Mitä tehdä kun oman lapsen nimi on kestoharmituksen aihe?

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 07:08"]Minun lapseni nimi on Sandra. Ja niin tuikitavallinen ja mitäänsanomaton nimi. Mieheni sen päätti, ei antanut periksi, koska nimi kulkee hänen suvussaan. Minä sain sitten päättää toisen lapsemme nimen. Sandra-tyttömme näyttää toki ihan Sandralta, kun sen nimen on saanut ja hän on jo 5-vuotias. Mutta silti jos hän nimensä joskus haluaisi vaihtaa, niin minua ei kirpaisisi lainkaan. Sandra nimenä ei herätä minussa mitään mielikuvia tai tunteita.
[/quote]Tuohan on kaunis nimi ja kaukana mitäänsanomattomasta. Minusta Sandra on vahvan naisen nimi. Anna, Sofia, Iida, Jenni... siinä mitäänsanomattomia nimiä!

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 10:15"]Huh onneks meillä oli niin että minä sain valita nimet, ihan tavallisia nimiä mut ne tavallaan " juolahti" mieleen heti kun sain syliini synnytyksien jälkeen! Olivat vaan vaikka Eemelin ja Eevan näköisiä :D
[/quote]
Eli jonku kysymykseen kun mietti miten voi olla vaikka Iitan näköinen; Mulle siis meinaa sitä tunnetta, kun katsoin lastani ensi kerran ja ajattelin: "Eemeli♡"

Kummallekkin olin päättänyt raskausaikana ihan eri nimet, mut noin kävi kummallakin kerralla!
Jos siis kukaan tajus, ärsyttävä kännykällä kirjottaa :D

Siis pitääkö sen nimen herättää jotain tunteita? Aika turhasta asiasta saadaan ongelma kyllä... Nimellä oo mitään väliä juuri missään asiassa. 

Sitä minäkin, että miksi :D haluaisit olla 15 vuoden päästä tilanteessa, jossa sinun lapsi inhoaa nimeään ja haluaa vaihtaa sen, ja sinä pääsisit nyyhkyttämään ja käsiä vääntelehtimään että kun se on sydänverellä valittu maailman kaunein nimi, miten ihmeessä voit edes ajatella vaihtamista! Haha! Nyt jos lapsesi haluaa vaihtaa nimen niin sanot vaan että ahaa, millasta nimeä ajattelit, kenties saatat päästä ehdottamaan niitä omia suosikkejasi.

Ajattele sitä juuri noin kuin sanoit, että lapselle on annettava joku nimi tietyssä ajassa ja kaksi vanhempaa teidän tapauksessa sen yhdessä päätti, joten nimi on mikä on ja sillä mennään. Harvoin nimi on kaikin puolin täydellinen vaan se on joko järkevä tai erikoinen tai tavallinen tai vanhemman mielestä kaunis tai uniikki tai... Minusta lapsen nimi valitaan niin että se edustaa enemmän vanhempia ja vanhempien toiveita ja arvostuksia, lapsihan on vasta kääryle jolla sitä nimeä sitten paiskataan. Kyse on ehkä siis enemmän sinusta itsestäsi ja mielestäsi nimi nyt kertoo sinusta jotain mikä ei ihan ole sitä mitä itse haluaisit ajatella. Mutta hei, se nimi ei ole sinun projekti eikä egon jatke, ei oikeasti haittaa mitään. Nimi kuin nimi, miehesikin vaikutus siinä saa näkyä tai vaikka sattuma, ei sen tarvitse olla niin vakavaa.

Nyt kuvittelet sen nimen punaiseksi ilmapalloksi, joka paisuu sinun näkökentässä, sitten alat hengittää syvään nenän kautta sisään ja suun kautta ulos, ja kuvittelet että joka hengenvedolla ilmapallo leijuu kauemmas, kauemmas, kunnes sitä ei enää näy. Näkyy vain taivasta, sitten katsot alas ja olet kukkivalla niityllä perheesi kanssa ja kaikki on hyvin, aurinko paistaa, nimellä ei ole merkitystä.

Nimi on ihmiselle aika tärkeä juttu. Mutta nimen voi vaihtaa myös aikuisena vastaamaan omaa toivetta. Yksi mahdollisuus on vain ottaa yksi uusi nimi etunimeksi ja jättää vanhat toisiksi nimiksi.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 10:25"]

Nimi on ihmiselle aika tärkeä juttu. Mutta nimen voi vaihtaa myös aikuisena vastaamaan omaa toivetta. Yksi mahdollisuus on vain ottaa yksi uusi nimi etunimeksi ja jättää vanhat toisiksi nimiksi.

[/quote]

Ai on? Mulle ei ole niin omakaan, saati muiden nimet herättänyt koskaan mitään tunnetta. 

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 09:48"]

Mä en tajua tätä juttua että "nimi pitää olla lapsen näköinen". Kun joku joskus selittäisi, että minkä näköinen sen Iidan pitää olla, tai onko Reetalla punainen tukka tai Villellä hörökorvat. Vai mitä se tarkoittaa että joku nimi on jonkun näköinen?

[/quote]

Hulluin tuo on siksi että se parikuinen saati vastasyntynyt on ihan erinäköinen kuin vaikkapa leikki-ikäinen tai vanhempi. Esim. meillä lapsi oli vauvana mustatukkainen ja sinisilmäinen, nykyisin blondi ja ruskeasilmäinen.

Vanhemmillani oli tuollainen tilanne pikkusiskoni nimen kanssa. Äidillä oli päähänpinttymä nimestä, jota isä ei missään nimessä hyväksynyt. Asiaa puitiin kuukausikaupalla, kunnes viime hetkellä päädyttiin kompromissinimeen, johon kukaan ei ollut täysin tyytyväinen. Pikkusisko on jo aikuinen ja äitiä harmittaa edelleen, vaikka sisko itse ei missään nimessä haluaisi sitä nimeä. Ja vanhempani erosivat. Eivät tietenkään varsinaisesti tämän asian takia, mutta kyllä se on hyvä esimerkki heidän aidosta kyvystää joustaa. Miettikää nyt oikeasti, mikä on tärkeää!

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 09:48"]

Mä en tajua tätä juttua että "nimi pitää olla lapsen näköinen". Kun joku joskus selittäisi, että minkä näköinen sen Iidan pitää olla, tai onko Reetalla punainen tukka tai Villellä hörökorvat. Vai mitä se tarkoittaa että joku nimi on jonkun näköinen?

[/quote]

Hulluin tuo on siksi että se parikuinen saati vastasyntynyt on ihan erinäköinen kuin vaikkapa leikki-ikäinen tai vanhempi. Esim. meillä lapsi oli vauvana mustatukkainen ja sinisilmäinen, nykyisin blondi ja ruskeasilmäinen.

[/quote]

No eihän sillä ole mitään väliä, vaikka lapsi muuttuisi täysin erinäköiseksi vaikka kerran kuussa. Näyttäisikö se mustatukkaisena Villeltä ja vaaleatukkaisena Kallelta? Ei nimi ole kenenkään "näköinen" eikä kukaan minkään nimen "näköinen", kyllä ne mielleyhtymät ovat ihan vain höpsähtäneen vanhemman päässä.

Keksit lapselle ihanan lempinimen, jota käytät arjessa.