Onko nainen, jolla ei ole ystäviä, turn-off miehille?

Jaa niitä naisystäviä, jotka sitten täällä ruotii ystäviensä asioita ja kääntelevät toisten naisten päitä epäilemään kaikkea ja murehtimaan olemattomia.  Oletan ystävättömän naisen pystyvän omin päin  ajatteluun, mikä on vain positiivinen piirre ihmisessä. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu monesta tekijästä.

Miksi ei ole ystäviä?

Eikö ole löytänyt sopivia vai onko välit mennyt?

Onko kuitenkin aktiivinen ja osaa normaalisti ottaa kontaktia ihmisiin?

Jatkaako erakkona vai tutustuuko kumppaninsa ystäviin?

Miehille on ihan yksi ja sama, haluaako nainen tutustua Jaskaan ja Ripaan vai ei.

Vierailija kirjoitti:

No niin, täälläkin tulee taas juttuja miksi joku on ystävätön. Siksi, että he ovat outoja. He ovat vihamielisiä, nirppanokkia ja "erilaisia". He eivät edes yritä käsittää muiden erilaisuutta, koska he ovat mielestään muiden yläpuolella ja muut jossain siellä alhaalla. He ajattelevat olevansa uniikkeja.

Kirjoitin aikaisemmin miksi olen yksinäinen. Inhoan juoruilua ja minusta jokainen on samanarvoinen.

Sinusta selkeästi ei ole. Sinä olet itse se joka vertailee ja arvottaa muita. Katse peiliin.

Vierailija kirjoitti:

No niin, täälläkin tulee taas juttuja miksi joku on ystävätön. Siksi, että he ovat outoja. He ovat vihamielisiä, nirppanokkia ja "erilaisia". He eivät edes yritä käsittää muiden erilaisuutta, koska he ovat mielestään muiden yläpuolella ja muut jossain siellä alhaalla. He ajattelevat olevansa uniikkeja.

Siinä taas yksi joka keksii päästään asioita, joilla ei ole mitään todellisuusperää. Olen mielummin yksin kuin sinunkaltaisen ilkiön seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Yhdelle taannoin tapailemalleni miehelle ainakin oli. Mulla on siis joitakin ystäviä, mutta asuvat kaikki sen verran kaukana, joten tavataan vain kerran tai kahdesti vuodessa. Miehellä taas oli laaja ystävä- ja tuttavapiiri ja häntä häiritse se, että mulla ei ollut jatkuvasti jotain rientoja joissa käydä tai ketään joita olisin kutsunut tosta vaan illanviettoihin.

Minulla on käynyt samoin. Seurustelin hetken miehen kanssa, jolla oli monta suurta kaveriporukkaa ja joka viikonloppu oli jotain rientoja. Monesti sellaisia, joihin minä en saanut kutsua. Ihmetteli, että miksi minulla ei ole omia menoja ja omia ystäviä ja miksi suutun, jos hän menee. Kyse ei ollut siitä, että suutuin hänen menoistaan sinänsä, vaan siitä, että perui meidän yhteisiä juttuja kaverimenojen takia "kun se Masa tarvitsee JUURI NYT apua veneen nostamisen kanssa" ja sehän tarkoitti veneen nostamista + 2 päivää kestävää ryyppäämistä.

Itsellä useita ystäviä kyllä, mutta ei mitään suuria kaveriporukoita eikä tosiaan ollut tapana nähdä heitä joka viikonloppu kosteissa merkeissä. Tuntui, että tuolle miehelle oli turn off se, etten saanut juhannuksena kutsua omien kavereiden mökille, kun hän sai 5 kutsua ja kutsu koski vain häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdelle taannoin tapailemalleni miehelle ainakin oli. Mulla on siis joitakin ystäviä, mutta asuvat kaikki sen verran kaukana, joten tavataan vain kerran tai kahdesti vuodessa. Miehellä taas oli laaja ystävä- ja tuttavapiiri ja häntä häiritse se, että mulla ei ollut jatkuvasti jotain rientoja joissa käydä tai ketään joita olisin kutsunut tosta vaan illanviettoihin.

Minulla on käynyt samoin. Seurustelin hetken miehen kanssa, jolla oli monta suurta kaveriporukkaa ja joka viikonloppu oli jotain rientoja. Monesti sellaisia, joihin minä en saanut kutsua. Ihmetteli, että miksi minulla ei ole omia menoja ja omia ystäviä ja miksi suutun, jos hän menee. Kyse ei ollut siitä, että suutuin hänen menoistaan sinänsä, vaan siitä, että perui meidän yhteisiä juttuja kaverimenojen takia "kun se Masa tarvitsee JUURI NYT apua veneen nostamisen kanssa" ja sehän tarkoitti veneen nostamista + 2 päivää kestävää ryyppäämistä.

Itsellä useita ystäviä kyllä, mutta ei mitään suuria kaveriporukoita eikä tosiaan ollut tapana nähdä heitä joka viikonloppu kosteissa merkeissä. Tuntui, että tuolle miehelle oli turn off se, etten saanut juhannuksena kutsua omien kavereiden mökille, kun hän sai 5 kutsua ja kutsu koski vain häntä.

Tuossahan ei ole kyse ystävistä, vaan eriliasesta ajankäytöstä, alkoholin käytöstä ym ym.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se syy, että ei ole ystäviä? Eikö nainen kykene ystävyyssuhteisiin? Se on mielestäni aika huolestuttava asia. Tottakai poikkeuksia on, mutta jos ihminen ei pärjää muiden ihmisten kanssa, niin ei se välttämättä johdu niistä kaikista muista, vaan siitä joka ei pärjää.

Ja se on ihan höpöhöpöpuhetta, jos joku sanoo, ettei aikuisena ole niin helppo löytää ystäviä! Kyllä niitä löytyy, jos ei ole liian nirso ja asettele liikaa kriteereitä ihmisille. Jos mahdollisen ystävän kriteerit ovat esimerkiksi toisen ikä, koulutus, ulkonäkö, työpaikka, perhetilanne, asuinpaikka jne. niin peilistä löytyy syypää ystävättömyyteen. Veikkaan, että samanlaiset kriteerit ovat silloin myös miesseuraa etsiessä ja ihan tavallinen pulliainen ei kelpaakaan.

Testaisin siis ystävättömän ihmisen toimintaa muutamassakin paikassa, esimerkiksi katsoisin miten hän toimii asiakaspalvelutilanteessa. Jos hän on kylmä ja koppava vaikka kaupan kassalle tai ravintolan henkilökunnalle, niin en huolisi. Myös hänen vieminen omien kavereiden luokse kertoisi aika paljon minkälaista tulevaisuus olisi. Tai vaikka siskoni luokse, hän on tarkkanäköinen tosi ihana ihminen, joka pärjää kaikkien kanssa, joten jos ihminen ei pärjäisi siskoni kanssa ollenkaan, niin tuskinpa hän pärjää oikein missään. Ujo voi olla, se ei haittaa, mutta ylimielisyys ja toisen typerät kriteerit muita kohtaan haittaisivat tosi paljon.

Täysin samaa mieltä. Aikuisena on HELPOMPAA löytää ystäviä kun nuoruuden "kotkotukset" on jääneet ja ihminen on henkisesti kehittyneempi. Oma ryhmänsä on "mikä minussa on vikana kun kukaan ei halua ystävystyä" , riittäisi itserefleksio mutta minkäs teet kun helpompi on uhriutua. Jos ja kun yrität selittää mistä on kyse sitä ei joko tajuta tai ei haluta tajuta.

Ekstrovertit on PERSEESTÄ! 🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮

Minulla ei ole ystäviä. En ole kovin sosiaalinen ja ehkä vähän jotenkin outo. 

Miehet kyllä päällisin puolin pitävät minusta. Toki en koskaan tutustu niin pitkälle miehiin, että he saisivat selville kaverittomuuteni, koska elän parisuhteessa. Näytän ja tunnun miehistä varmasti ihan mukavalta ja helposti lähestyttävältä. Olen tottunut, että miehet suhtautuvat minuun lämpimästi ja hymyillen ja naiset taas välinpitämättömästi ja hymyttömästi. Koska olen hieman epävarma ja kiltti, olen vaistomaisesti alkanut väistelemään naisia, sillä pidän heitä miehiä pelottavimpina ja vakavampina, vaikka tämä ei tietenkään ole totta. 

Miehelläni on laaja ystäväpiiri, jonka kanssa joskus myös vietän aikaani. Miestäni haittaa ainoastaan se, että tunnen surua ystävän puuttumisesta. Viihdyn hyvin yksin, mutta toisinaan ajattelen, että olisin onnellisempi, jos minulla olisi samankaltainen ystävä tai ystäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se syy, että ei ole ystäviä? Eikö nainen kykene ystävyyssuhteisiin? Se on mielestäni aika huolestuttava asia. Tottakai poikkeuksia on, mutta jos ihminen ei pärjää muiden ihmisten kanssa, niin ei se välttämättä johdu niistä kaikista muista, vaan siitä joka ei pärjää.

Ja se on ihan höpöhöpöpuhetta, jos joku sanoo, ettei aikuisena ole niin helppo löytää ystäviä! Kyllä niitä löytyy, jos ei ole liian nirso ja asettele liikaa kriteereitä ihmisille. Jos mahdollisen ystävän kriteerit ovat esimerkiksi toisen ikä, koulutus, ulkonäkö, työpaikka, perhetilanne, asuinpaikka jne. niin peilistä löytyy syypää ystävättömyyteen.

Mä en ole "liian nirso", ja mun kriteerit ystävyydelle on kemioiden kohtaaminen. Ongelmana on sosiaaliset taidot, että menetän ystäväni/kaverini, ei mikään nirsous. Ja kun en tiedä tarkalleen mikä on se puute taidoissani, siitä on niin kovin vaikeaa parantaa noita taitojaan. Ja, se löytämisen helppous ei ole minkäänsortin ratkaisu; ne pitäisi pystyä myös pitämään. Minulla on ihmeellinen taito suututtaa ihmiset ympärilläni tai sitten he vaan ghostaavat. Näistä lähtökohdista on aika mitätön mahdollisuus selvittää mitä olen tehnyt väärin, kun kukaan ei halua olla kanssani tekemisissä. Sitä harhaluuloa minulla ei ole ettäkö vika olisi vastapuolessa jos näin käy minulle jatkuvasti. Joten, lopputulos on se että olen yksin.

Miksi ihmeessä parisuhteeseen tarvitaan kummankaan ystäviä. Me emme ole mitään ystäviä ikinä tarvittu parisuhteeseen. Ns. ystävistä ei ollut mitään muuta kuin haittaa. Koitti erottaa meitä ja aiheuttaa riitoja välillemme. Johtui kateudesta. Olen lähipiirissä nähnyt ystävän aiheuttavan pariskuntien eroja. Sitten kun se ystävä sai pariskunnan eroamaan niin hän häipyi. Ei kannata luottaa kehenkään ja päästää neuvomaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ystäviä. En ole kovin sosiaalinen ja ehkä vähän jotenkin outo. 

Miehet kyllä päällisin puolin pitävät minusta. Toki en koskaan tutustu niin pitkälle miehiin, että he saisivat selville kaverittomuuteni, koska elän parisuhteessa. Näytän ja tunnun miehistä varmasti ihan mukavalta ja helposti lähestyttävältä. Olen tottunut, että miehet suhtautuvat minuun lämpimästi ja hymyillen ja naiset taas välinpitämättömästi ja hymyttömästi. Koska olen hieman epävarma ja kiltti, olen vaistomaisesti alkanut väistelemään naisia, sillä pidän heitä miehiä pelottavimpina ja vakavampina, vaikka tämä ei tietenkään ole totta. 

Miehelläni on laaja ystäväpiiri, jonka kanssa joskus myös vietän aikaani. Miestäni haittaa ainoastaan se, että tunnen surua ystävän puuttumisesta. Viihdyn hyvin yksin, mutta toisinaan ajattelen, että olisin onnellisempi, jos minulla olisi samankaltainen ystävä tai ystäviä. 

Kuulostat ihan minulta! <3

Eihän ne nallekarkit tässäkään tasan mene. Miehenä ilman ystäviä olet automaattisesti paarialuokkaa naisten silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdelle taannoin tapailemalleni miehelle ainakin oli. Mulla on siis joitakin ystäviä, mutta asuvat kaikki sen verran kaukana, joten tavataan vain kerran tai kahdesti vuodessa. Miehellä taas oli laaja ystävä- ja tuttavapiiri ja häntä häiritse se, että mulla ei ollut jatkuvasti jotain rientoja joissa käydä tai ketään joita olisin kutsunut tosta vaan illanviettoihin.

Minulla on käynyt samoin. Seurustelin hetken miehen kanssa, jolla oli monta suurta kaveriporukkaa ja joka viikonloppu oli jotain rientoja. Monesti sellaisia, joihin minä en saanut kutsua. Ihmetteli, että miksi minulla ei ole omia menoja ja omia ystäviä ja miksi suutun, jos hän menee. Kyse ei ollut siitä, että suutuin hänen menoistaan sinänsä, vaan siitä, että perui meidän yhteisiä juttuja kaverimenojen takia "kun se Masa tarvitsee JUURI NYT apua veneen nostamisen kanssa" ja sehän tarkoitti veneen nostamista + 2 päivää kestävää ryyppäämistä.

Itsellä useita ystäviä kyllä, mutta ei mitään suuria kaveriporukoita eikä tosiaan ollut tapana nähdä heitä joka viikonloppu kosteissa merkeissä. Tuntui, että tuolle miehelle oli turn off se, etten saanut juhannuksena kutsua omien kavereiden mökille, kun hän sai 5 kutsua ja kutsu koski vain häntä.

Tuossahan ei ole kyse ystävistä, vaan eriliasesta ajankäytöstä, alkoholin käytöstä ym ym.

Kyllä, mutta hän koki, ettei minulla ole kavereita, kun jäin yksin kotiin, kun hän perui jo meidän aiemmin sovitun menon omien kaverimenojensa takia.

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertit on PERSEESTÄ! 🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮

Eli jos ihminen pärjää muiden kanssa, uskaltaa puhua vaikka naapurin Sirpan kanssa tai vaikka ulkomailla käydessään täysin vieraan henkilön kanssa kanssa, niin hän on persauksesta? Aika harva ihminen on loppujen lopuksi kunnon ekstrovertti, mutta onneksi on yleensäkin ihmisiä, jotka uskaltavat jutella luimistelematta muiden kanssa. Ihmiset tuppaavat olemaan erilaisia kuin sinä. Onneksi niin. Maailma olisi hyvin erilainen, jos kaikki olisivat ihmispelkoisia yrjöäviä tuppisuita ap:n tapaan.

Tuossakin olisi oikein hyvin riittänyt yksi yrjöemoji, mutta ap liioittelee kaikkea ja haluaa ihmisten kiinnittävän itseensä huomiota, jopa nauttii siitä - ei kai hän vain ole sisimmältään ekstrovertti? :)

Vierailija kirjoitti:

Eihän ne nallekarkit tässäkään tasan mene. Miehenä ilman ystäviä olet automaattisesti paarialuokkaa naisten silmissä.

Eikö sinulla ole edes kavereita? Työkavereita? Koulukavereita? Opiskelukavereita? Inttikavereita? Tuttavia naapurissa?

Ei vaikuta, tämmöiselle introventille jopa vain positiivinen asia.

Ei muuten, mutta kun vievän paljon aikaa omien ystävien kanssa, niin on parempi että naisella on myös oma ystäväpiiri, jonka kanssa on. Muuten tulee helposti syytteitä, että olen liikaa omien kavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se syy, että ei ole ystäviä? Eikö nainen kykene ystävyyssuhteisiin? Se on mielestäni aika huolestuttava asia. Tottakai poikkeuksia on, mutta jos ihminen ei pärjää muiden ihmisten kanssa, niin ei se välttämättä johdu niistä kaikista muista, vaan siitä joka ei pärjää.

Ja se on ihan höpöhöpöpuhetta, jos joku sanoo, ettei aikuisena ole niin helppo löytää ystäviä! Kyllä niitä löytyy, jos ei ole liian nirso ja asettele liikaa kriteereitä ihmisille. Jos mahdollisen ystävän kriteerit ovat esimerkiksi toisen ikä, koulutus, ulkonäkö, työpaikka, perhetilanne, asuinpaikka jne. niin peilistä löytyy syypää ystävättömyyteen. Veikkaan, että samanlaiset kriteerit ovat silloin myös miesseuraa etsiessä ja ihan tavallinen pulliainen ei kelpaakaan.

Testaisin siis ystävättömän ihmisen toimintaa muutamassakin paikassa, esimerkiksi katsoisin miten hän toimii asiakaspalvelutilanteessa. Jos hän on kylmä ja koppava vaikka kaupan kassalle tai ravintolan henkilökunnalle, niin en huolisi. Myös hänen vieminen omien kavereiden luokse kertoisi aika paljon minkälaista tulevaisuus olisi. Tai vaikka siskoni luokse, hän on tarkkanäköinen tosi ihana ihminen, joka pärjää kaikkien kanssa, joten jos ihminen ei pärjäisi siskoni kanssa ollenkaan, niin tuskinpa hän pärjää oikein missään. Ujo voi olla, se ei haittaa, mutta ylimielisyys ja toisen typerät kriteerit muita kohtaan haittaisivat tosi paljon.

No ei ole aikuisena helppo löytää ystäviä kun asuu pikkukylässä. Ei täällä ole ketään ja kaikilla on jo ne omat piirit, ei niihin voi väkisin tuppautua.

Työkavereita en laske ystäviksi, muutenkin töissä tehdään töitä eikä kaveerata.