”Kaikki ihmiset lopulta pettää, olet aina lopulta yksin”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkiin ihmisiin olen pettynyt, mutta ymmärrän eron niin, etteivät kaikki ihmiset petä, ja pettymyksen määrä tai mitta tai miksi sitä haluaa kutsua on eri.

Täydellisinkin nainen tulee aiheuttamaan pettymyksen, se onko se käsiteltävissä ja kestettävissä, on minustakin kiinni.

Täydelliseen ihmiseen pettyy varmeemmin kuin niihin, jotka on jo todennut epätäydellisiksi.

miksi tuhlata kallista aikaa sitten epätäydellisiin? periaatteessa jos tarpeeksi monta ihmistä tapaa niin joskus löytää jonkun johon ei pety.

Koetko ja uskotko itse olevasi täydellinen?

Jos et, miksi odotat muilta sellaista?

-

Ja jos sattuisitkin kokemaan ja uskomaan olevasi itse täydellinen, niin miksi kuvittelet, että muut näkevät sinut niin?

jos me puhutaan täydellisyydestä ihmisen kohdalla puhumme silloin arvoista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Arvo

jos yksilö omaa kaikki klassiset ihanteelliset arvot häntä tullaan aika varmasti syrjimään ja hän joutuu pettymään ympäristöönsä. pelkästää tiukka moraali käsitys jo riittää siihen. pettymys on täten taattu.

ps. kysymyksesi on täysin tyhjä se on passiivis-aggressiivisen.

Mun kokemus on, että kaikki pettää tai jättää, mutta tiedän myös julmetun pitkiä ja rakkaudentäyteisiä parisuhteita ja ystävyyksiä, jotka ovat kestäneet kuolemaan saakka. Toisia onnistaa, toisia ei.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksi syy, miksi pitää opetella olemaan onnellinen ihan vaan yksinäänkin. Se, että oma onnellisuus nojaa vain toiseen ihmiseen on järjetöntä. Se ihminen voi pettää tai kuolla ennenaikaisesti.

Ihminen on sosiaalinen eläin. Itse en olisi yksin täysin onnellinen koskaan. Olen pitkässä liitossa syvästi rakastamani ihmisen kanssa ja kun se joskus päättyy, eroon tai kuolemaan, tulen olemaan yksin onneton loppuelämäni. Voin elää hyvää elämääni yksin, mutta täysin onnellista se ei tule enää olemaan. Tähän on yrittänyt varautua henkisesti.