Onko nainen, jolla ei ole ystäviä, turn-off miehille?

Vierailija kirjoitti:

No niin, täälläkin tulee taas juttuja miksi joku on ystävätön. Siksi, että he ovat outoja. He ovat vihamielisiä, nirppanokkia ja "erilaisia". He eivät edes yritä käsittää muiden erilaisuutta, koska he ovat mielestään muiden yläpuolella ja muut jossain siellä alhaalla. He ajattelevat olevansa uniikkeja.

SINÄHÄN ET EDES YRITÄ KÄSITTÄÄ MUIDEN ERILAISUUTTA. Ja vihamielinenkin olet.

Vierailija kirjoitti:

Ei muuten, mutta kun vievän paljon aikaa omien ystävien kanssa, niin on parempi että naisella on myös oma ystäväpiiri, jonka kanssa on. Muuten tulee helposti syytteitä, että olen liikaa omien kavereiden kanssa.

Mikä on sinulle paljon aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se syy, että ei ole ystäviä? Eikö nainen kykene ystävyyssuhteisiin? Se on mielestäni aika huolestuttava asia. Tottakai poikkeuksia on, mutta jos ihminen ei pärjää muiden ihmisten kanssa, niin ei se välttämättä johdu niistä kaikista muista, vaan siitä joka ei pärjää.

Ja se on ihan höpöhöpöpuhetta, jos joku sanoo, ettei aikuisena ole niin helppo löytää ystäviä! Kyllä niitä löytyy, jos ei ole liian nirso ja asettele liikaa kriteereitä ihmisille. Jos mahdollisen ystävän kriteerit ovat esimerkiksi toisen ikä, koulutus, ulkonäkö, työpaikka, perhetilanne, asuinpaikka jne. niin peilistä löytyy syypää ystävättömyyteen. Veikkaan, että samanlaiset kriteerit ovat silloin myös miesseuraa etsiessä ja ihan tavallinen pulliainen ei kelpaakaan.

Testaisin siis ystävättömän ihmisen toimintaa muutamassakin paikassa, esimerkiksi katsoisin miten hän toimii asiakaspalvelutilanteessa. Jos hän on kylmä ja koppava vaikka kaupan kassalle tai ravintolan henkilökunnalle, niin en huolisi. Myös hänen vieminen omien kavereiden luokse kertoisi aika paljon minkälaista tulevaisuus olisi. Tai vaikka siskoni luokse, hän on tarkkanäköinen tosi ihana ihminen, joka pärjää kaikkien kanssa, joten jos ihminen ei pärjäisi siskoni kanssa ollenkaan, niin tuskinpa hän pärjää oikein missään. Ujo voi olla, se ei haittaa, mutta ylimielisyys ja toisen typerät kriteerit muita kohtaan haittaisivat tosi paljon.

Täysin samaa mieltä. Aikuisena on HELPOMPAA löytää ystäviä kun nuoruuden "kotkotukset" on jääneet ja ihminen on henkisesti kehittyneempi. Oma ryhmänsä on "mikä minussa on vikana kun kukaan ei halua ystävystyä" , riittäisi itserefleksio mutta minkäs teet kun helpompi on uhriutua. Jos ja kun yrität selittää mistä on kyse sitä ei joko tajuta tai ei haluta tajuta.

Voi kun aina on näitä erinomaisia ihmisiä joille itselle on kaikki helppoa ja heidän neuvoilaan muutkin parantuisi kun vain osaisivat kuunnella :/

Olen kyllä itsekin harjoittanut itsereflektiota mm. useamman vuoden terapiassa. En mielestäni uhriudu vaan totean asiat niin kuin ne ovat. Voitko sä selittää mulle mistä on kyse ja ennen kaikkea miten voisin korjata asiat ja oikeasti oppia sosiaalisia taitoja ja ihmissuhteiden luomista? Olen ihan hyvä luomaan hyvän päivän tuttavuuksia, ja ihan hyvä small talkissa. En kuitenkaan osaa syventää ihmissuhteita. En kertakaikkisesti tiedä, miten se tehdään. Jos esim. Ehdotan jotain tekemistä tai tapaamista, niin toiselle osapuolelle ei sitten kuitenkaan koskaan käy. Ehkä osasyy on se, että mulla kestää hyvin kauan olla oikeasti rento ja välitön ihmisten kanssa. Tai ehkä mä olen vain sosiaalisesti taidoton, en tiedä. Kerro toki, miten tästä tilanteesta voisi oppia pois?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ystäviä. En ole kovin sosiaalinen ja ehkä vähän jotenkin outo. 

Miehet kyllä päällisin puolin pitävät minusta. Toki en koskaan tutustu niin pitkälle miehiin, että he saisivat selville kaverittomuuteni, koska elän parisuhteessa. Näytän ja tunnun miehistä varmasti ihan mukavalta ja helposti lähestyttävältä. Olen tottunut, että miehet suhtautuvat minuun lämpimästi ja hymyillen ja naiset taas välinpitämättömästi ja hymyttömästi. Koska olen hieman epävarma ja kiltti, olen vaistomaisesti alkanut väistelemään naisia, sillä pidän heitä miehiä pelottavimpina ja vakavampina, vaikka tämä ei tietenkään ole totta. 

Miehelläni on laaja ystäväpiiri, jonka kanssa joskus myös vietän aikaani. Miestäni haittaa ainoastaan se, että tunnen surua ystävän puuttumisesta. Viihdyn hyvin yksin, mutta toisinaan ajattelen, että olisin onnellisempi, jos minulla olisi samankaltainen ystävä tai ystäviä. 

Kuulostat täsmälleen minulta, olisin voinut itse kirjoittaa tämän. Kunpa löytäisin jostain sun kaltaisen naisen ystäväksi..! Olen myös monista eri syistä hieman epävarma ja tönkkö naisten seurassa. Kaverit ja ystävät on melkein aina olleet poikia ja miehiä. Mutta kaipaisin myös samanhenkistä naispuolista ystävää...

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se syy, että ei ole ystäviä? Eikö nainen kykene ystävyyssuhteisiin? Se on mielestäni aika huolestuttava asia. Tottakai poikkeuksia on, mutta jos ihminen ei pärjää muiden ihmisten kanssa, niin ei se välttämättä johdu niistä kaikista muista, vaan siitä joka ei pärjää.

Ja se on ihan höpöhöpöpuhetta, jos joku sanoo, ettei aikuisena ole niin helppo löytää ystäviä! Kyllä niitä löytyy, jos ei ole liian nirso ja asettele liikaa kriteereitä ihmisille. Jos mahdollisen ystävän kriteerit ovat esimerkiksi toisen ikä, koulutus, ulkonäkö, työpaikka, perhetilanne, asuinpaikka jne. niin peilistä löytyy syypää ystävättömyyteen. Veikkaan, että samanlaiset kriteerit ovat silloin myös miesseuraa etsiessä ja ihan tavallinen pulliainen ei kelpaakaan.

Testaisin siis ystävättömän ihmisen toimintaa muutamassakin paikassa, esimerkiksi katsoisin miten hän toimii asiakaspalvelutilanteessa. Jos hän on kylmä ja koppava vaikka kaupan kassalle tai ravintolan henkilökunnalle, niin en huolisi. Myös hänen vieminen omien kavereiden luokse kertoisi aika paljon minkälaista tulevaisuus olisi. Tai vaikka siskoni luokse, hän on tarkkanäköinen tosi ihana ihminen, joka pärjää kaikkien kanssa, joten jos ihminen ei pärjäisi siskoni kanssa ollenkaan, niin tuskinpa hän pärjää oikein missään. Ujo voi olla, se ei haittaa, mutta ylimielisyys ja toisen typerät kriteerit muita kohtaan haittaisivat tosi paljon.

Mulla on pari hyvää ystävää. Heitä tapaan 2-4 krt vuodessa. Toki pidetään puheluin ja viestein yhteyttä muutenkin. En kaipaa enempää ystäviä, koska itseasiassa viihdyn parhaiten yksikseni. Olen aika introvertti luonne ja mulla on sosiaalinen työ. Vapaa-aikana tarvitsen siis paljon omaa rauhaa ja yksinoloa. Tästä syystä en myöskään ole mikään mieheentakertujakaan. Miehellä saa ihan vapaasti olla enemmän ystäviä. En ala kiukuttelemaan siitä, jos hän haluaa viettää aikaa ystäviensä kanssa.

Toki tapaan mielelläni miehen ystäviä silloin tällöin ja seurassa osaan käyttäytyä hyvin. Tulen yleensä hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa, enkä siis introverttiydestä huolimatta ole mitenkään sosiaalisesti taitamaton tai sulkeutunut persoona.

Mikä on turn Off,

Ärsyttää nää engl. Sanat.

Olemme Suomessa, kirjoita suomea 🙋‍♀️🙋‍♂️

Vierailija kirjoitti:

Työkavereita en laske ystäviksi, muutenkin töissä tehdään töitä eikä kaveerata.

Minulla on noin 25 työkaveria ja kahdesta on tullut näiden yhteisten 15 vuoden aikana hyviä ystäviäni. Siis todella hyviä ystäviä, ei mitään pintapuolisia kamuja, vaan aitoja upeita ystäviä. Olemme +-50 vuotiaita naisia ja elämäntilanteemme ovat aika erilaisia. Vaikka olemme työkavereita, niin emme näe toisiamme kuin harvoin, mutta saatamme jutella puhelimessa parikin tuntia hyvin helposti. Joskus toinen saattaa soittaa vaikka silloin, kun ajelee yksin autollaan ja jos toinen ei pysty vastaamaan, niin eipä hätää, juttelemme sitten, kun molemmille sopii.

Ystävän ei todellakaan tarvitse asua samassa kylässä niin kuin joku väitti. Ystävä pystyy olemaan ilmankin, että on naamatusten.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä parisuhteeseen tarvitaan kummankaan ystäviä. Me emme ole mitään ystäviä ikinä tarvittu parisuhteeseen. Ns. ystävistä ei ollut mitään muuta kuin haittaa. Koitti erottaa meitä ja aiheuttaa riitoja välillemme. Johtui kateudesta. Olen lähipiirissä nähnyt ystävän aiheuttavan pariskuntien eroja. Sitten kun se ystävä sai pariskunnan eroamaan niin hän häipyi. Ei kannata luottaa kehenkään ja päästää neuvomaan. 

Täysin ystävätön ihminen voi olla parisuhteessa samanlainen, eli ei ehkä kovasti haluakaan sitoutua, tai ei pidä ihmisten seurasta. Parisuhdekin on kuitenkin ihmissuhde.

Ei ystävättömyys siis välttämättä ole turn-off, mutta onhan se jonkinlainen varoitusmerkki.

Sellaiselle jonka oma toimijuus on heikko voi olla paha turn-off. Jos jotenkin haluaa nähdä naisen heijastuvan toisten kautta. Välttämättä miehellä tai naisella ei ole selkeitä puheenaiheita tai harrastuksia, jolloin toisista ihmisistä puhuminen tai heihin keskittyminen on tärkeää.

Toki ihan elämäntyylien vuoksi voi olla arvokasta, että molemmilla on ystäviä tai puolin ja toisin voidaan viettää aikaa jommankumman ystävien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit on PERSEESTÄ! 🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮

Eli jos ihminen pärjää muiden kanssa, uskaltaa puhua vaikka naapurin Sirpan kanssa tai vaikka ulkomailla käydessään täysin vieraan henkilön kanssa kanssa, niin hän on persauksesta? Aika harva ihminen on loppujen lopuksi kunnon ekstrovertti, mutta onneksi on yleensäkin ihmisiä, jotka uskaltavat jutella luimistelematta muiden kanssa. Ihmiset tuppaavat olemaan erilaisia kuin sinä. Onneksi niin. Maailma olisi hyvin erilainen, jos kaikki olisivat ihmispelkoisia yrjöäviä tuppisuita ap:n tapaan.

Tuossakin olisi oikein hyvin riittänyt yksi yrjöemoji, mutta ap liioittelee kaikkea ja haluaa ihmisten kiinnittävän itseensä huomiota, jopa nauttii siitä - ei kai hän vain ole sisimmältään ekstrovertti? :)

Sulle taitaa olla vierasta, mitä introvertti tarkoittaa. Se ei ole yhtäkuin ujo, itsekin olen introverttinä työpaikan pelle ja kovaäänisimpiä ihmisiä koko lafkassa. Sensijaan tarvitsen sitä "latautumisaikaa", koska sosialisointi kuluttaa voimia, ei pelota.

T. Eri

Ei mitään merkitystä.

Ei haittaa, koska ei itselläni myöskään ole kovin suurta kaveriporukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit on PERSEESTÄ! 🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮

Eli jos ihminen pärjää muiden kanssa, uskaltaa puhua vaikka naapurin Sirpan kanssa tai vaikka ulkomailla käydessään täysin vieraan henkilön kanssa kanssa, niin hän on persauksesta? Aika harva ihminen on loppujen lopuksi kunnon ekstrovertti, mutta onneksi on yleensäkin ihmisiä, jotka uskaltavat jutella luimistelematta muiden kanssa. Ihmiset tuppaavat olemaan erilaisia kuin sinä. Onneksi niin. Maailma olisi hyvin erilainen, jos kaikki olisivat ihmispelkoisia yrjöäviä tuppisuita ap:n tapaan.

Tuossakin olisi oikein hyvin riittänyt yksi yrjöemoji, mutta ap liioittelee kaikkea ja haluaa ihmisten kiinnittävän itseensä huomiota, jopa nauttii siitä - ei kai hän vain ole sisimmältään ekstrovertti? :)

          Maailma voisi olla myös hyvin erilainen, jos ei olisi niin paljon päälle päsmäröiviä ekstrovertteja. Jotka eivät anna muille suunvuoroa.

Montakohan sotaa ja konfliktia vältettäisiin ilman ylimielisiä ja usein itsekeskeisiä ekstrovertteja.