Lue keskustelun säännöt.
Kuulostan varmaan kiittämättömältä, mutta ärsyttää kun 60 v. äitini tarvitsee usein apua
19.11.2021 |
On siis ihan terve ihminen. Tai ainakaan mitään ei ole diagnosoitu. Omasta mielestään vaan on jo niiiiin raihnainen ja väsynyt, ollut ihan niin kauan kuin jaksan muistaa, jo lapsena muistan itse huolehtineeni itsestäni kun äiti makasi väsyneenä sängyssä.
Älkää käsittäkö väärin, rakastan äitiäni ja hän on kiltti ja hyväntahtoinen. Ja yleensä autan häntä mielelläni.
Mutta joskus vaan niin ärsyttää, ja olen kateellinen ystävieni äideille, jotka ovat pirteitä, tekeväisiä ja HE auttavat tyttäriään, vaikka osa heistä on jo 15 vuotta vanhempiakin kuin oma äitini.
He vahtivat lapsenlapsiaan, auttavat järjestämään ristäisiä, synttäreitä, rippijuhlia, siivoavat ja leipovat jne.
Meillä minä autan äitiä. Taas soitti voisinko tulla auttamaan joulusiivouksissa.
No, kyllähän minä menen. On hän äitini, ja rakas onkin, mutta...
Sorry heikon hetken purkautuminen.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vähän of topic, mihin 60v tarvitsee apua jos on ns.terve ?
Eli ei rajoittavaa fyysistä estettä tai lamaannuttavaa mielenterveysongelmaa tms. Yksinäisyyteen ?
Olen 66v ja en oikein keksi mihin tavallisiin hommiin tarvitsisin apua pl.esim poraus ja senkin oppisin jos olisi pakko tai todella voimaa vaativat jutut. Noin 20 vuoden kuluttua, jolloin enää en toivottavasti ole enää elossa, tilanne lienee toinen.
Miksi pitää tehdä joulusiivous eikö normiversio riitä ?
No äidilläni kuulemma särkyjä joka paikassa, niitä hän on ihan aina valitellut. Tarvitsi apuani viimeksi verhojen ripustuksessa, kun homma ottaa hänellä liikaa niskoihin ja olkapäihin.
Vihannesten pilkkominen/alaspäin katsominen myös ottaa välillä niskoihin ja hartioihin, siinä autoin kanssa.
Lattioiden pesu on kuulemma niin raskasta, että tarvitsee siinä apua, kun ei tahdo voimat riittää.
Jne.
Voihan se olla että hänellä onkin kipuja, en sinänsä epäile niitä, ties vaikka fibromyalgia tms, mutta ei suostu menemään lääkäriin niistäkään. Osaksi sen takia, että kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta ja lääkärikammosta.
Ja toisekseen, ei ole kovin liikunnallista sorttia, usein vaan makaa ja lepäilee, ei siis käy töissä, ei ole käynyt enää vuosiin.
Ehkä liikkumattomuus ja kivut ovat sellainen toisiaan ruokkiva noidankehä, mutta asiasta ei saa keskustelua, vaikka nätisti yritän sanoa, joko suuttuu ja loukkaantuu tai alkaa marttyyriksi.
Vähän vaikea ihminen osaksi, mutta siis, hyvin kiltti pääasiassa, ja erittäin rakas. Ja vaikea lapsuus ollut, uskon sen selittävän asioita.
Ja toisinaan kyllä parempiakin aikoja, käy kävelylenkeillä ja on pirteämpi jne.
Onhan meitä moneen junaan, ja äidissäni onneksi myös hyvin paljon hyvää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän of topic, mihin 60v tarvitsee apua jos on ns.terve ?
Eli ei rajoittavaa fyysistä estettä tai lamaannuttavaa mielenterveysongelmaa tms. Yksinäisyyteen ?
Olen 66v ja en oikein keksi mihin tavallisiin hommiin tarvitsisin apua pl.esim poraus ja senkin oppisin jos olisi pakko tai todella voimaa vaativat jutut. Noin 20 vuoden kuluttua, jolloin enää en toivottavasti ole enää elossa, tilanne lienee toinen.
Miksi pitää tehdä joulusiivous eikö normiversio riitä ?No äidilläni kuulemma särkyjä joka paikassa, niitä hän on ihan aina valitellut. Tarvitsi apuani viimeksi verhojen ripustuksessa, kun homma ottaa hänellä liikaa niskoihin ja olkapäihin.
Vihannesten pilkkominen/alaspäin katsominen myös ottaa välillä niskoihin ja hartioihin, siinä autoin kanssa.
Lattioiden pesu on kuulemma niin raskasta, että tarvitsee siinä apua, kun ei tahdo voimat riittää.
Jne.Voihan se olla että hänellä onkin kipuja, en sinänsä epäile niitä, ties vaikka fibromyalgia tms, mutta ei suostu menemään lääkäriin niistäkään. Osaksi sen takia, että kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta ja lääkärikammosta.
Ja toisekseen, ei ole kovin liikunnallista sorttia, usein vaan makaa ja lepäilee, ei siis käy töissä, ei ole käynyt enää vuosiin.
Ehkä liikkumattomuus ja kivut ovat sellainen toisiaan ruokkiva noidankehä, mutta asiasta ei saa keskustelua, vaikka nätisti yritän sanoa, joko suuttuu ja loukkaantuu tai alkaa marttyyriksi.
Vähän vaikea ihminen osaksi, mutta siis, hyvin kiltti pääasiassa, ja erittäin rakas. Ja vaikea lapsuus ollut, uskon sen selittävän asioita.
Ja toisinaan kyllä parempiakin aikoja, käy kävelylenkeillä ja on pirteämpi jne.
Onhan meitä moneen junaan, ja äidissäni onneksi myös hyvin paljon hyvää.
Ap
Kuulostaa siltä että haluaa vaan viettää aikaa kanssasi. Ikäänkuin verhoaa sen avun pyytämiseen koska ehkä et muuten tulisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän of topic, mihin 60v tarvitsee apua jos on ns.terve ?
Eli ei rajoittavaa fyysistä estettä tai lamaannuttavaa mielenterveysongelmaa tms. Yksinäisyyteen ?
Olen 66v ja en oikein keksi mihin tavallisiin hommiin tarvitsisin apua pl.esim poraus ja senkin oppisin jos olisi pakko tai todella voimaa vaativat jutut. Noin 20 vuoden kuluttua, jolloin enää en toivottavasti ole enää elossa, tilanne lienee toinen.
Miksi pitää tehdä joulusiivous eikö normiversio riitä ?No äidilläni kuulemma särkyjä joka paikassa, niitä hän on ihan aina valitellut. Tarvitsi apuani viimeksi verhojen ripustuksessa, kun homma ottaa hänellä liikaa niskoihin ja olkapäihin.
Vihannesten pilkkominen/alaspäin katsominen myös ottaa välillä niskoihin ja hartioihin, siinä autoin kanssa.
Lattioiden pesu on kuulemma niin raskasta, että tarvitsee siinä apua, kun ei tahdo voimat riittää.
Jne.Voihan se olla että hänellä onkin kipuja, en sinänsä epäile niitä, ties vaikka fibromyalgia tms, mutta ei suostu menemään lääkäriin niistäkään. Osaksi sen takia, että kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta ja lääkärikammosta.
Ja toisekseen, ei ole kovin liikunnallista sorttia, usein vaan makaa ja lepäilee, ei siis käy töissä, ei ole käynyt enää vuosiin.
Ehkä liikkumattomuus ja kivut ovat sellainen toisiaan ruokkiva noidankehä, mutta asiasta ei saa keskustelua, vaikka nätisti yritän sanoa, joko suuttuu ja loukkaantuu tai alkaa marttyyriksi.
Vähän vaikea ihminen osaksi, mutta siis, hyvin kiltti pääasiassa, ja erittäin rakas. Ja vaikea lapsuus ollut, uskon sen selittävän asioita.
Ja toisinaan kyllä parempiakin aikoja, käy kävelylenkeillä ja on pirteämpi jne.
Onhan meitä moneen junaan, ja äidissäni onneksi myös hyvin paljon hyvää.
Ap
Kuulostaa siltä että haluaa vaan viettää aikaa kanssasi. Ikäänkuin verhoaa sen avun pyytämiseen koska ehkä et muuten tulisi?
Vietämme kyllä muutenkin aikaa keskenämme, nähdään vähintään 2 x viikossa. No, yksinäisyyttä kyllä valittelee, voihan se osaksi olla sitäkin, mistäs sitä varmaksi tietää edes oman äidin ajatuksia, ehkä tiedostamatontakin osaksi?
Ap
Olen 63-vuotias ja kerran olen joutunut pyytämään lapseltani apua kodin siivouksessa. Nilkka nyrjähti kunnolla ja klenkkasin kepeillä viikon verran. Mies oli silloin reissussa.
Sittemmin olemme auttaneet häntä muutossa ja auttaneet erilaisten jykevien hankintojen roudaamisessa.
Mutta voin hyvin kuvitella, että jos ihmisellä on jatkuvia kipuja niin siitä voi juuri tulla sellainen noidankehä. Ei liiku, kun koskee ja kun ei liiku, niin koskee enemmän. Masennustakin voi olla mukana.
Äitisi voi olla myös yksinäinen.
Jotkut ihmiset suorastaan ryhtyvät invalideiksi ja odottavat muilta palvelua. Jos vaan makailee päivät pitkät, niin tuleehan siinä selkä ja niska kipeäksi. Itse aiheutettua monella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auta äitiäsi. Minun äitini kuoli 7v sitten 55vuotiaana yllättäen ja antaisin mitä vain että voisin vielä autella häntä. Älä ole itsekäs.
Jotkut eivät halua tehdä mitään, vaan vaativat muita auttamaan. Ei ole välttämättä iästä kiinni. Ehkä ovat avuttomia tai laiskoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auta äitiäsi. Minun äitini kuoli 7v sitten 55vuotiaana yllättäen ja antaisin mitä vain että voisin vielä autella häntä. Älä ole itsekäs.
Ei äidin elinvuodet lisäännny, vaikka kuinka kävisi auttamassa. Meillä kaikilla on vuorokaudessa käytettävissä sama tuntimäärä.
Masentunut varmaan , muttei suostu lääkäriin koska "ei mua mikkään vaivaa" , heitähän riittää. Sinuna tosiaan ottaisin käyttöön tuon jämäkän "voin tulla kahdeksi tunniksi" tyylin eli ilmoitat paljonko aikaa voit viettää äidin luona. Tuossa on rajattomuuttakin mukana eli sinua hyppyytetään noin vain. Sitä jatkuu tasan niin kauan kuin SINÄ annat sen jatkua. Ja usko pois tilanne tulee pahenemaan äitisi ikääntyessä jos et nyt ala laittamaan rajoja. Rajat on rakkautta , älä anna muiden syyllistää itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oma moka jos menet ja pilaat lopunkin elämäsi.
Minä olen 61. Kolme sairautta.
Kävin just siivoamassa tyttärelläni😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa masentuneelta marttyyrilta. Ohjaa ulkopuolisiin harrastuksiin joissa et ole itse mukana.
On yksinäinen? Pitää keksiä asiantynkää että saa seuraa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi on siis terve ja kaikin puolin toimintakykyinen? Masennus voi olla myös piilossa, sitä ei aina ulospäin näe. Onko äitisi yksinäinen?
Joka tapauksessa jos tunnet kuormittuvasi liikaa, sinulla ei ole aikaa eikä mahdollisuutta omaan elämään, kannatttaisi varmasti ottaa jämäkämpi ote.
Vaikutat sille että ns. sairastunut kiltteyteen. Menet heti paikalle kun vihelletään? Unohdat omat tarpeesi ja halusi ja jaksamisesi?
Mitä jos sopisitte etukäteen asioista, kuten esim. joulusiivous yms. Milloin tehdään ja mitä tehdään, mihin sinulla on aikaa ja jaksamista. Mitä jos opettelet sanomaan ei, tavalla joka ei loukkaa. Tee kompromisseja; nyt en voi, ehdi, jaksa mutta sovitaan että silloin ja silloin poikkean ja katsotaan mitä tehdään. Jos äitisi loukkaantuu, se on hänen asiansa. Sinulla ON oma elämä ja sinulla ON oikeus olla väsynyt ja olla rauhassa kun siihen tunnet tarvetta.
Mun siskoni lähti tuohon. Äitimme on aina ollut riippuvainen, viiskymppisenä hän heittäytyi täysin perässävedettäväksi. On nyt 90 ja passauttaa itseään edelleen. Siskoni mielestä hänen orjan kohtalonsa on minun syytäni. Tietenkin se on helpompi syyttää muita kuin katsoa peiliin.
Mummini oli päälle 80, asui itsekseen ilman kotihoitoa tms. Yritin aina välillä tarjoutua käymään kaupassa autolla hakemaan edes niitä painavimpia ostoksia, mutta hän aina kieltäytyi avusta ja halusi itse pyöräillä parin kilsan päähän kauppaan, teki kuulemma hyvää jaksamiselle :) lämmöllä muistelen.
Iän myötä raihnaistuminen teetättää tuollaista, tosin yleensä vasta yli seitsemänkymppisillä tulee vastaan että mieluummin pyytävät apua jos sitä vain on jostakin ilmaiseksi saatavilla, ja siitä sen näkee onko vain ihmismielen omaa mukavuudenhalua että jos on valmis maksamaan palvelusta niin silloin on todella sen tarpeessa.
Jotkut ihmiset alkavat vanhoiksi. Omakin äitini teki niin. Siivoukset hoisi viimeiseen asti, mutta äiti aloitti jo 40 v sen jankkaamisen, että on vanha. Itse olen nyt 42 enkä todellakaan ole vanha.
Jonkinlaista yksinäisyyttä ja pientä hyväksikäyttöä äitisi taholta tuo on. Kunhan muistat pitää oma rajasi. Siivousapu ja muukin menee sinun ehdoilla eli et suostu kaikkeen, vaan rajaat aikasi esim kahteen siivoustuntiin. Äitisi nimittäin oikeasti vanhenee ja haluaa apuasi enemmän. Pikkuhiljaa voisit ohjata häntä hankkimaan siivouspalvelut. Voisit esim päättää mistä huolehdit ja äitisi ostaa loput palvelut. Muuten 10 vuoden kuluttua olet tilanteessa, että hoidat kaiken. Suhtaudu uusiin apupyyntöihin kriittisesti ihan oman hyvinvointisi vuoksi.
Ai ”pientä” hyväksikäytttöä?
Ihan törkeäähän tuo on.
Vähän of topic, mihin 60v tarvitsee apua jos on ns.terve ?
Eli ei rajoittavaa fyysistä estettä tai lamaannuttavaa mielenterveysongelmaa tms. Yksinäisyyteen ?
Olen 66v ja en oikein keksi mihin tavallisiin hommiin tarvitsisin apua pl.esim poraus ja senkin oppisin jos olisi pakko tai todella voimaa vaativat jutut. Noin 20 vuoden kuluttua, jolloin enää en toivottavasti ole enää elossa, tilanne lienee toinen.
Miksi pitää tehdä joulusiivous eikö normiversio riitä ?