Mikähän minua lapsena vaivasi?
Kirjoitin noin 8-18 vuotiaana päiväkirjaa joka päivä ja ne kirjat ovat yhä tallessa. Luen niitä yhä joskus kun olen nyt 50-vuotias mutta ne kirjoitukseni ovat todella outoja. Esimerkiksi 10-vuotiaana olen yhtenä päivänä kirjoittanut näin:
Parrakas takki on sairas. Pidä huolta ystävistämme.
Ehkä mukavia hahmoja. Wheatfly White voi tulla apuna.
Patjan paras matto leviää ja muut kutovat sen kutomiseen.
Kaunis laulaja unessa, menemme sänkyyn hänen kanssaan.
Puolustaessaan uskollista epäoikeudenmukaisuutta perhoselle, hän
Älä lähetä meitä. Uni on paras lääke, nautitaan siitä. Saamme köyhien olot aamulla.
Kaikki merkinnät ovat tuollaisia omituisia tekstejä joista näin jälkikäteen en ymmärrä mitään, että mitä tarkoitin koska en muista elämäni ensimmäisistä 20 vuodesta juuri mitään. Olen kuitenkin syntynyt Suomessa ja suomen kieli on äidinkieleni sekä ensimmäinen kieli jonka opin mutta silti teksti on tuollaista omituista josta ei saa mitään selvää ja täynnä virheitä.
Kommentit (3)
Oliko lapsuutesi traumaattinen? Esim. Tunnekylmä? Olet ehkä yrittänyt käsitellä jotain asioita.
Vaikuttaa tuollaiselta assosiatiiviselta salakieleltä. Olet ehkä pelännyt, että joku lukee päiväkirjaasi, ja tuollaisella salakielellä olet voinut puhua aroista tunteistasi ja kokemuksistasi turvallisesti.