Sinä, joka olet ollut nuoresta asti yhdessä puolisosi kanssa
Kommentit (30)
Olen valintaani oikein tyytyväinen.
Tuli. En katsele tai haikaile muita, mutta välillä olen miettinyt millaista elämä olisi jos olisikin valinnut toisin. Ehkä olisin sinkku, iän myötä olen muuttunut aina vain nirsommaksi.
Tuli varmaan kun yli 30v on jo yhdessä oltu.
Ollaan yhdessä niin kauan kun hyvältä tuntuu. Nyt on mennyt 13 vuotta. Mielestäni onnistunut valinta.
On ollut ylä-ja alamäkiä mutta yhdessä ollaan.
Lasketaanko 19 nuoreksi? Sinkkuaikaa ehdin elää reilun vuoden, sitä ennen oli vain yksipuolisia ihastumisia jotka eivät edenneet mihinkään. Noh, kieltämättä näin 3kymppisenä haluaisin kokeilla muita miehiä ihan vaan vertailun ja vaihtelun vuoksi. Kaipaan myös sitä alkuhuuman tunnetta, kun vatsaa nipistää, jännittää ja katseet vaihtuu kuumina. Mutta kun oma mies on vaan hyvä kumppani elää. Ei mitään ihmeellisiä draamailuja, otamme toisemme sanomattakin huomioon ja tiedämme tasan, mikä asia kiukuttaa ja ilahduttaa toista. Eli varsin vaikea kysymys. En lähtisi vaihtamaan, mutta pikku syrjähyppy kiinnostaisi (tämä mielenhäiriö menee yleensä äkkiä ohi, kun järki voittaa)
30 vuotta tulee täyteen tammikuussa, eikä vastamäetkään ole jääneet kokematta. Siltikään en koe että tuli tehtyä väärä päätös, suurin osa elämästä on eletty yhteisymmärryksessä, yhteisen huumorin höystämänä.
Joo, tähän mennessä ei ole kukaan muu sillä tavalla kiinnostanut. Ihania ihmisiä toki on elämässä muitakin, mutta parisuhdetta tai seksiä jos miettii, niin ei vaan ole tullut vastaan.
Olen kyllä saanut kuulla, että elämänkokemusta puuttuu, kun en ole koskaan eronnut enkä seurustellut kenenkään muun kanssa. Mut mulle koko elämän jakaminen teini-ikäisestä asti tämän ihmisen kanssa on ollut kokemus, jota en halua vaihtaa pois enkä lopettaa (toki tulevaisuudesta ei kukaan voi tietää, mutta tämä on tilanne nyt).
Ymmärrän, että toisenlaisesta ihmisestä kuulostaa kamalalta ja ahdistavalta. Itseä taas ahdistaa jo ajatuskin siitä, että tähän mennessä olisi muutaman vuoden välein aktiivisesti etsinyt uutta suhdetta. Aikanaan vaihdossa ollessa asuin kimppakämpässä ja tapasin paljon uusia ihmisiä, ja olihan se ihan hauskaa sen aikaa. Mutta samalla se vain vahvisti kokemusta, että parisuhteessa haluan olla juuri tämän ihmisen kanssa.
Yhdessä ollaan oltu 28, josta 3 vuotta seurustelua ja 25 naimisissa. Meillä on yhteistä tekemistä ja omia tekemisiä. Eipä ole tarvinnut haikailla muiden perään. Tuo toinen on tullut tutuksi ja turvalliseksi, yhdessä on menty ylämäkiä ja alamäkiä. Oli järkyttävää menettää toinen ja joko jäädä yksin tai alkaa etsiä uutta ihmistä rinnalleen. Toivottavasti olemme yhdessä hautaan saakka.
N46
En välttämättä. Luulen että kun saadaan lapset omilleen, varmaan erotaan. Toisaalta mä luulen että vain ne kaksi oltais kestetty toisiamme näinkin pitkään. Kumpikaan ei olisi jaksanut mitään tylsimystä.
Vuodesta 1984 ollaan oltu yhdessä, täyttä elämää eletty hyvine ja huonoine päivineen. Toivottavasti vielä paljon yhteisiä vuosia edessä.
Sitä varmempi olen, että tuli valittua oikein, mitä pidempään olemme olleet yhdessä. Nyt olemme olleet yli 30v yhdessä ja en haikaile muita, vaikka joskus mietin millaista elämä olisi ollut jos olisin valinnut toisin.
Olen onnellinen ja puolisoni kanssa on hyvä olla. Olemme hioutuneet hyvin yhteen ja seksi on toiminut, se on loistavaa. Meillä on ihanat lapset ja viihdymme yhdessä puolisoni kanssa kaksin ja perheenä.
Heh, ei kai me enää yhdessä oltaisi jos olisi tullut valittua huonosti?!
”Olen kyllä saanut kuulla, että elämänkokemusta puuttuu”
Oletteko saaneet tähän hyviä vastauksia, kun olette kysyneet mitä on jäänyt kokematta? Minä en ole saanut, kuin vaivaantunutta mutinaa.
Ei ollut oikea valinta. Olisi pitänyt erota jo vuosia sitten. Nyt ero vireillä ja kohta lopullisesti vapaa. En jää kaipaamaan mitään tästä nykyisestä elämästä. Olen ihan loppu.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan yhdessä niin kauan kun hyvältä tuntuu. Nyt on mennyt 13 vuotta. Mielestäni onnistunut valinta.
Sama täällä. Pian on 50 vuotta täynnä.
Tuli, mutta vierasta pesää tekee silti mieli kokeilla joskus.