Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsia kurittaneet "hyvät ja fiksut vanhemmat" perustelevat tekonsa?
08.02.2015 |
Nyt kun paavikin on ottanut kantaa kurittamiseen :) niin kysynpä aiheeseen liittyen. Muutenkin huonossa perheessä, jossa on rikkonaisuutta, väkivaltaa, alkoholia jne, on tietysti helpompi ymmärtää (ei tietenkään hyväksyä), että lapsia on kuritettu fyysisesti. Mutta minun kokemus taas on sellaisesta, että perhe oli lähes täydellinen ja rakastava (ei pelkkä kulissi vaan oikeasti) ja lapsuudesta on oikeastaan vain hyviä muistoja. Mutta koko lapsuuden ajan osana kasvatusta oli se, että annettiin myös ruumiillista kuritusta eli vyöllä pepulla. Ei mitenkään "verisesti" tai raivon vallassa, vaan aika hellällä kädellä kuitenkin.
Oletteko koskaan kuulleet, miten tällaiset ns. hyvät ja fiksut vanhemmat ovat perustelleet toimintaansa? Omasta mielestäni asiat kuitenkin asiat olisi voinut hoitaa ilmankin tällaista käytäntöä, vaikka en nyt mitään traumoja koekaan saaneeni.
Kommentit (87)
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:23"]
En tajua pointtiasi. Kun lapselle aiheutetaan kipua, hän muistaa vain kivun, ei sitä edeltäviä asioita. Lapsi ei siis lopeta tekemistään oppimisen, vaan kivun ja pelon vuoksi. Ja kun vanhempaan yhdistyy turvan sijasta muisto kivusta, niin vanhemmuus on menetetty. Ja jos olet noin v***tun rohkea, että uskallat aiheutta kipua 3-vuotiaalle, niin olet varnaan todella ylpeä itsestäi.
[/quote]
Jos lapselle sanoo sata kertaa, että jos et lopeta tuota, saat tukkapöllyä, ja lapsi tekee vaan, niin muistaa kyllä varmasti miksi sai tukkapöllyä. Ei se mene niin että yhtäkkiä yllätäen vaan mennään tukkaan kiinni, kyllä sitä edeltää aina pitkä kieltämis- ja estämisrumba. Se tukistaminen on se viimeinen oljenkorsi kun mikään muu ei auta.
[/quote]
Miksi ei voi vain napata lasta pois siitä tilanteesta? Kun tekee joka kerta sen pois nostamisen vain yhden kerran enemmän kuin lapsi palaa tekemään kiellettyä asiaa, on voittaja. Ja näyttää tietenkin samalla muutenkin, että noin ei saa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minua mitään halailtu piiskan jälkeen. Rangaistus oli rangaistus. Jos itkin liian äänekkäästi äiti sanoi vaan, että "lopeta se viurutus tai vetelen ympäri korvia niin että tuntuu". Sitten pistettiin seisomaan seinän viereen otsa kiinni seinässä puoleksi tunniksi tai lähetettiin yksin huoneeseen miettimään tekoja muutamaksi tunniksi.
Lapset ottavat kaiken pahan itselleen ja kantavat sitä elämänsä läpi.
Kolme vuotias on todella pieni, eikä pidä edes uhkailla selkäsaunalla tai millään fyysisellä kurittamisella.
Itse tein ne virheet alkoholistin vaimona kontrollin pitämisen takia. Kaikki piti olla kunnossa kun äijä joi. Kukaan ei saanut tietää ja lasten piti totella.
Jos pääsisi ajassa takaisin opettaisin lapseni hyvällä ja olisin asunut samalla paikkakunnalla mummojen ja vaarien kanssa ja saanut lapset hyvään hoitoon välillä.
Nyt lapseni muistuttavat minua uhkailuista ja ovat aika etäisiä.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 19:39"]
En ole suoraan vanhemmilta kuullut, mutta yleisesti olen ymmärtänyt, että tätä perustellaan sillä, että rangaistus on konkreettinen ja nopea ja asiaa ei jäädä märehtimään sen jälkeen vaan kurituksen jälkeen halitaan ja kuivataan kyyneleet ja asia on loppuunkäsitelty.
Tämä kuulostaisi järkeenkäyvältä selitykseltä minun tapauksessani. Toisaalta kuitenkin ehkä vähän heppoinen perustelu sille, että kuitenkin lyötiin vyöllä. Mutta en kuitenkaan koe niin, että minua haluttiin erityisesti satuttaa. Taisi se halimisvaihe olla äidillekin mieluisampi.
ap
Halittiin ja pidettiin hyvänä usein, mutta piiskauksen jälkeen ei koskaan. Lähetettiin yksin huoneeseen ja käskettiin olla hiljaa. Olisi lähettänyt mielestäni epäselvän viestin jos piiskan jälkeen olisi halailtu.
Vierailija kirjoitti:
Itse jos nykyään näkisin jonkun lyövän lasta esim. kaupassa niin oma kontrolli voisi pahasti pettää ja saattaisin puhkaista lyöjältä silmän tms. Olen henkisesti niin vaurioitunut pienenä koetusta väkivallasta. Ei pelkästään isä, vaan myös isommat sisarukset löivät, repivät, piiskasivat yms.
Minä sain 80-luvulla selkään monta kertaa keskellä kauppaa ihmisten edessä äidin puisella hiusharjalla tai äidin vyöllä kaupan vessassa. Ei kukaan puuttunut vaikka näki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:44"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:33"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:26"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:17"] Tuommoinen "hellä väkivalta" toimisi aikuisten kesken ihan yhtä rakentavasti. Jos vaikka naapuri leikkaa väärään aikaan päivästä nurtsia, niin mene tukistamaan sitä ja sitten halaat perään. Kokeile miten pelittää. Samalla tavalla lapsi sen kokee.
Ei, ei lapsi koe samalla tavalla. Lapsi ei ymmärrä rajojaan vielä uhmaikäisenä, ja jos otetaan tukasta kiinni, se vasta kertoo lapselle että hän meni sen viimeisen rajan yli. Yli 4-vuotias ihminen tajuaa jo jotain tekojensa seurauksia, ja sen että jos joku kieltää tekemästä jotain, niin olisi parempi totella jos ei halua mitään seuraamuksia. Yli 4-vuotias voi myös sanoa oman mielipiteensä asiaan, ja neuvotella, uhmaikäinen ei tottele, juoksee autotielle aina vain uudestaan, tai lyö sisarusta vaarallisella esineellä, uudestaan ja uudestaan, vaikka mitä sanottaisiin, siinä ei neuvottelut auta, sen ikäinen ei tajua sitä että tielle ei juosta kun siellä auto ajaa päälle, tai että sisarus voi vaikka kuolla jos saa päävamman. en tajua tätä vastaajaa omirn kokemusteni pohjalta. Minua uhattiin hakata lisää, koska koska itkin edellisen lyömisen jäljiltä enkä lopettanut "ajoissa". Lapsi ei muista kuin kivun, ei edellistä tilannetta. Eli lapsi ei "opi" lyömisestä vaan alkaa pelätä. Onko sinun tarkoituksesi siis, että parempi lapsen pelätä kuin sinun opetella hallitsemaan tilannetta. Jos lapsesi on noin "vaikea", hanki ammattiapua.
En minä ole koskaan toistanut mitään tukistusta, kyllä se kerta aina riittää. Enkä missään tapauksessa itkevää lasta tukistaisi. Enkä ole koskaan hakannut lapsiani, eikä minua ole hakattu, se on ihan eri asia. Eikä minun lapseni minua pelkää, koska silloin kun rangaistuksen on saanut, on tiennyt tasan tarkkaan miksi.
Miten voit väittää, ettei lapsi pelkää sinua? Kipua aiheuttamalla rikot väistämättä jotain. Nyt kun lapsesi tulee halaamaan sinua, niin et tiedä onko se mielistelyä (ettet satuttaisi) vai tunteiden ostamista. Oikea lapsenrakkaus saattaa olla menetetty. Teini-iässä näet mitä seuraa. Selitä miten kivun tuottaminen lapselle toimii ns. oikein, mutta esim. työkavereitten kesken ei. Reaktiohan on ihan sama, mutta lapsella vain ei ole ketään jolta hakea apua. Tutki itseäsi, mitä pohjimmiltasi oikein tunnet kun satutat lasta?
Minä sain lapsena 2v aina 9v asti jatkuvasti selkään noin 2-4 kertaa kuussa. Yleensä vitsalla ja remmillä, mutta muutakin käytettiin esim. mattopiiskaa. Kaikella millä voi kuvitella piiskaa annettavan, minut on todennäköisesti piiskattu sillä. Pelkäsin niin paljon rangaistusta etten uskaltanut edes miettiä käyttäytyväni huonosti kodin ulkopuolella myöhemmällä iällä. Oli tehty selväksi että ihmisten edessä ollaan kunnolla tai saa piiskaa paljaalle. Kotona oli vähän löysää hihnassa mutta ei kovin paljon. Sain sanoa vastaan joskus ilman rangaistusta ja kiroilla itsekseni. Tukistuksia, korvapuusteja ja kauhalla päähän kopautteluja tuli herkästi lähes päivittäin.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:26"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:17"]
Tuommoinen "hellä väkivalta" toimisi aikuisten kesken ihan yhtä rakentavasti. Jos vaikka naapuri leikkaa väärään aikaan päivästä nurtsia, niin mene tukistamaan sitä ja sitten halaat perään. Kokeile miten pelittää. Samalla tavalla lapsi sen kokee.
[/quote]
Ei, ei lapsi koe samalla tavalla. Lapsi ei ymmärrä rajojaan vielä uhmaikäisenä, ja jos otetaan tukasta kiinni, se vasta kertoo lapselle että hän meni sen viimeisen rajan yli. Yli 4-vuotias ihminen tajuaa jo jotain tekojensa seurauksia, ja sen että jos joku kieltää tekemästä jotain, niin olisi parempi totella jos ei halua mitään seuraamuksia. Yli 4-vuotias voi myös sanoa oman mielipiteensä asiaan, ja neuvotella, uhmaikäinen ei tottele, juoksee autotielle aina vain uudestaan, tai lyö sisarusta vaarallisella esineellä, uudestaan ja uudestaan, vaikka mitä sanottaisiin, siinä ei neuvottelut auta, sen ikäinen ei tajua sitä että tielle ei juosta kun siellä auto ajaa päälle, tai että sisarus voi vaikka kuolla jos saa päävamman.
[/quote]
En usko, että tajuaa sen tukastavedonkaan ansiosta, vaan tosiaan pelkää kipua. Mutta kukin tekee kuten parhaaksi katsoo, en tuomitse kuin sellaiset, jotka menettävät kontrollin ja sitten lyödään tai sekin on minusta lapselle huono, jos ainoa ja viimeinen tapa saada asioita perille on pelon nostattaminen. Mutta ei kukaan tee sitäkään paskuuttaan, vaan omista lähtökohdistaan käsin. Joita taas on usein vaikea muokata ja muuttaa.
Minua hallittiin pelolla eikä se ole kyllä yhtään rakentava keino.