Ystäväni ovat korkeasti koulutettuja ja "menestyneitä", mutta ovat selvästi 50:n iässä alkaneet miettiä koko elämän tarkoitusta paljon aiempaa enemmän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä alkaa olla jo kaikki saavutettuna. Velaton talo, lapset isoja, ura huipussaan jne. Ei ole mitään saavutettavaa ja rahaakin on yllin kyllin ettei työkään ole "pakollista". Elämältä puuttuu tarkoitus.

Avioeron paikka siis...

Aika moni tuttavapariskunta on pistänyt lusikat jakoon lasten lennettyä pesästä pois.

"The meaning of life" tarkoittaa suomeksi elämän merkitystä. "The purpose of life" merkitsee elämän tarkoitusta. Mitä siis tarkoitus merkitsee, tai kääntäen, mitä merkitys tarkoittaa?

Asianhan on nyt niin, että pitää tarkastella elämän merkitystä, eikä sen tarkoitusta eli päämäärää, joka on kuolema. Siis elämässa pitää etsiä merkityst´ä, jota ihminen löytää, kun tekee jotain merkittävää. 

Mikä on merkittavää tekemistä elämästä? Valitettavasti tähän ei ole objektiivista vastausta. Järkevä vastaus tähän - siis mikä on elämän merkitys, jota kutsumme erheellisesti elämän tarkoitukseksi - on aina subjektiivinen. 

Näin ollen, tärkeintä elämässä on itsensä ymmärtäminen, jotta voi löytää elämässä merkityksen. Elämän tarkoitus eli päämäärä on kaikilla kuitenkin sama: kuolema. 

Mitä siis tehdä? Ymmärrä itsesi ja etsi merkitystä elämääsi. Koska ihmisellä ei ole mitään synnynnäistä perusolemusta, vaan ihminen on sitä mitä hän tekee, tee elämässä jotain merkittävää. 

Palasimme takaisin töihin. Työpaikalla oli muutoksia tapahtunut vst tavalla.

Minulla on 2 sjoitusasuntoa, toinen velaton ja ostan nyt kolmannen. Kolmas on niin kallis, mutta ensimmäisen tuoton laittaa mukaan, riittää vuoratulot lyhennyksiin.

Minulle riittää pienet tulot, onneksi

On olemassa jopa termi viidenkympin villitys, joten aika yleisestä ilmiöstä on kyse. Hankitaan moottoripyöriä (tuttavapiirissä monta miestä on hankkinut), erotaan, vaihdetaan työpaikkaa, muutetaan, aloitetaan uusia harrastuksia, lähdetään maailmanympärimatkalle. Ehkä tajutaan, että jos aikoo noita haaveita toteuttaa niin sen aika on nyt, kun ei terveitä vuosia riitä enää loputtomiin. Ja toisaalta on taloudelliset resurssit kunnossa tehdä niin ja lapsetkin isoja eli voi ajatella itseään.

Itse en koe olevani missään ”oravanpyörässä”. Töissä on mukavasti haastetta ja työt jää töihin ja vapaalla sitten mietinnässä uusia harrastuksia mitä koittaa. Lapset vaativat vielä tukea ja huomiota, mutta thats life!

Vierailija kirjoitti:

Itse downshiftasin jo 41-vuotiaana.

Statuksen ja uranäkymien sijaan valitsin noin 4500 e kk-palkan ja pitkät lomat ja helpot työpäivät.

Eli palasin peruskoulutukseni mukaisesti lukion opettajaksi kokonaan toisenlaisista töistä, joiden mielekkyyden aloin nähdä kyseenalaisena.

Lisään.

Vaihtamiseen vaikutti myös se, että edellisessä asiantuntijatyössä ei ollut enää mihin edetä. Ainoa etenemisen paikka omassa organisaatiossa olisi ollut osaston pomo, johon en todellakaan halunnut, koska riitaisa työyhteisö ja valtavat paineet pomolla tehdä tulosta, hajottaa ja hallita alaisiaan. Ja muutto perhesyistä ei olisi onnistunut, silloin. Oli helpompi valita leppoisa lukion opettajan virka. Helpolla kyllä pääsee tässä hommelissa verrattuna yksityissektoriin.

Oletan, että he ovat aina miettineet, että elämässä on muutakin. Nyt he puhuvat tilanteesta myös sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse downshiftasin jo 41-vuotiaana.

Statuksen ja uranäkymien sijaan valitsin noin 4500 e kk-palkan ja pitkät lomat ja helpot työpäivät.

Eli palasin peruskoulutukseni mukaisesti lukion opettajaksi kokonaan toisenlaisista töistä, joiden mielekkyyden aloin nähdä kyseenalaisena.

Lisään.

Vaihtamiseen vaikutti myös se, että edellisessä asiantuntijatyössä ei ollut enää mihin edetä. Ainoa etenemisen paikka omassa organisaatiossa olisi ollut osaston pomo, johon en todellakaan halunnut, koska riitaisa työyhteisö ja valtavat paineet pomolla tehdä tulosta, hajottaa ja hallita alaisiaan. Ja muutto perhesyistä ei olisi onnistunut, silloin. Oli helpompi valita leppoisa lukion opettajan virka. Helpolla kyllä pääsee tässä hommelissa verrattuna yksityissektoriin.

Miksi elämässä pitäisi päästä helpolla? Ei siitä kuitenkaan kukaan hengissä selviä.

Ei elämän tarkoituksen pohtiminen tarkoita automaattisesti sitä, että olisi tyytymätön elämäänsä. Mutta elämässä voi mennä astetta syvemmälle ja kasvaa henkisesti. Löytää uusia ulottuvuuksia ilman, että luopuu työstään ja alkaa himmailemaan. Ihmisen elämänkaaressa on erilaisia vaiheita ja viisikymppisenä elämä kutsuu meitä tutustumaan omiin varjoihimme.

Vierailija kirjoitti:

Mitä merkillistä tässä on? Ihan normaalia ja ihan tavallista. Alatteko nyt jo arvostella meidän 50-vuotiaidenkin elämää? Kun nyt olette haukkuneet lapset ja nuoret ja vanhukset? Elämässä on monta tilannetta jolloin asioita mietitään uudelleen. Onko se jollekin yllätys? Mitä hittoa se kenenkään muun onnesta on pois jos 50-vuotiaat haluavat muuttaa maata, muuttaa elämäntapaansa, vaihtaa partneria, tehdä asioita toisin?

Tämä on mielenkiintoinen keskustelu noin aiheen ollessa läsnä elämänvalinnoissaan jo alle 40 vuotiaana. Valitettavasti tällainen uhriutumisen ja muiden ihmisten syyttely vaan toivottavasti ei itseeni elämässä tartu.

Toivottavasti elämässä osaa pitää sellaisen pilkkeen silmäkulmassa, joka on viehättävää ihmisessä hänen iästään huolimatta ;)

Kielten tunnillakin on yli 70 vuotias mieshenkilö opettelemassa uutta kieltä matkustelua varten. Viehättävää piirre!

Vierailija kirjoitti:

Mitä merkillistä tässä on? Ihan normaalia ja ihan tavallista. Alatteko nyt jo arvostella meidän 50-vuotiaidenkin elämää? Kun nyt olette haukkuneet lapset ja nuoret ja vanhukset? Elämässä on monta tilannetta jolloin asioita mietitään uudelleen. Onko se jollekin yllätys? Mitä hittoa se kenenkään muun onnesta on pois jos 50-vuotiaat haluavat muuttaa maata, muuttaa elämäntapaansa, vaihtaa partneria, tehdä asioita toisin?

Taitaa olla niin että te 50 vuotiaat olette tähän mennessä olleet ihan itse se arvosteleva porukka. Ihan normaalia jos välillä mietitte omaa ikäluokkaannekin.

Haukkuuko täällä joku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä merkillistä tässä on? Ihan normaalia ja ihan tavallista. Alatteko nyt jo arvostella meidän 50-vuotiaidenkin elämää? Kun nyt olette haukkuneet lapset ja nuoret ja vanhukset? Elämässä on monta tilannetta jolloin asioita mietitään uudelleen. Onko se jollekin yllätys? Mitä hittoa se kenenkään muun onnesta on pois jos 50-vuotiaat haluavat muuttaa maata, muuttaa elämäntapaansa, vaihtaa partneria, tehdä asioita toisin?

Taitaa olla niin että te 50 vuotiaat olette tähän mennessä olleet ihan itse se arvosteleva porukka. Ihan normaalia jos välillä mietitte omaa ikäluokkaannekin.

Haukkuuko täällä joku?

Tässä ketjussa on kyllä ollut ihan harvinaisen asiallisia kommentteja eikä ollenkaan haukkumista, toisin kuin kaikkia muita ikäluokkia koskevissa keskusteluissa yleensä. Mistä lie johtuu 🤔

En ole koulutettu enkä menestynyt, mutta kyllä viisikymppisenä jo pelin henki alkaa olla selvä.

Ei tämä tästä enää nousuun lähde. Päivä kerrallaan.

Olen harkinnut jo pariin otteeseen moottoripyöräilyn lopettamista. Aloitin yhdeksänvuotiaana.

Huvittaa kun jotkut ihmiset katsovat nykyään silleen, että nyt on pappa ostanut prätkän:D

Juu, kolmannenkymmenennen.

Viimeistään viiskymppisenä tajuaa, ettei tarvi sietää mitä tahansa. Tämä johtaa usein suhteen päättymiseen ja myös työsuhteen päättymiseen. Kaikkea ei voi myöskään mitata rahassa, joten muunlaiset arvot tulee esiin.

Vierailija kirjoitti:

Viimeistään viiskymppisenä tajuaa, ettei tarvi sietää mitä tahansa. Tämä johtaa usein suhteen päättymiseen ja myös työsuhteen päättymiseen. Kaikkea ei voi myöskään mitata rahassa, joten muunlaiset arvot tulee esiin.

Sanoo työtön sinkku: " ihmissuhteet ja ura eivät merkitse mitään"

Aika moni uraohjus rakastaa työtään eikä halua jäädä eläkkeelle. Ura on monelle mielekkään elämän sisältö.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Mietin että miksi oikein raadan. Ei minulla ole edes lapsia.

Peilaat elämääsi siihen mitä ajattelet muiden ajattelevan itsestäsi, sen sijaan, että aidosti etsisit sitä mikä tekisi sinut onnelliseksi. Monesti se ei ole se, että on raatanut koko elämänsä jossakin firmassa päästäkseen johonkin asemaan, vaan onni on muualla.

Minä olen 59 vee ja ajattelin tehdä vielä ainakin 10 v töitä jos työnantaja siihen suostuu.

Omaisuutta, oma asunto, sijoitusasunto, osakkeita ja rahastoja on tähän päivään mennessä kerääntynyt niin että pärjään mukavasti niin kauan kuin elän. Velkaa ei tässä iässä luonnollisestikaan enää ole. 

Terveys on hyvä, en syö mitään lääkkeitä, harrastan kuntoliikuntaa 3-4 kertaa viikossa, parisuhde on kunnossa.

Elämä on kivaa kun on terveyttä ja rahaa sekä lisäksi mukava työ ulkomaanprojektien parissa joka pitää mielen ja aivot virkeänä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 59 vee ja ajattelin tehdä vielä ainakin 10 v töitä jos työnantaja siihen suostuu.

Omaisuutta, oma asunto, sijoitusasunto, osakkeita ja rahastoja on tähän päivään mennessä kerääntynyt niin että pärjään mukavasti niin kauan kuin elän. Velkaa ei tässä iässä luonnollisestikaan enää ole. 

Terveys on hyvä, en syö mitään lääkkeitä, harrastan kuntoliikuntaa 3-4 kertaa viikossa, parisuhde on kunnossa.

Elämä on kivaa kun on terveyttä ja rahaa sekä lisäksi mukava työ ulkomaanprojektien parissa joka pitää mielen ja aivot virkeänä.

Se on hienoa, kun tykkää työstään.

Mä en ole koskaan elänyt ns oravanpyörässä, vaan ollut enemmän tässä ja nyt - ihminen. Miettinyt laatua muilla kuin menestyksen mittareilla. Tottakai äitinä ollut pitkäjännitteinen ja akateemisen koultuksenkin hankkinut, että en ole mikään hörhö siinä mielessä.

Sanoisin vaan sen, että tiettyä mielenrauhaa voi varmasti saavuttaa vielä 50+ muutoksia tekemällä. Mutta monet jutut on jo menneet ja ohi. Persoona lukkiutunut.

Vähän kuin tulisi 50+ suoraan sohvalta urheilukisoihin :)

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan elänyt ns oravanpyörässä, vaan ollut enemmän tässä ja nyt - ihminen. Miettinyt laatua muilla kuin menestyksen mittareilla. Tottakai äitinä ollut pitkäjännitteinen ja akateemisen koultuksenkin hankkinut, että en ole mikään hörhö siinä mielessä.

Sanoisin vaan sen, että tiettyä mielenrauhaa voi varmasti saavuttaa vielä 50+ muutoksia tekemällä. Mutta monet jutut on jo menneet ja ohi. Persoona lukkiutunut.

Vähän kuin tulisi 50+ suoraan sohvalta urheilukisoihin :)

Ja itse ole siis 53v free sprit (naisvihamielisille saivartelijoille tiedoksi, etten elä kenenkään miehen rahoilla)