku hiljaa aivojen lukot hellittäneet ja pelkkä ikävyys on helpottanut. Puhuminen on auttanut, kuuntelen jos tahdot. <3
Totaalinen yksinäisyys. Pelkkää mustaa mieli täynnä. Ero. Epäonnistuminen ihmisenä. En ole ikinä edes halunnut olla täällä, en pyytänyt syntyä tänne. Selvinnyt reilu 30 vuotta, mutta kuolema ollut mielessä lähes päivittäin 12 (?) vuotiaasta eteenpäin.
Jo heti eteisessä, kun saan ulko-ovenn kiinni, romahdan totaalisesti ja itken ääneen kun tulen yksinäiseen, kuoleman hiljaiseen kotiin. Jääkaappi vain hurisee. Yöt juon suruun ja itken ääneen. Aamulla herään normaalisti tosin tunnottomana töihin mutta itken monta kertaa. Meikatessa itken. Bussissa itken. Töissä itken vessassa salaa. Kaupassa itken. Maski piilottaa onneksi helposti kyyneleet. Olen yrittänyt alkoholisoitua kunnolla mutta en osaa sitäkään. Olen toivonut koronaa, että se tappaisi. Auto ajaisi päälle. Kuolisin vaikka hammastulehdukseen. Tukehtuisin ruokaan yksin kotona. Toivon pakkasia että joisin pääni täyteen ja menisin veteen ja nukahtaisin ulos. En uskalla tai osaa edes tappaa itseäni. Mietin onko tämä talo tarpeeksi korkea jos vaan hyppään kahdeksannesta kerroksesta. Entä jos joku lapsi löytääkin minut? Entä jos sidon muovipusseja pääni ympärille ja menen nukkumaan...? Saisinko jotain lääkkeitä tai insuliineja jostain, mietin mitä pitäisi ottaa että se olisi tarpeeksi.
Töissä olen jostain syystä pidetty työkaveri mutta muuten ei ole enää elämässä mitään. Mietin, kun työkaveri sanoi tänään että "oli taas mukava työpäivä minun kanssa", että ei tiedä että oli luultavasti meidän osalta viimeinen yhteinen vuoro. Mietin ollaanko mulle vihaisia kun en ilmestykään sovittuun vuoroon vaikka aina ennen tunnollisesti saapunut sovittuun aikaan, huolestuuko joku vai suuttuuko vain. Mietin jätänkö muut pulaan.
Ostin eilen kaupasta varmaan 20 paria sukkia ja mietin että kenelle nämäkin ja menköön viimeiset rahat. Varmaan joku raukka joka joutuu hankkiutumaan eroon minun tavaroista, ihmettelee montako jalkaa minulla oli koska jostain syystä haalin elämäni aikana ihan liikaa kenkiä ja sukkia. Nättejä ne kyllä ovat, mutta en halua astua niillä enää ensi kevään asfaltille.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi nyt tietää, mitä tekee 24.12.?
Minäpä kysyn vastaavasti ap:ltä, mitä teet 3.1.?
Suurimmalla osalla (poislukien vuorotyöläiset) on varmaan jouluaatton perinteet, jotka toistuvat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Moni tietää jo nyt, mitä tekee jouluaattona vuonna 2045 klo 14, jos arkeen ei tule suuria mullistuksia.
12 aikaa syödään joulupuuro. Ollaan ja katsellaan telkkaria. Käydään saunassa ja n klo 17 aikaa syödään.. Ruokailun jälkeen availlaan lahjat. Vanhempani viettävät aaton meillä. Jos eivät ole meillä niin sitten saunotaan vasta illemmalla.. Pelataan lautapelejä koko perhe ja katsellaan leffoja. Lapset jo leikkimisiän ylittäneitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsemurhan.
Haluatko kertoa lisää, että mikä kaikki näihin ajatuksiin on johtanut ja mitkä fiilikset tänään? Olen itsekin ollut tuossa tilanteessa monta kertaa, mutta pikku hiljaa aivojen lukot hellittäneet ja pelkkä ikävyys on helpottanut. Puhuminen on auttanut, kuuntelen jos tahdot. <3
Totaalinen yksinäisyys. Pelkkää mustaa mieli täynnä. Ero. Epäonnistuminen ihmisenä. En ole ikinä edes halunnut olla täällä, en pyytänyt syntyä tänne. Selvinnyt reilu 30 vuotta, mutta kuolema ollut mielessä lähes päivittäin 12 (?) vuotiaasta eteenpäin.
Jo heti eteisessä, kun saan ulko-ovenn kiinni, romahdan totaalisesti ja itken ääneen kun tulen yksinäiseen, kuoleman hiljaiseen kotiin. Jääkaappi vain hurisee. Yöt juon suruun ja itken ääneen. Aamulla herään normaalisti tosin tunnottomana töihin mutta itken monta kertaa. Meikatessa itken. Bussissa itken. Töissä itken vessassa salaa. Kaupassa itken. Maski piilottaa onneksi helposti kyyneleet. Olen yrittänyt alkoholisoitua kunnolla mutta en osaa sitäkään. Olen toivonut koronaa, että se tappaisi. Auto ajaisi päälle. Kuolisin vaikka hammastulehdukseen. Tukehtuisin ruokaan yksin kotona. Toivon pakkasia että joisin pääni täyteen ja menisin veteen ja nukahtaisin ulos. En uskalla tai osaa edes tappaa itseäni. Mietin onko tämä talo tarpeeksi korkea jos vaan hyppään kahdeksannesta kerroksesta. Entä jos joku lapsi löytääkin minut? Entä jos sidon muovipusseja pääni ympärille ja menen nukkumaan...? Saisinko jotain lääkkeitä tai insuliineja jostain, mietin mitä pitäisi ottaa että se olisi tarpeeksi.
Töissä olen jostain syystä pidetty työkaveri mutta muuten ei ole enää elämässä mitään. Mietin, kun työkaveri sanoi tänään että "oli taas mukava työpäivä minun kanssa", että ei tiedä että oli luultavasti meidän osalta viimeinen yhteinen vuoro. Mietin ollaanko mulle vihaisia kun en ilmestykään sovittuun vuoroon vaikka aina ennen tunnollisesti saapunut sovittuun aikaan, huolestuuko joku vai suuttuuko vain. Mietin jätänkö muut pulaan.
Ostin eilen kaupasta varmaan 20 paria sukkia ja mietin että kenelle nämäkin ja menköön viimeiset rahat. Varmaan joku raukka joka joutuu hankkiutumaan eroon minun tavaroista, ihmettelee montako jalkaa minulla oli koska jostain syystä haalin elämäni aikana ihan liikaa kenkiä ja sukkia. Nättejä ne kyllä ovat, mutta en halua astua niillä enää ensi kevään asfaltille.
Toivoisin että hakisit apua, jää yksin. Olen varma siitä että elämällä on sinulle jotain hyvää vielä tarjottavana. Olisiko työkavereissa joku jolle puhua? Asiat lähtevät aukeamaan kun ensin saa puhuttua edes yhdelle ongelmistaan. Koita jaksaa, toistan vielä että älä jää yksin. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
12 aikaa syödään joulupuuro. Ollaan ja katsellaan telkkaria. Käydään saunassa ja n klo 17 aikaa syödään.. Ruokailun jälkeen availlaan lahjat. Vanhempani viettävät aaton meillä. Jos eivät ole meillä niin sitten saunotaan vasta illemmalla.. Pelataan lautapelejä koko perhe ja katsellaan leffoja. Lapset jo leikkimisiän ylittäneitä.
Jumalauta että osaa ottaakupoliin jo toi sanakin! LAUTAPELIT! Argh!
Vierailija kirjoitti:
Veemäinen m u s limi asiakas vaati piruuttaan myyntineuvottelun 24.11. klo. 18, ihan vain joulua viettäviä kyykyttääkseen. Niinpä olen siellä sitten.
Jotkun rakastavat toisten kyykyttämistä Eräänä jouluaattona olin sairaalassa aamuvuorossa ja eiköhän joku omainen päättänyt soittaa ja kysyä kuulumisia klo 12.05. Tiesi varmasti, että hoitajatkin haluaisivat viettää joulua edes joulurauhan julistuksen ajan. Muuten töissä on tehtävä arkena ja pyhänä aivan samat työt, eikä joulu näy mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Töissä klo 18 saakka. Ehtii sopivasti miehen laittamaan joulupöytään.
Mikä tuollaases vanhemmas pitää olla sisälämpötila
makasn sohvalla, mässytän herkkuja ja katson leffoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veemäinen m u s limi asiakas vaati piruuttaan myyntineuvottelun 24.11. klo. 18, ihan vain joulua viettäviä kyykyttääkseen. Niinpä olen siellä sitten.
Jotkun rakastavat toisten kyykyttämistä Eräänä jouluaattona olin sairaalassa aamuvuorossa ja eiköhän joku omainen päättänyt soittaa ja kysyä kuulumisia klo 12.05. Tiesi varmasti, että hoitajatkin haluaisivat viettää joulua edes joulurauhan julistuksen ajan. Muuten töissä on tehtävä arkena ja pyhänä aivan samat työt, eikä joulu näy mitenkään.
joo, sano potilaalle, että täti kuuntelee nyt joulurauhajulistusta… niin raskas ja hektinen työ, ettei kahvikpposeltaan ja tortulta ehdi.
Potilaita ei tietenkään jätetä pulaan, mutta omainen voi valita jonkun muun hetken kuin joulurauhanjulistuksen ajan kysyäkseen kuulumisia. Useimmat potilaatkin haluavat katsoa julistuksen rauhassa , eivätkä halua heitä häirittävän hoitotoimilla sen 10 minuuttisen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä yhtään. Tarkoitus on viettää uuden miesystävän kanssa, en ollenkaan tiedä millainen ajatus hänellä on. Yksin en yleensä vietä koko juhlaa, mitä nyt kinkkua, lanttulootaa ja rosollia syön jos saan hankittua.
Oksettavaa kuvitella saunassa hikoilevia, kinkunihraa suolistossa ja siellä lauteilla raapimassa ihonpaloja itsestään. Sitten punakkana taas pöytään ja kaikki mahdollinen laatikoista muihin jouluun liitettäviin ruokiin taas kiinni. Siitä sitten vuorotellen käydään välillä vessassa tyhjentämässä suolta.
Ja mukamas sivistynyttä glögin juontia ja sitten vittuillaan ja vinoillaan lautapelipakkopullassa. Koska meillä vietetään laatuaikaa perheen kanssa jne kaikkee sontaa.
Iljettää koko kummallinen joulunvietto.
Ja niin vähän kuin siihen oikeesti tarttis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tekopyhää touhua joulun vietto. Sitä vaan odottaa että olis äkkiä ohi.
Istun kotona karanteenissa ja katselen varmaan jouluelokuvia. Ruoat saa jäädä tekemättä kun makuaisti ei toimi. Toivottavasti tästä ei tule perinnettä.
Sinulle epätoivoinen, MENE HOITOON!
Kotona olen yksin.Ei jouluvalmisteluja,ei joulumieltä.Alkosta perinteiset 3 kossua,että voi räpeltää tämänkin vuoden joten kuten loppuun.Ensi vuodellekaan ei kyllä ole suuria odotuksia.
Siivoan, käyn kaupassa hakemassa likalle sushia joulupöytään, rosolli, kipaisu hautumaalla, syödään liikaa, jaetaan pari pakettia ja joo vedetään bingo ottaako äiti kierroksia eka kertaa ennen vai jälkeen viiden. Isä nauttii äidin ärsyttämisestä, toisaalta se on säälittävän helppoa...
Miksi pitäisi nyt tietää, mitä tekee 24.12.?
Minäpä kysyn vastaavasti ap:ltä, mitä teet 3.1.?