Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsia kurittaneet "hyvät ja fiksut vanhemmat" perustelevat tekonsa?
08.02.2015 |
Nyt kun paavikin on ottanut kantaa kurittamiseen :) niin kysynpä aiheeseen liittyen. Muutenkin huonossa perheessä, jossa on rikkonaisuutta, väkivaltaa, alkoholia jne, on tietysti helpompi ymmärtää (ei tietenkään hyväksyä), että lapsia on kuritettu fyysisesti. Mutta minun kokemus taas on sellaisesta, että perhe oli lähes täydellinen ja rakastava (ei pelkkä kulissi vaan oikeasti) ja lapsuudesta on oikeastaan vain hyviä muistoja. Mutta koko lapsuuden ajan osana kasvatusta oli se, että annettiin myös ruumiillista kuritusta eli vyöllä pepulla. Ei mitenkään "verisesti" tai raivon vallassa, vaan aika hellällä kädellä kuitenkin.
Oletteko koskaan kuulleet, miten tällaiset ns. hyvät ja fiksut vanhemmat ovat perustelleet toimintaansa? Omasta mielestäni asiat kuitenkin asiat olisi voinut hoitaa ilmankin tällaista käytäntöä, vaikka en nyt mitään traumoja koekaan saaneeni.
Kommentit (87)
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:17"]
Tuommoinen "hellä väkivalta" toimisi aikuisten kesken ihan yhtä rakentavasti. Jos vaikka naapuri leikkaa väärään aikaan päivästä nurtsia, niin mene tukistamaan sitä ja sitten halaat perään. Kokeile miten pelittää. Samalla tavalla lapsi sen kokee.
[/quote]
Tarvitseeko asiasta tuolla tavalla -ttuilla, kun kaikki varmasti ovat yhtä mieltä siitä, että väkivalta ei ole oikein? Eihän se muuta sitä, että näin on jo tapahunut ja asian syitä haluaa pohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:07"]
Että hellää väkivaltaa..
Miksei väkivalta ole koskaan hellää, jos se kohdistuu puolisoon tai ulkopuoliseen henkilöön?
Onko miehen avokämmenellä tekemä läpsäisy kasvoille ok, jos sitä seuraa hellä hetki, jolloin pyyhitään kyyneleet?
Saako kadulla mennä ojentamaan muita fyysisesti vaikka tukistamalla, jos nämä käyttäytyvät huonosti? Jos vielä sen jälkeen halataan?
Miksei, jos kerran lasta kohtaan se on ok?
Ehkä aikuisten ihmisten sitten tulisikin käyttää toisiinsa enemmän tätä hellää väkivaltaa, jos se on kerran niin toimiva ratkaisu..
[/quote]
Kyllä sellaisia aikuisia todellakin on joita pitäisi lyödä ja hyppyyttää että tajuaisivat pahantekonsa.
En tajua pointtiasi. Kun lapselle aiheutetaan kipua, hän muistaa vain kivun, ei sitä edeltäviä asioita. Lapsi ei siis lopeta tekemistään oppimisen, vaan kivun ja pelon vuoksi. Ja kun vanhempaan yhdistyy turvan sijasta muisto kivusta, niin vanhemmuus on menetetty. Ja jos olet noin v***tun rohkea, että uskallat aiheutta kipua 3-vuotiaalle, niin olet varnaan todella ylpeä itsestäi.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:17"]
Tuommoinen "hellä väkivalta" toimisi aikuisten kesken ihan yhtä rakentavasti. Jos vaikka naapuri leikkaa väärään aikaan päivästä nurtsia, niin mene tukistamaan sitä ja sitten halaat perään. Kokeile miten pelittää. Samalla tavalla lapsi sen kokee.
[/quote]
Ei, ei lapsi koe samalla tavalla. Lapsi ei ymmärrä rajojaan vielä uhmaikäisenä, ja jos otetaan tukasta kiinni, se vasta kertoo lapselle että hän meni sen viimeisen rajan yli. Yli 4-vuotias ihminen tajuaa jo jotain tekojensa seurauksia, ja sen että jos joku kieltää tekemästä jotain, niin olisi parempi totella jos ei halua mitään seuraamuksia. Yli 4-vuotias voi myös sanoa oman mielipiteensä asiaan, ja neuvotella, uhmaikäinen ei tottele, juoksee autotielle aina vain uudestaan, tai lyö sisarusta vaarallisella esineellä, uudestaan ja uudestaan, vaikka mitä sanottaisiin, siinä ei neuvottelut auta, sen ikäinen ei tajua sitä että tielle ei juosta kun siellä auto ajaa päälle, tai että sisarus voi vaikka kuolla jos saa päävamman.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 21:44"]Lapsen lyöjä nauttii seksuaalisesti tai vallan tunteesta. Kyse ei ole ns. kontrollin menettämisestä väsyneenä tms. vaan hoitoa vaativasta sairaudesta.
[/quote]
Olen samaa mieltä. Yleensä tähän liittyy vielä uhrin nöyryyttämistä eli pitää itse hakea kuritusväline ja riisuutua itse kurittamista varten. Hyvin harkittua, nautinnollista. Täysin eri asia kuin väsyneenä taaperon läpsäisy, mitä en kylläkään hyväksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos fyysinen kurittaminen toimii paremmin kuin sanominen, niin se on mielestäni riittävä peruste. Ei sitä sen enempää tarvitse rationalisoida. Jokainen lapsi on kuitenkin erilainen ja joillekin tietyt opetusmetodit jostain syystä toimivat paremmin.
Välillä ihmettelen miksi ihmiset nykyään kammoksuvat fyysistä voimankäyttöä. Omasta mielestäni henkinen väkivalta on paljon vaarallisempi ja yhteiskunnallisesti merkittävämpi ongelma. Parisuhdeväkivaltaa kokeneet ihmiset sanovat tutkimuksissa lähes yksimielisesti, että henkinen väkivalta on pahempaa kuin fyysinen väkivalta: mustelmat paranevat mutta henkiset arvet eivät katoa koskaan.
Lapsia kuitenkin on pakko ohjeistaa jollain tavalla. Pelkään että ihmiset jotka uskonomaisesti välttävät fyysisesti koskemasta lapsiin käyttävät henkistä kurittamista paremman puutteessa: solvaavat, mitätöivät, asettavat naurunalaiseksi, huutavat, alistavat. Lopputulos voi olla lapsen kehityksen kannalta pahempi kuin yksinkertainen ja nopea fyysinen kuritus.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:20"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 21:46"]
Minkä ikäisiä lapsia te kidutatte eli missä menee "alaikäraja"? Onko se esim. 4 kk vai 8 kk?
[/quote]
Mä muistan, että kun sain esikoiseni, niin tunsin hetken sellaista tunnetta, että entä jos nyt alkaisin kiusata tätä vauvaa niin sehän ois aivan avuton. Mutta korostan, etten ole koskaan tehnyt lapselle mitään pahaa ja sain aika pian hakeakin itselleni apua. Nämä ajatukset vain kumpusivat siitä, että minua on lapsena kohdeltu nimenomaan kiusaten ja sellaisen suojan minusta "rikkoen", että lapsi olisi suojassa äidin kiusaamiselta.
Se on surullista tajuta. Mulla on hieno mies, joka hoitaa kaikki vaikeat tilanteet kun mä en pysty, etten vain tee mitään mikä ei ole ok. Mutta jos tällaisia jarruja ei ihmisellä ole niin pelkäänpä, ettei tuossa ole mitään alaikärajaa... Onneksi tällaiset tapaukset ovat harvinaisia, että jotain oikeasti tapahtuu pienelle. Mutta onhan niitä. Tosin harva varmaan harkiten ajattelee, että kiusaanpas nyt tota vauvaa, vaan ne tapahtuvat muuten. Eli harkitun pahoinpitelyn uskon olevan todella harvinaista. Mutta yksikin tapaus on liikaa. Olen saanut apua ja aion parantua lapsuuteni haavoista, koska siellä mun sisällä on se pikkutyttö, jota ei aikoinaan autettu kun koki tulevansa kohdelluksi niin, että kaikki mitä sinulle tehtiin oli kiusaamista.
[/quote]
Niin, no minä en ole kiusannut lapsiani, enkä tukistellut vauvaa, n. 3-vuotiasta päkäpäätä olen tukistanut kun ei ole sadan sanomisen ja estämisen jälkeenkään lopettanut kielletyn asian tekemistä. Sopiva ruumiillinen rangaistus pahasta teosta on vähemmän haitallinen pikkulapselle kuin henkinen väkivalta. Minulla ei ole koskaan ollut mitään sellaisia ajatuksia lapsistani että tekisin heille pahaa. Ehkä joidenkin lapset sitten tottelevat aina, mun lapset ovat jääräpäitä, mutta ovat oppineet käyttäytymään ja ovat menestyneet elämässä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:05"]
En oikeasti voi kerta kaikkiaan voi ymmärtää miten aikuiset ihmiset pystyvä KURISTAMAAN tai PISKAAMAAN OMAA LASTAAN. Miksi oi miksi? Eihän lapsi opi olemaan normaali jos painaa pelko että taas äiti ja isä kuristaa.
[/quote]
Kuka on kuristanut??? Homer Simpson?
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:26"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:17"]
Tuommoinen "hellä väkivalta" toimisi aikuisten kesken ihan yhtä rakentavasti. Jos vaikka naapuri leikkaa väärään aikaan päivästä nurtsia, niin mene tukistamaan sitä ja sitten halaat perään. Kokeile miten pelittää. Samalla tavalla lapsi sen kokee.
[/quote]
Ei, ei lapsi koe samalla tavalla. Lapsi ei ymmärrä rajojaan vielä uhmaikäisenä, ja jos otetaan tukasta kiinni, se vasta kertoo lapselle että hän meni sen viimeisen rajan yli. Yli 4-vuotias ihminen tajuaa jo jotain tekojensa seurauksia, ja sen että jos joku kieltää tekemästä jotain, niin olisi parempi totella jos ei halua mitään seuraamuksia. Yli 4-vuotias voi myös sanoa oman mielipiteensä asiaan, ja neuvotella, uhmaikäinen ei tottele, juoksee autotielle aina vain uudestaan, tai lyö sisarusta vaarallisella esineellä, uudestaan ja uudestaan, vaikka mitä sanottaisiin, siinä ei neuvottelut auta, sen ikäinen ei tajua sitä että tielle ei juosta kun siellä auto ajaa päälle, tai että sisarus voi vaikka kuolla jos saa päävamman.
[/quote]
en tajua tätä vastaajaa omirn kokemusteni pohjalta. Minua uhattiin hakata lisää, koska koska itkin edellisen lyömisen jäljiltä enkä lopettanut "ajoissa". Lapsi ei muista kuin kivun, ei edellistä tilannetta. Eli lapsi ei "opi" lyömisestä vaan alkaa pelätä. Onko sinun tarkoituksesi siis, että parempi lapsen pelätä kuin sinun opetella hallitsemaan tilannetta. Jos lapsesi on noin "vaikea", hanki ammattiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:32"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:20"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 21:46"]
Minkä ikäisiä lapsia te kidutatte eli missä menee "alaikäraja"? Onko se esim. 4 kk vai 8 kk?
[/quote]
Mä muistan, että kun sain esikoiseni, niin tunsin hetken sellaista tunnetta, että entä jos nyt alkaisin kiusata tätä vauvaa niin sehän ois aivan avuton. Mutta korostan, etten ole koskaan tehnyt lapselle mitään pahaa ja sain aika pian hakeakin itselleni apua. Nämä ajatukset vain kumpusivat siitä, että minua on lapsena kohdeltu nimenomaan kiusaten ja sellaisen suojan minusta "rikkoen", että lapsi olisi suojassa äidin kiusaamiselta.
Se on surullista tajuta. Mulla on hieno mies, joka hoitaa kaikki vaikeat tilanteet kun mä en pysty, etten vain tee mitään mikä ei ole ok. Mutta jos tällaisia jarruja ei ihmisellä ole niin pelkäänpä, ettei tuossa ole mitään alaikärajaa... Onneksi tällaiset tapaukset ovat harvinaisia, että jotain oikeasti tapahtuu pienelle. Mutta onhan niitä. Tosin harva varmaan harkiten ajattelee, että kiusaanpas nyt tota vauvaa, vaan ne tapahtuvat muuten. Eli harkitun pahoinpitelyn uskon olevan todella harvinaista. Mutta yksikin tapaus on liikaa. Olen saanut apua ja aion parantua lapsuuteni haavoista, koska siellä mun sisällä on se pikkutyttö, jota ei aikoinaan autettu kun koki tulevansa kohdelluksi niin, että kaikki mitä sinulle tehtiin oli kiusaamista.
[/quote]
Niin, no minä en ole kiusannut lapsiani, enkä tukistellut vauvaa, n. 3-vuotiasta päkäpäätä olen tukistanut kun ei ole sadan sanomisen ja estämisen jälkeenkään lopettanut kielletyn asian tekemistä. Sopiva ruumiillinen rangaistus pahasta teosta on vähemmän haitallinen pikkulapselle kuin henkinen väkivalta. Minulla ei ole koskaan ollut mitään sellaisia ajatuksia lapsistani että tekisin heille pahaa. Ehkä joidenkin lapset sitten tottelevat aina, mun lapset ovat jääräpäitä, mutta ovat oppineet käyttäytymään ja ovat menestyneet elämässä hyvin.
[/quote]Kostutko sieltä kun pahoinpitelet lapsia? Sinun tulisi hakeutua psykologille. Haluat hallita tilannetta väkisin ja millä hinnalla tahnsa. Tai saat jotain nautintoa siitä.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:23"]
En tajua pointtiasi. Kun lapselle aiheutetaan kipua, hän muistaa vain kivun, ei sitä edeltäviä asioita. Lapsi ei siis lopeta tekemistään oppimisen, vaan kivun ja pelon vuoksi. Ja kun vanhempaan yhdistyy turvan sijasta muisto kivusta, niin vanhemmuus on menetetty. Ja jos olet noin v***tun rohkea, että uskallat aiheutta kipua 3-vuotiaalle, niin olet varnaan todella ylpeä itsestäi.
[/quote]
Jos lapselle sanoo sata kertaa, että jos et lopeta tuota, saat tukkapöllyä, ja lapsi tekee vaan, niin muistaa kyllä varmasti miksi sai tukkapöllyä. Ei se mene niin että yhtäkkiä yllätäen vaan mennään tukkaan kiinni, kyllä sitä edeltää aina pitkä kieltämis- ja estämisrumba. Se tukistaminen on se viimeinen oljenkorsi kun mikään muu ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:29"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 21:44"]Lapsen lyöjä nauttii seksuaalisesti tai vallan tunteesta. Kyse ei ole ns. kontrollin menettämisestä väsyneenä tms. vaan hoitoa vaativasta sairaudesta. [/quote] Olen samaa mieltä. Yleensä tähän liittyy vielä uhrin nöyryyttämistä eli pitää itse hakea kuritusväline ja riisuutua itse kurittamista varten. Hyvin harkittua, nautinnollista. Täysin eri asia kuin väsyneenä taaperon läpsäisy, mitä en kylläkään hyväksy.
[/quote]
Niin tuo on jotain viidenkymmenvuoden takaista kasvatusta.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:31"]
Jos fyysinen kurittaminen toimii paremmin kuin sanominen, niin se on mielestäni riittävä peruste. Ei sitä sen enempää tarvitse rationalisoida. Jokainen lapsi on kuitenkin erilainen ja joillekin tietyt opetusmetodit jostain syystä toimivat paremmin.
Välillä ihmettelen miksi ihmiset nykyään kammoksuvat fyysistä voimankäyttöä. Omasta mielestäni henkinen väkivalta on paljon vaarallisempi ja yhteiskunnallisesti merkittävämpi ongelma. Parisuhdeväkivaltaa kokeneet ihmiset sanovat tutkimuksissa lähes yksimielisesti, että henkinen väkivalta on pahempaa kuin fyysinen väkivalta: mustelmat paranevat mutta henkiset arvet eivät katoa koskaan.
Lapsia kuitenkin on pakko ohjeistaa jollain tavalla. Pelkään että ihmiset jotka uskonomaisesti välttävät fyysisesti koskemasta lapsiin käyttävät henkistä kurittamista paremman puutteessa: solvaavat, mitätöivät, asettavat naurunalaiseksi, huutavat, alistavat. Lopputulos voi olla lapsen kehityksen kannalta pahempi kuin yksinkertainen ja nopea fyysinen kuritus.
[/quote]
Juuri näin. Minä ainakin kadun enemmän sitä jos tulen sanoneeksi lapselle rumasti tai huudan, kuin sitä että vähän otan hiuksista kiinni siinä vaiheessa kun mikään muu ei tehoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:33"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:26"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:17"] Tuommoinen "hellä väkivalta" toimisi aikuisten kesken ihan yhtä rakentavasti. Jos vaikka naapuri leikkaa väärään aikaan päivästä nurtsia, niin mene tukistamaan sitä ja sitten halaat perään. Kokeile miten pelittää. Samalla tavalla lapsi sen kokee. [/quote] Ei, ei lapsi koe samalla tavalla. Lapsi ei ymmärrä rajojaan vielä uhmaikäisenä, ja jos otetaan tukasta kiinni, se vasta kertoo lapselle että hän meni sen viimeisen rajan yli. Yli 4-vuotias ihminen tajuaa jo jotain tekojensa seurauksia, ja sen että jos joku kieltää tekemästä jotain, niin olisi parempi totella jos ei halua mitään seuraamuksia. Yli 4-vuotias voi myös sanoa oman mielipiteensä asiaan, ja neuvotella, uhmaikäinen ei tottele, juoksee autotielle aina vain uudestaan, tai lyö sisarusta vaarallisella esineellä, uudestaan ja uudestaan, vaikka mitä sanottaisiin, siinä ei neuvottelut auta, sen ikäinen ei tajua sitä että tielle ei juosta kun siellä auto ajaa päälle, tai että sisarus voi vaikka kuolla jos saa päävamman. [/quote] en tajua tätä vastaajaa omirn kokemusteni pohjalta. Minua uhattiin hakata lisää, koska koska itkin edellisen lyömisen jäljiltä enkä lopettanut "ajoissa". Lapsi ei muista kuin kivun, ei edellistä tilannetta. Eli lapsi ei "opi" lyömisestä vaan alkaa pelätä. Onko sinun tarkoituksesi siis, että parempi lapsen pelätä kuin sinun opetella hallitsemaan tilannetta. Jos lapsesi on noin "vaikea", hanki ammattiapua.
[/quote]
En minä ole koskaan toistanut mitään tukistusta, kyllä se kerta aina riittää. Enkä missään tapauksessa itkevää lasta tukistaisi. Enkä ole koskaan hakannut lapsiani, eikä minua ole hakattu, se on ihan eri asia. Eikä minun lapseni minua pelkää, koska silloin kun rangaistuksen on saanut, on tiennyt tasan tarkkaan miksi.
Kuulostaa siltä, että jos ap olisi remmin sijasta saanut esim arestia niin kaikki olisi ollut täydellistä. Vaikka fyysinen kuritus on ehdottomasti väärin, niin kun tuo on jo tapahtunut, niin onko tuo kokonaisuutena ajatellen kuitenkaan kovin paha kokemus, jos tosiaan kuritus on ollut johdonmukaista eikä mielivaltaista eikä ole kovasti lyöty?
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:26"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:17"]
Tuommoinen "hellä väkivalta" toimisi aikuisten kesken ihan yhtä rakentavasti. Jos vaikka naapuri leikkaa väärään aikaan päivästä nurtsia, niin mene tukistamaan sitä ja sitten halaat perään. Kokeile miten pelittää. Samalla tavalla lapsi sen kokee.
[/quote]
Ei, ei lapsi koe samalla tavalla. Lapsi ei ymmärrä rajojaan vielä uhmaikäisenä, ja jos otetaan tukasta kiinni, se vasta kertoo lapselle että hän meni sen viimeisen rajan yli. Yli 4-vuotias ihminen tajuaa jo jotain tekojensa seurauksia, ja sen että jos joku kieltää tekemästä jotain, niin olisi parempi totella jos ei halua mitään seuraamuksia. Yli 4-vuotias voi myös sanoa oman mielipiteensä asiaan, ja neuvotella, uhmaikäinen ei tottele, juoksee autotielle aina vain uudestaan, tai lyö sisarusta vaarallisella esineellä, uudestaan ja uudestaan, vaikka mitä sanottaisiin, siinä ei neuvottelut auta, sen ikäinen ei tajua sitä että tielle ei juosta kun siellä auto ajaa päälle, tai että sisarus voi vaikka kuolla jos saa päävamman.
[/quote]
No sitähän se uhmaikäisten kanssa on. Loputonta toistoa, mikä vaatii vanhemmilta paljon. Rimanalitus on tuossa tilanteessa turvautua väkivaltaan. Kyllä sen lapsen saa aisoihin muillakin keinoilla.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:44"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:33"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:26"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:17"] Tuommoinen "hellä väkivalta" toimisi aikuisten kesken ihan yhtä rakentavasti. Jos vaikka naapuri leikkaa väärään aikaan päivästä nurtsia, niin mene tukistamaan sitä ja sitten halaat perään. Kokeile miten pelittää. Samalla tavalla lapsi sen kokee. [/quote] Ei, ei lapsi koe samalla tavalla. Lapsi ei ymmärrä rajojaan vielä uhmaikäisenä, ja jos otetaan tukasta kiinni, se vasta kertoo lapselle että hän meni sen viimeisen rajan yli. Yli 4-vuotias ihminen tajuaa jo jotain tekojensa seurauksia, ja sen että jos joku kieltää tekemästä jotain, niin olisi parempi totella jos ei halua mitään seuraamuksia. Yli 4-vuotias voi myös sanoa oman mielipiteensä asiaan, ja neuvotella, uhmaikäinen ei tottele, juoksee autotielle aina vain uudestaan, tai lyö sisarusta vaarallisella esineellä, uudestaan ja uudestaan, vaikka mitä sanottaisiin, siinä ei neuvottelut auta, sen ikäinen ei tajua sitä että tielle ei juosta kun siellä auto ajaa päälle, tai että sisarus voi vaikka kuolla jos saa päävamman. [/quote] en tajua tätä vastaajaa omirn kokemusteni pohjalta. Minua uhattiin hakata lisää, koska koska itkin edellisen lyömisen jäljiltä enkä lopettanut "ajoissa". Lapsi ei muista kuin kivun, ei edellistä tilannetta. Eli lapsi ei "opi" lyömisestä vaan alkaa pelätä. Onko sinun tarkoituksesi siis, että parempi lapsen pelätä kuin sinun opetella hallitsemaan tilannetta. Jos lapsesi on noin "vaikea", hanki ammattiapua.
[/quote]
En minä ole koskaan toistanut mitään tukistusta, kyllä se kerta aina riittää. Enkä missään tapauksessa itkevää lasta tukistaisi. Enkä ole koskaan hakannut lapsiani, eikä minua ole hakattu, se on ihan eri asia. Eikä minun lapseni minua pelkää, koska silloin kun rangaistuksen on saanut, on tiennyt tasan tarkkaan miksi.
[/quote]
Miten voit väittää, ettei lapsi pelkää sinua? Kipua aiheuttamalla rikot väistämättä jotain. Nyt kun lapsesi tulee halaamaan sinua, niin et tiedä onko se mielistelyä (ettet satuttaisi) vai tunteiden ostamista. Oikea lapsenrakkaus saattaa olla menetetty. Teini-iässä näet mitä seuraa. Selitä miten kivun tuottaminen lapselle toimii ns. oikein, mutta esim. työkavereitten kesken ei. Reaktiohan on ihan sama, mutta lapsella vain ei ole ketään jolta hakea apua. Tutki itseäsi, mitä pohjimmiltasi oikein tunnet kun satutat lasta?
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:32"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:20"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 21:46"]
Minkä ikäisiä lapsia te kidutatte eli missä menee "alaikäraja"? Onko se esim. 4 kk vai 8 kk?
[/quote]
Mä muistan, että kun sain esikoiseni, niin tunsin hetken sellaista tunnetta, että entä jos nyt alkaisin kiusata tätä vauvaa niin sehän ois aivan avuton. Mutta korostan, etten ole koskaan tehnyt lapselle mitään pahaa ja sain aika pian hakeakin itselleni apua. Nämä ajatukset vain kumpusivat siitä, että minua on lapsena kohdeltu nimenomaan kiusaten ja sellaisen suojan minusta "rikkoen", että lapsi olisi suojassa äidin kiusaamiselta.
Se on surullista tajuta. Mulla on hieno mies, joka hoitaa kaikki vaikeat tilanteet kun mä en pysty, etten vain tee mitään mikä ei ole ok. Mutta jos tällaisia jarruja ei ihmisellä ole niin pelkäänpä, ettei tuossa ole mitään alaikärajaa... Onneksi tällaiset tapaukset ovat harvinaisia, että jotain oikeasti tapahtuu pienelle. Mutta onhan niitä. Tosin harva varmaan harkiten ajattelee, että kiusaanpas nyt tota vauvaa, vaan ne tapahtuvat muuten. Eli harkitun pahoinpitelyn uskon olevan todella harvinaista. Mutta yksikin tapaus on liikaa. Olen saanut apua ja aion parantua lapsuuteni haavoista, koska siellä mun sisällä on se pikkutyttö, jota ei aikoinaan autettu kun koki tulevansa kohdelluksi niin, että kaikki mitä sinulle tehtiin oli kiusaamista.
[/quote]
Niin, no minä en ole kiusannut lapsiani, enkä tukistellut vauvaa, n. 3-vuotiasta päkäpäätä olen tukistanut kun ei ole sadan sanomisen ja estämisen jälkeenkään lopettanut kielletyn asian tekemistä. Sopiva ruumiillinen rangaistus pahasta teosta on vähemmän haitallinen pikkulapselle kuin henkinen väkivalta. Minulla ei ole koskaan ollut mitään sellaisia ajatuksia lapsistani että tekisin heille pahaa. Ehkä joidenkin lapset sitten tottelevat aina, mun lapset ovat jääräpäitä, mutta ovat oppineet käyttäytymään ja ovat menestyneet elämässä hyvin.
[/quote]
En mitenkään verrannut sinuun enkä kehenkään muuhunkaan ketjussa. Halusin vain sanoa, että 4 tai 8kk ei välttämättä ole alaraja jos joku on häiriintynyt ja toimii sadistisesti :(
Ihmeen sitkeästi täällä jotkut väittävät, että jos kymmenellä sanomisella lapsi ei usko, niin häntä saa satuttaa. Hei haloo, jos lapsi ei tottele kymmenellä komentamisella niin hän hakee huomiota, on väsynyt tms. Lukekaa edes yksi uhmaikäisen hoitoa käsittelevä kirja. Niitä saa kirjastosta.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 21:46"]
Minkä ikäisiä lapsia te kidutatte eli missä menee "alaikäraja"? Onko se esim. 4 kk vai 8 kk?
[/quote]
Mä muistan, että kun sain esikoiseni, niin tunsin hetken sellaista tunnetta, että entä jos nyt alkaisin kiusata tätä vauvaa niin sehän ois aivan avuton. Mutta korostan, etten ole koskaan tehnyt lapselle mitään pahaa ja sain aika pian hakeakin itselleni apua. Nämä ajatukset vain kumpusivat siitä, että minua on lapsena kohdeltu nimenomaan kiusaten ja sellaisen suojan minusta "rikkoen", että lapsi olisi suojassa äidin kiusaamiselta.
Se on surullista tajuta. Mulla on hieno mies, joka hoitaa kaikki vaikeat tilanteet kun mä en pysty, etten vain tee mitään mikä ei ole ok. Mutta jos tällaisia jarruja ei ihmisellä ole niin pelkäänpä, ettei tuossa ole mitään alaikärajaa... Onneksi tällaiset tapaukset ovat harvinaisia, että jotain oikeasti tapahtuu pienelle. Mutta onhan niitä. Tosin harva varmaan harkiten ajattelee, että kiusaanpas nyt tota vauvaa, vaan ne tapahtuvat muuten. Eli harkitun pahoinpitelyn uskon olevan todella harvinaista. Mutta yksikin tapaus on liikaa. Olen saanut apua ja aion parantua lapsuuteni haavoista, koska siellä mun sisällä on se pikkutyttö, jota ei aikoinaan autettu kun koki tulevansa kohdelluksi niin, että kaikki mitä sinulle tehtiin oli kiusaamista.