Kuka lihava muka on tyytyväinen kiloihinsa?

Ihminen voi olla kaunis ylipainoisenakin, mutta eikö ylipainoisia kiinnosta oma terveys ja jaksaminen??? Mun mielestä siinä ei ole mitään ylpeilyn aihetta, että kerryttää itselleen kiloja ja terveys prakaa ennen pitkää.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 20:18"]En ymmärrä lihavuuden (tai laihuuden) ihannoimista. Tärkeää on, ihminen on tyytyväinen itseensä ja kroppaansa, mutta jos ylipaino tai alipaino on jo epäterveellisissä mitoissa niin silloin kannattaisi tehdä asialle jotain.
[/quote]No se on vaan kilpailua, kuka pystyy laihduttamaan itsensä laihimmaksi.
Kiva olohan se on ku on kevee ja energinen.
Jos on viel kaunis niin se on ikävä kyllä monelle naiselle kateuden paikka.

Olen silti mieluummin läski kuin se bulimikko omaa ulkonäköään joka sekunti miettivä pelokas, ahdistunut ja miellyttämisenhaluinen raukka.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:59"]Olen silti mieluummin läski kuin se bulimikko omaa ulkonäköään joka sekunti miettivä pelokas, ahdistunut ja miellyttämisenhaluinen raukka.
[/quote]

Niin koska sehän sinä olisit, jos et olisi lihava. Siis mitä??? :D

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:59"]

Olen silti mieluummin läski kuin se bulimikko omaa ulkonäköään joka sekunti miettivä pelokas, ahdistunut ja miellyttämisenhaluinen raukka.

[/quote]

Joo, koska ääripäiden välillähän ei ole vaihtoehtoja. Eiku...

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 15:59"]

Olen silti mieluummin läski kuin se bulimikko omaa ulkonäköään joka sekunti miettivä pelokas, ahdistunut ja miellyttämisenhaluinen raukka.

[/quote]

Niin no, syömishäiriöt ovat kyllä ihan oikeasti sairauksia, eivätkä mikään merkki luonteen heikkoudesta. Mutta hei, jos sulle tulee parempi mieli bulimiaa sairastavien haukkumisesta niin jatka toki samaan malliin!

Ap:n kysymykseen vastaan, että ainakaan kilot eivät häiritse. En laita ulkoisille seikoille muutenkaan juuri painoarvoa, joten sellut ja makkarat ovat vaan yksi hyvin vähäpätöinen asia elämässäni. Jos kilot alkaisivat vaikuttaa negatiivisesti terveyteeni niin sitten asia ehkä saattaisi häiritä.

Mutta kun on perusterve, hyväkuntoinen, ei kolesterolia, sokeriarvot yms. kunnossa niin en vaan näe mieltä siinä, että alkaisin kyttäämään syömisiäni. On vaan niin paljon parempaakin tekemistä, ettei yhtään kiinnosta hukata elämää kilojen tai syömisten murehtimiseen.

Mutta kukin tavallaan, jokainen saa mun puolesta olla lihava tai laiha tai syöppö tai juoppo tai poltella kuin korsteeni tai olla laihdutuskuurilla. Niin kauan kun noilla ei tee toisille mitään haittaa, on mulle yksi lysti miten kukin elelee.

Olen varsin timmissä kunnossa; 164 cm/50 kg. B-kuppi ja tarakkapeppu. Mutta en ole tyytyväinen mihinkään, olen oikeastaan varsin onneton eikä sillä ole mitään tekemistä ulkonäön tai kilojen kanssa. 

Puhun tässä kahden ihmisen "puolesta", omani ja vaimon.

Nyt kun ikää on tullut, niin voin kokemuksesta kertoa ja todeta, että alle 10 kiloa yli ihannepainon ei ole mitään. Ollaan vielä esteettisiä eikä krempat vaivaa. Eli siinä totuudessa on kovasti perää, että onnnellisesti pikkaisen ylipainoinen on kokonaisonnellisempi kuin kiloistaan ahdistunut vähemmän ylipainoinen.

Mutta kun kiloja alkaa olla 15-20 liikaa, niin peilikuva ei ole enään pelkästään komea. Lisäksi jalat, polvet, jänteet, kalvot, iskiakset ja muut hermopaikat eivät kestä niin hyvin kuin nuorempana ja kevyempänä. En voi sanoa olevani "onnellisesti" ylipainoinen. No pohjalla on käyty ja pitkä matka kohti alle +10 kiloa on alkanut.

Väittäisin, että puolisollakin krempat alkoivat vaivata enemmän +15 kilon jälkeen. En nyt väittisi, että kilot suoraan vaikuttavat hänen kokonaisonnellisuuteensa, mutta jos ja kun pikkukrampat estävät välillä liikuntaa ja ulkoilua, niin harmittaahan se.  Suoraan sydämestä tulleita "Olen lihava" kommentteja on tullut myös toisinaan.