Nainen joka pelkää sosiaalisia tilanteita hymyilee kokoajan

Kuulostaa söpöltä

Minä. Yritän huijata itseäni pakottamalla naamalleni hymyn. Missä ollaan tavattu?

Voi olla että jännitys tekee tai sitten hänellä on vaan ollut hyvä päivä, mä itse olen aina töissä tosi hyvällä tuulella, koska se on oikeastaan kun ois lomalla, kotona erityistarpeiset lapset vie jaksamisen. Edes hoitoala ei ole mitään verrattuna siihen mitä kotona tekee, se on ihan mahtavaa kun kaikkea ei tarvitse tehdä yksin ja oikeasti sulla on jopa taukoja välillä, saa syödä ja käydä vessassa ihan rauhassa.

Muualla maailmassa myös hymyillään koko ajan. Oikeastaan missään muualla kuin Suomessa ja Venäjällä ei ole ok möllöttää naama mutrussa julkisella paikalla.

Kristityillä ainakin on ujoutta ja toisaalta yrittää olla olevinaan kohtelias toisia kohtaan ystävällisellä ilmeellä . Ollaan sen näköisiä jo työn puolesta kuin kuunneltaisiin vaikka mietitään omia asioita . Ei tarkoita mitään. Myös budhilla on tämä hymyile aina . Nyt se sekoittaa kun on ulkomaalaisia että voi sanoa jotain kuin toiselle suomalaiselle omaa kulttuuria ja ulkomaalainen ei ymmärräkään mitään .

Meillä kristityillä on oma kulttuuri ja pitkä historia vitseistä sekä käytöksestä . Omat herjat meistä itsellemme on hyvän tahtoisia ja vaikeat asiat selvitetään keventävillä lauseilla että kyllä se tästä. Eihän muu uskonnot tai maa tietysti voi ymmärtää mille me nauramme tai mikä meille on vitsikästä ja hauskaa . Heillä on omat juttunsa .

Minäkin hymyilen usein. Ei ole diagnosoitu mitään pelokkuutta, on vaan luonteenpiirteessä.

On niin luonnollista,koska olen iloinen ja ystävällinen ihminen.

Hymy keskustelussa mielestäni on osa kommunikointia,aina ei tarvitse sanoja. Aika suomalaistakin.

Sinä vaan et ymmärrä sitä,että toinen voi pitää sinun tarinoistasi,puhetavastasi,värikkäästä kielestäsi tai katseistasi osoittamalla se hymyillen. Ja näin hyväksyväsi sinut,vaikkei mitään sano.

Näin osoittaa ihailua sinua kohtaan. Itse tee tätä usein,vaikka puhun kyllä myös paljon.