Vela, kerro elämästäsi

Ikää 38, hoitoalalla, avioliitossa. Harrastan mm.lukemista, retkeilyä kotimaassa/ulkomailla, eläimiä. Tykkään juoda viiniä, ottaa päiväunia ja katsella leffoja. Rauhassa. Tulevaisuudessa haluan kouluttautua lisää työn ohessa ja päästä hiukan enemmän ohjaaviin tehtäviin.

Koskaan en ole kokenut pienintäkään halua äidiksi enkä lasten kanssa erityisemmin viihdy. En koe perhe-elämän olevan minua varten millään tapaa enkä ole koskaan kärsinyt vauvakuumeesta tai vastaavasta tunteesta. Onneksi on mies, jolla samantapaiset ajatukset/harrastukset.

Olen 28-vuotias korkeakoulutettu nainen, yrittäjä, tuore vaimo ja erinomainen ruoanlaittaja. Vapaa-ajallani luen, kirjoitan, piirrän, hoidan puutarhaa/viherkasveja, ulkoilen koiran kanssa, mökkeilen, hiihdän, pyöräilen, sienestän, kokkaan, säilön, ompelen, neulon, kudon kangaspuilla, hakkaan halkoja, haravoin, kiertelen kirpputoreja ja vintagekauppoja sekä tapaan ystäviäni ja perhettäni. Keksin välillä uusia harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita, joihin tutustun perinpohjaisesti. Lisäksi matkustan mieheni kanssa säännöllisesti pitkiä matkoja (kauas ja kauan).

Lyhyen tähtämien päämääräni on laajentaa yritystoimintaani seuraavien muutaman vuoden aikana, ja jossain vaiheessa suuntaamme ulkomaille töihin. Aviomieheni valmistelee juuri väitöskirjaansa ja ennen sen valmistumista emme aio lähteä. Kohdemaassa aion perustaa uuden yrityksen samalta alalta, jolla toimin nyt. Tarkoitus on vain nautiskella ja tasapainottaa työ ja vapaa-aika sopivaan suhteeseen auringon alla valtameren äärellä.

Lapsia ei ole hyvin yksinkertaisesta syystä: en halua olla äiti. Se ei tarkoita, että minussa olisi mitään vikaa. Haluan vain eri asioita kuin ne, jotka haluavat olla äitejä.

28-v. nainen, korkeakoulutettu ja kivassa työpaikassa. Asun pienessä asunnossa Helsingin kantakaupungissa. Työn ohella minulle on tärkeää harrastukset, joihin kuuluu tanssi, lukeminen ja muutamat muut nörttiharrastukset. Elämäni suola ovat ihanat ystäväni, joiden kanssa vietän paljon aikaa viikoittain. Olen varmaankin "elämäntapasinkku", sillä seurustelusuhteeni eivät koskaan ole edenneet yhteenmuuttamiseen asti. Viihdyn loistavasti yksikseni, koska koen, että minulla on rikas elämä.

Minulla ei ole lapsia mm. siksi ettei lapsi sopisi elämääni. Minulle on tärkeää pystyä tekemään asioita spontaanisti - vaikka lähtemään yksille kavereiden kanssa tai leffaan keskellä viikkoa. Minulle eläminen lähiössä hyvin ydinperhekeskeisesti olisi suoranainen kauhistus. Haluan elää itselleni ilman huolta ja syyllisyyttä.

Lisäksi työskentelen lasten parissa, joten koen, ettei minun tarvitse hankkia omia lapsia todetakseni elämän jatkuvuutta. Tulen omalla työlläni vaikuttamaan ihan tarpeeksi seuraavaan sukupolveen.

lisää

Olen 27-vuotias nainen ja suoraansanottuna olen liian kiintyny nykyseen elämäntapaani hankkiakseni lapsia. Asun Iso-Britanniassa ja työni puolesta joudun treenaamaan erilaisia tanssityylejä 5-10 kertaa viikossa. Lisäksi pyrin uimaan joka toinen päivä. Rakastan lukemista ja harvoina vapaapäivinä saatan lukea kolmekin kirjaa putkeen. Vihaan ruoanlaittoa ja syön yleensä ulkona. Leipominen ja siivoaminen ovat minulle kauhistus. Käyn baareissa ja pubeissa 2-4 iltana viikosta. Harrastan irtosuhteita. En todellakaan ole "äiti-materiaalia", miksipä siis pilata oma (ja lapsen) elämä hankkimalla perhe?.

Olen miltein kolmikymppinen nainen ja elän sen verran kiireistä elämää ettei tähän saa mitään vauvaa mahdutettua. Koen kaikki elämäni osa-alueet sen verran tärkeiksi etten ole valmis tinkimään mistään niistä vauvan vuoksi. Ehdoton takaraja lastenhankinnalle minun kohdalla on viiden vuoden kuluttua, tuskin muutan mieltäni siihen mennessä.

Olen 38v, asun Helsingissä miehen, kissan ja koiran kanssa. Olen ylempi toimihenkilö it-alalla. Harrastan kuorolaulua, lautapelejä, ruoanlaittoa ja matkailua. Kuntoilemme paljon yhdessä. Elämme mielestäni ihan tavallista arkea ja todellakin arvostamme sitä, koska aina asiat eivät ole olleet näin hyvin. Emme ole erityisen varakkaita, mutta tietenkin dinkkuina saa samoilla tuloilla vähän paremman elintason.

Itse olen aina tiennyt, etten halua lapsia. Pidän kyllä monista lapsista, mutta en vaan ole yhtään äidillinen henkilö, enkä kaipaa omaa lasta. Mies taisi pitää lastentekoa ennen parisuhteeseen kuuluvana itsestäänselvyytenä, ja on nyt lähinnä helpottunut. Olisin kyllä mahdollisesti ollut valmis yhteen lapseen, jos mies olisi ottanut suurimman hoitovastuun, mutta ei hän halunnut. Ja nythän alkaa joka tapauksessa olla liian myöhäistä.

----

Tavallaan koen että saattaisin jopa haluta lapsen. Mutta se halu tulla ja mennä miten lystään on paljon suurempi.
Saatan saada päähäni että lähdempäs huomenna Englantiin - ei onnistus lapsen kanssa.
Saatan keskellä yötä lähtä kolmen tunnin kävelylle - ei onnistus lapsen kanssa.
Saatan olla tekemättä ruokaa päiväkausiin, elän vaikka vaan Subwayn sämpylöillä - ei onnistus lapsen kanssa.
Saatan nukkua 15h yöunet - ei onnistus lapsen kanssa.
Haluan elää vapaasti! Töiden puolesta se on mahdollista joten miksikäs ei. Ja ikää on 25!

Teen sairaanhoitajan keikkatöitä kolmena päivänä viikossa. Mies minulla on. Lapsia emme ole kumpikaan halunneet. Mieheni käy kokoaikatyössä. Tykkäämme vapaa-aikana olla paljon kotona. Meillä on molemmilla omat huoneet ja vessat. Vietämme aikaa paljon omissa huoneissamme lukien ja tietokoneillamme. Meillä on kotona paljon ku ntoilulaitteita, joita käytämme. Tykkäämme yhdessä ulkoilla ja matkustella. Tykkäämme käydä elokuvissa, konserteissa, näyttelyissä, syömässä ja shoppailemassa. Vietämme aikaa usein yksin tai kahdestaan, joskus käymme kyläilemässä. Meillä on kaunis koti ja hyvä auto. Kesäpaikkaa emme halua hankkia. Tykkäämme saunoa ja meillä on poreamme sekä hierontanojatuoli. Lapsia tai kotieläimiä emme kaipaa.