En ikinä asuisi kerrostalossa :(

Paritalo pelottaisi kyllä eniten, siis jos naapuri olisikin joku kaamea valittaja. Ja rivitalossa pitää olla sosiaalinen :/

Minä olen tyytyväinen tähän suureen kerrostaloon. Asuu monta kivaa yh äitiä ja paria olen päässyt panemaankin. Kiva kun on pano heti seuraavassa rapussa, ei tarvi pitkälle mennä.

En haluaisi koskaan muuttaa omakotitaloon tai varsinkaan rivariin. Olen Helsingissä kasvanut ja aina kerrostalossa asunut. Ihanaa elämää mielestäni, hyvin huoletonta. Naapureista on tukea ja turvaa henkisesti, vaikka en edes tunne heitä. Juuri eilen illalla ulkona koiran kanssa mietin, että pelkäisin paljon enemmän jossain maalla laakealla pellon vieressä kuin täällä Helsingin lähiössä, jossa en siis pelkää. Minä tykkään! 

En minäkään maalla haluaisi asua. Ap

Asun pienessä (alle 20 neliötä) kerrostaloasunnossa. Talossani vallitsee mukava yhteisöllisyys ja asun mielestäni keskeisellä paikalla. Naapureista ei ole mitään häiriötä. Päinvastoin apua on aina saatavilla puolin ja toisin.

Kaikista mukavinta elämäntyylissäni kuitenkin on se, etten ole tavaran orja - minun kuoltuani ei kenenkään omaisen tarvitse tulla valtavaa omakotitaloa tyhjentämään.

Asun Oulun Keskustassa 151m2 asunnossa. Todella rauhallinen taloyhtiö. Ei tarvitse maksaa vastiketta.
Jokainen tyylillään.

Ihmettelen ajatustapaa, että millainen tahansa ja missä tahansa sijaitseva ok-talo olisi parempi kuin kaikki kerrostaloasunnot. Niin hirveitä rotiskoja niin hirveissä paikoissa näkee, että sellaiseen en muuttaisi ikinä täältä kt-kodistani, josta on kivat maisemat  ja jossa on kiva ilmapiiri. Tietysti joku unelmatalo unelmapaikalla voittaisi tämänkin kirkkaasti, mutta ensin pitää tempaista jostain se hinta.

Uuno kerrostaloissa asuvilla voi myös olla oma sauna, kuten minulla.

Ei meillä ainakaan kuulu naapurista ääniä, ja oma saunakin on, vaikka kerrostalossa asutaan.

Minä olen asunut 15 vuotta paritalossa, miehellä samanlainen tausta okt/paritalosta. Olemme yhteen muuttamassa ja kumpikin meistä haluaa kerrostaloon. Vihaamme lumitöitä ja harvaointia. Vihaan sitä, kun istuttaa kukkia ja kaikki ne kuolee. Vihaan sitä, kun nurmikko mässäytyy rumaksi. Ylipäätään me enemmin laiskottelemme kuin korjaamme, haravoimme, nikkaroimme, kaivamme maata.

Unelmamme on penthouse, ylin kerros, jossa on hillittömän iso terassi.

No ei näin opiskelijana ole varaa valita... Vai luuletko että kaikki pystyy heti muuttaamaan omakotitaloon kun on muuttamassa?

No älä muuta. Liian moni kaltaisesi asuu jo täällä pilaamassa hyvän fiiliksen näyttämällä aina ruttuista naamaa. :)

Jos et asu maalla, niin tiedät varmaan, että aika luksus kerrostaloasuntoja on olemassa! Kattohuoneistoja, sellaisia joihin tulee oma hissi, isoja terasseja, huikeita näkymiä, on saunaa ja poreammetta ja ja ja... Ja autohalleja. Me haaveillaan isosta kerrostaloasunnosta Helsingin keskustasta. Mutta koska rahaa ei todennäköisesti ole tarpeeksi, joudumme ehkä sittenkin vaihtamaan tämän nykyisen asunnon Espoon omakotitaloon. Jos saisin vapaasti valita, valitsisin ison kerrostaloasunnon kantakaupungista.

Enkä minä rivitalossa. Niissä kun omaa rauhaa ei ole edes sitä vähää kuin kerrostalossa (jos asut kersaperherivarissa, sitä älämölöä ja toisten takapihoilla ravaamista riittää), pihatyöt tehdään osakkaiden kesken ettei tule kustannuksia (ja muutenkin kaikessa säästetään kun rivariyhtiöt on yleensä pieniä) ja joka välissä on jaksettava länkyttää jotakin tyhjänpäiväistä naapurin kanssa vaikka sen autonvaihdot ja kesälomat evvk saati tehdä selkoa jokaisesta asiastaan, jota naapuri utelee.

Kerrostalossa asuminen ei muuten tarkoita, ettei olisi omaa saunaa. Niitä on jo vanhoissakin kerrostaloissa, huoneistokohtaisia saunoja joka kämpässä, -80-luvulla rakennetuissakin. Uusissa jo kaikissa.

Ja kerrostalo eo myöskään tarkoita, ettei olisi varaa muuhun. Tiedän esim. omalta paikkakunnalta monia aomakottaloja, jotka ovat halvempia kuin monet kerrostaloasunnot. Aina huvittaa kun omakotitaloon liitetään = on varaa ja kerrostaloon = pakko asua. Omakotitaloissa on halpoja rytöjä siinä missä kerrostaloasunnoissakin, se tietenkin on eria asia jos haluaa asua jossakin kulahtaneessa omakotitalossa mieluummin kuin nykyaikaisessa kerrostalossa, mutta kyllä sillä parillasadallatuhannella mitä uudet kerrostalokaksiot-kolmiot kasvutaajamissa kustantaa, saa jo omakotitalonkin.

Tuo nuorten ehdottomuus se jaksaa huvittaa tällaista mummoikäistä. Pespektiivi on niin lyhyt ja kapea. Kyllä sinäkin ap vielä vanhenet, samoin kuin kumppanisikin. Lumikola alkaa tuntua yllättävän raskaalta lykkiä. Katolle kiipeäminen huimaa, vaikka lumet pitäisi pudotella. Ja niin edelleen. Nyt tietysti hihkaiset, että ei teidän tarvitse tehdä pihatöitä ja muita ylläpitohommia. Tehän ostatte palvelut. Oletko ihan varma, että, eläke riittää kaikkeen. Säästöihinhän eivät varakkaammatkaan yleensä raaski koskea, kun pitää jättää perintöä mahdollisimman paljon niille kiittämättömille lapsille, jotka eivät kehtaa edes sen verran vaivautua, että kävisivät silloin tällöin tekemässä lumityöt ym. Ja kerran tulee aika, jolloin sinulta ei edes kysytä, millaisessa talossa haluaisit asua. Olet onnellinen, jos pääset jonkinlaiseen palveluasuntoon pois kotoa yksinäisyydestä.

Kerrostalossa on puolensa: ei lumitöitä. Jos vessa hajoaa, voi soittaa talonmiehelle tai huoltoyhtiöön. Siinä miten naapureiden kanssa pärjää löytyy usein vastaus peilistä. Ihan hyvin voisin ajatella muuttavani kerrostaloon kun olen vanha enkä jaksa enää hoitaa omakotitaloa. Toistaiseksi nautin siitä että saan pestä pyykkiä tai käydä saunassa mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä ja juoda kesäaamuisin kahvini omalla terassilla

Mua suunnilleen itkettää tää ketju. Haluaisin asua kaupungin keskustassa kerrostalossa, mutta asun omakotitalossa hevonperseessä. Oma auto pakollinen, mihinkään ei tunnu pääsevän enkä todellakaan ole kiinnostunut mistään talon ja pihan huoltamisesta. Mutta mies se tykkää kovin ja tämä sattuu olemaan sukupaikkani, joten en raaski luopuakaan. Helkkarin perkele. Viikon kohokohta on kun pääsee markettiin ihmisten ilmoille.

Asuin koko lapsuuteni omakotitalossa todella pienessä paikassa, eli rauhallista oli. Sitten muutin omilleni kerrostaloon aivan kaupungin keskustaan, ja pitkän aikaa vihasin sekä kaupunki- että kerrostaloelämää. Naapurissa asui muutama häirikkö, jotka jo ihan yksinään vei sietokyvyn äärirajoille. Lisäksi tän talon seinät tuntuu pahvilta ja yläkerta tömistää menemään aina vain illalla/yöllä. Jälkimmäisiin olen kylläkin jo tottunut ja häiriköitsijöistä on päästy eroon. Eli nyt voin sanoa viihtyväni myös kerrostalossa, ihanaa asua keskustassa kävelymatkan päässä kaikesta mitä arkena tarvitsen. Mutta sitten jos ja kun saan lapsia, niin haluaisin todennäköisesti asua hiukan syrjemmässä, joko omakotitalossa tai rivitalossa. Tai jos kerrostalossa, niin äärimmäisen rauhallisella alueella mukavien naapureiden kanssa.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 23:06"]

Voi vee mitä paskanjauhaajia suurin osa lmfao. Ap heittää hyvän läpän ja täällä ihmiset parkuu sitä sun tätä, voi mikä ruudinkeksijöiden mielipidepalsta :)

[/quote]

Käypä joskus live-elämässä vilkaisemassa, tavallisten ihmisten parissa. Kaikkea mitä av:lla on, on oikeasti. Oikea maailma ei ole täydellinen. Kaikkea, mitä täällä sanotaan provoksi, tapahtuu oikeasti. Käy katsomassa. Myös tuo, että miten joku voi asua kerrostalossa, on kuultu ja ihan vakavissaan sanottuna. 

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 16:26"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 13:16"]Asuin lapsuuteni Vantaalla omakotitalossa, nykyisin asun Helsingin keskustassa 58 neliöisessä asunnossa, vanhassa, suojellussa kerrostalossa. Taloyhtiö on rauhallinen ja naapurit mukavia, ei tarvitse tehdä lumitöitä, jos tulee ongelmia, soitan huoltomiehelle. Toki omistusasuminen on lähes yhtä kallista, kuin omakotitalossa, sillä täytyyhän yhtiössä tehdä uudistuksia ja remontteja. En silti vaihtaisi tätä
mihinkään :) tuntuu myös turvallisemmalta
-Nainen19v
[/quote]
Miten sait rahat noin nuorena omaan?
[/quote]

Vanhempani ostivat kyseisen asunnon Helsingistä, kun olin 5-vuotias ja pistivät sen nimiini. Remontoivat koko paikan ja ottivat vuokralaiset siihen saakka, että pääsin ylioppilaaksi. Siihen mennessä olikin kerääntynyt hyvät remonttirahat ja kun asunto oli mieleinen, muutin sinne itse :)