Taidan olla sitoutumiskammoinen

Olen eronnut lasteni isän kanssa kolme vuotta sitten. Vuoden päästä, firman bileissä juttelin kollegan kanssa ja meillä synkkasi. Vaihdettiin pari suudelmaa. Alkoholilla saattoi olla vaikutusta. Hän kertoi olevansa naimisissa ja ettei halua edetä pidemmälle. Hänellä ei ole mitään vikaa aviliitossaan ja aikoo loppuelämänsä olla vaimonsa kanssa. Heillä on pari lasta. Minä en halua rikkoa kenenkään avioliittoa.

Seuraavana aamuna heräsin tämän miehen viestiin. Viestejä on tullut tasaisesti jo kaksi vuotta. Olemme käyneet lounailla ja pari kertaa drinkillä. Koskaan emme ole sen pidemmälle menneet, vaikka meillä joku kipinä onkin. On ollut päivän selvää, että näin tämä tulee jatkumaan. Myönnän olevani ihastunut ja hän saa minut nauramaan.

Tänään mies soitti ja kertoi, että he ovat jättäneet eropaperit. Että hän on vapaa mies. Olin todella yllättynyt ja iloinen. Mies kuulosti tyytyväiseltä. Eroon ei liity mitään suurempaa draamaa.

Sitten hän alkoi suunnittelaan yhteen muuttoa, puhumaan minulle hellittely nimillä (ei ole koskaan ennen käyttänyt), unelmoimaan aamuista yhdessä ja miten lapset tulisivat toimeen keskenään. Minulle iski paniikki. En minä mitään uusio perhettä halua, tai muuttaa. Pidän omasta asunnostani ja sinne ei uusio perhe mahdu. 

Nyt mietin, että puhallanko pelin kokonaan poikki vai mitä teen. Haluanko edes sitoutua vai pitää vapauteni. Olen aina luullut olevani parisuhde ihminen ja toivonut parisuhdetta eron jälkeen. En ollut oikeasti koskaan ajatellut saavani juuri tuota miestä. Ehkä kiinnostus olikin siinä, kun en häntä saanut. Pää ihan sekaisin.