Miten lapsia kurittaneet "hyvät ja fiksut vanhemmat" perustelevat tekonsa?

Ruumillista kurittamista on käytetty kautta koko ihmiskunnan historian kaikissa kulttuureissa menestyksekkäästi. Lässynlässyn lepsuilukasvatusta on kokeiltu joitain vuosikymmeniä ja seurauksena on lasten ja nuorten mielenterveysongelmien ja käytöshäiriöiden räjähdysmäinen kasvu. Kaikkien persoonien kohdalla ei pelkkä puhe tehoa.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:07"]

Että hellää väkivaltaa..

Miksei väkivalta ole koskaan hellää, jos se kohdistuu puolisoon tai ulkopuoliseen henkilöön?

Onko miehen avokämmenellä tekemä läpsäisy kasvoille ok, jos sitä seuraa hellä hetki, jolloin pyyhitään kyyneleet?

Saako kadulla mennä ojentamaan muita fyysisesti vaikka tukistamalla, jos nämä käyttäytyvät huonosti? Jos vielä sen jälkeen halataan?

Miksei, jos kerran lasta kohtaan se on ok?

Ehkä aikuisten ihmisten sitten tulisikin käyttää toisiinsa enemmän tätä hellää väkivaltaa, jos se on kerran niin toimiva ratkaisu..

[/quote]

Huoh.

Aikuiset ihmiset nyt vaan eivät käyttäydy kuten lapset. Enkä siis tarkoita, että lapsia saisi sen takia kurittaa fyysisesti, mutta kun aikuiset nyt vaan eivät aja toisiaan sellaisiin tilanteisiin, mihin lapset ajaa vanhempansa.

Ei aikuiset esim. käyttäydy jatkuvasti väkivaltaisesti itseään heikompaa kohtaan, ( mustis isosisarus rääkkää pienempää), ja jos näin on, niin sehän on jo poliisiasia. Tai käyttäydy väen vängällä itsetuhoisesti ( kiipeile vaarallisiin paikkoihin kielloista huolimatta, juoksentele uhmapäissään autotielle), tai jos niin tekee, niin se on jo psyk. sairaanhoidon asia.

Eli mielestäni on järjettömän turhaa verrata aikuisten välistä kanssakäymistä aikuisten ja lasten väliseen kanssakäymiseen, koska ne nyt vaan eivät ole verrattavissa. 

Edelleenkin sanon myös, että lapsia voi aivan varmasti kasvattaa ilman väkivaltaa, ja niin pitäisikin. Valitettavaa on että monet vaan tuntevat suurta ylpeyttä siitä, että koskaan eivät ole lapsiinsa kajonneet - mutta ne lapset on kasvaneet aivan kieroon, kun mitään muutakaan järkevää kasvatuskeinoa ei ole ollut käytössä. Lapset ovat heiluneet turvattomina mennen tullen ja oppineet, ettei kukaan mahda heille mitään. Näissä tapauksissa olisi oikeasti parempi, että lapsi olisi joskus pysäytetty vaikka sitten tukasta kiinni ottamalla, jos vanhemman resurssit eivät muuhun riittäneet.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:36"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:32"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:20"] [quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 21:46"] Minkä ikäisiä lapsia te kidutatte eli missä menee "alaikäraja"? Onko se esim. 4 kk vai 8 kk? [/quote] Mä muistan, että kun sain esikoiseni, niin tunsin hetken sellaista tunnetta, että entä jos nyt alkaisin kiusata tätä vauvaa niin sehän ois aivan avuton. Mutta korostan, etten ole koskaan tehnyt lapselle mitään pahaa ja sain aika pian hakeakin itselleni apua. Nämä ajatukset vain kumpusivat siitä, että minua on lapsena kohdeltu nimenomaan kiusaten ja sellaisen suojan minusta "rikkoen", että lapsi olisi suojassa äidin kiusaamiselta.  Se on surullista tajuta. Mulla on hieno mies, joka hoitaa kaikki vaikeat tilanteet kun mä en pysty, etten vain tee mitään mikä ei ole ok. Mutta jos tällaisia jarruja ei ihmisellä ole niin pelkäänpä, ettei tuossa ole mitään alaikärajaa... Onneksi tällaiset tapaukset ovat harvinaisia, että jotain oikeasti tapahtuu pienelle. Mutta onhan niitä. Tosin harva varmaan harkiten ajattelee, että kiusaanpas nyt tota vauvaa, vaan ne tapahtuvat muuten. Eli harkitun pahoinpitelyn uskon olevan todella harvinaista. Mutta yksikin tapaus on liikaa. Olen saanut apua ja aion parantua lapsuuteni haavoista, koska siellä mun sisällä on se pikkutyttö, jota ei aikoinaan autettu kun koki tulevansa kohdelluksi niin, että kaikki mitä sinulle tehtiin oli kiusaamista.  [/quote] Niin, no minä en ole kiusannut lapsiani, enkä tukistellut vauvaa, n. 3-vuotiasta päkäpäätä olen tukistanut kun ei ole sadan sanomisen ja estämisen jälkeenkään lopettanut kielletyn asian tekemistä. Sopiva ruumiillinen rangaistus pahasta teosta on vähemmän haitallinen pikkulapselle kuin henkinen väkivalta. Minulla ei ole koskaan ollut mitään sellaisia ajatuksia lapsistani että tekisin heille pahaa. Ehkä joidenkin lapset sitten tottelevat aina, mun lapset ovat jääräpäitä, mutta ovat oppineet käyttäytymään ja ovat menestyneet elämässä hyvin. [/quote]Kostutko sieltä kun pahoinpitelet lapsia? Sinun tulisi hakeutua psykologille. Haluat hallita tilannetta väkisin ja millä hinnalla tahnsa. Tai saat jotain nautintoa siitä.

[/quote]

Sä taidat kostua tällä palstalla ihan puhtaasta ylemmyydentunnostasi. Missä muissa ketjuissa sulla pöksyt lotisee? Niissä missä kyykytetään köyhiä? Vai läskienhaukkumisketjuissa?

Sitä perustellaan sanalla: kasvatus.
.
Ollessani muksu, meillä rajojen opetus meni kaavalla
.
Kielto ja selitys, kielto topakasti, kielto ja uhkaus kurituksesta/rangaistuksesta ja viimeisempänä kurituksen/rangaistuksen toteutus.
.
Pienet ja uhmaikäiset lapset harvoin tottelevat pelkkiä sanoja, vaikka kuinka topakasti ne sanoisikin. Ei ole mitään järkeä jäädä hokemaan lapselle 'ei' ja vain odottaa hänen kyllästyvän tekemiseensä ja vihdoin "tottelevan". Lapselle tarvii jollain tapaa opettaa, että kiellettyjen asioiden tekeminen ei ole missään tilanteessa hyväksyttävää ja kielletyistä asioista seuraa rangaistus. Aivan samoin, kun lakien rikkomisesta seuraa rangaistus.
.
Jos lapsi kotonaan oppii, ettei sääntöjä tarvitse noudattaa (=rikkomuksista ei rangaista) niin kuinkahan luulette hänen koulussa suhtautuvan opettajiin ja sääntöihin? Liikenteessä sääntöihin? Armeijassa auktoriteetteihin ja sääntöihin? Parisuhteessa sääntöihin? Kansalaisena valtion sääntöihin ja työpaikalla työpaikan sääntöihin? Vaikka se järki yleensä kasvaa iän myötä, kunnioitus ja tottelevaisuus harvemmin. Moni myöntää että ajaisi esim ylinopeutta aina, jos ei pelkäisi kiinnijäämistä ja sakkoja, vaikka nopeusrajoituksetkin ovat ihan muusta syystä kuin sakkojen jakamisen ilosta asetettu. Eivät ne lapsiaan rankaisevat vanhemmatkaan ihan vain piiskaamisen ilosta lapsiaan piiskaa.
.
Itse lapsena olin niin uppiniskainen kakara, etten tiedä miten muuten minut olisi voinut kuriin laittaa kuin pienellä nippauksella. Ei se varsinaisesti edes tehnyt kipeää, suunnilleen saman verran vain ärsytti kuin leffan/viikkorahojen/karkkipäivän/tms kieltäminen rangaistuksena sitten joskus kouluikäisenä. En todellakaan ole traumatisoitunut, enkä koe että vieraiden tai puolisoni tai kenenkään muunkaan olisi oikeus minua fyysisesti rangaista vaikka väärin tekisinkin. Minä nyt vain jo satun ymmärtämään tekojen aiheuttavan seurauksia ja tiedän että EI myös tarkoittaa ei. Harva asia nyt kuitenkaan ilman syytä on kiellettyä, mutta eihän lapsi sellaista vielä ymmärrä vaan siksi häntä kasvatetaan.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 23:18"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:44"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:33"] [quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:26"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:17"] Tuommoinen "hellä väkivalta" toimisi aikuisten kesken ihan yhtä rakentavasti. Jos vaikka naapuri leikkaa väärään aikaan päivästä nurtsia, niin mene tukistamaan sitä ja sitten halaat perään. Kokeile miten pelittää. Samalla tavalla lapsi sen kokee. [/quote] Ei, ei lapsi koe samalla tavalla. Lapsi ei ymmärrä rajojaan vielä uhmaikäisenä, ja jos otetaan tukasta kiinni, se vasta kertoo lapselle että hän meni sen viimeisen rajan yli. Yli 4-vuotias ihminen tajuaa jo jotain tekojensa seurauksia, ja sen että jos joku kieltää tekemästä jotain, niin olisi parempi totella jos ei halua mitään seuraamuksia. Yli 4-vuotias voi myös sanoa oman mielipiteensä asiaan, ja neuvotella, uhmaikäinen ei tottele, juoksee autotielle aina vain uudestaan, tai lyö sisarusta vaarallisella esineellä, uudestaan ja uudestaan, vaikka mitä sanottaisiin, siinä ei neuvottelut auta, sen ikäinen ei tajua sitä että tielle ei juosta kun siellä auto ajaa päälle, tai että sisarus voi vaikka kuolla jos saa päävamman. [/quote] en tajua tätä vastaajaa omirn kokemusteni pohjalta. Minua uhattiin hakata lisää, koska koska itkin edellisen lyömisen jäljiltä enkä lopettanut "ajoissa". Lapsi ei muista kuin kivun, ei edellistä tilannetta. Eli lapsi ei "opi" lyömisestä vaan alkaa pelätä. Onko sinun tarkoituksesi siis, että parempi lapsen pelätä kuin sinun opetella hallitsemaan tilannetta. Jos lapsesi on noin "vaikea", hanki ammattiapua. [/quote] En minä ole koskaan toistanut mitään tukistusta, kyllä se kerta aina riittää. Enkä missään tapauksessa itkevää lasta tukistaisi. Enkä ole koskaan hakannut lapsiani, eikä minua ole hakattu, se on ihan eri asia. Eikä minun lapseni minua pelkää, koska silloin kun rangaistuksen on saanut, on tiennyt tasan tarkkaan miksi. [/quote] Miten voit väittää, ettei lapsi pelkää sinua? Kipua aiheuttamalla rikot väistämättä jotain. Nyt kun lapsesi tulee halaamaan sinua, niin et tiedä onko se mielistelyä (ettet satuttaisi) vai tunteiden ostamista. Oikea lapsenrakkaus saattaa olla menetetty. Teini-iässä näet mitä seuraa. Selitä miten kivun tuottaminen lapselle toimii ns. oikein, mutta esim. työkavereitten kesken ei. Reaktiohan on ihan sama, mutta lapsella vain ei ole ketään jolta hakea apua. Tutki itseäsi, mitä pohjimmiltasi oikein tunnet kun satutat lasta?

[/quote]

Ja miksi tuo sama ei pätisi täysin esim. jäähyjen yms. kanssa? Että lapsi sitten niin traumatisoituu ja vaurioituu jos joutuu pois leikistä, jossa tiehui ja satutti muita? Julma äiti pilasi lapsen huvit. 

Tai jos erehdyt lapsellesi huutamaan, sittenhän se lapsi on ikuisesti rikki ja vaan ostelee sun tunteita, ja teini-iässä sitten on kaikki blaa blaa.

Ihan oikeasti ihmiset, tärkeintä näissä asioissa nyt kuitenkin on se perusta, joka luodaan aikuisen ja lapsen välille. On aivan varmaa, että lapsi, jota rakastetaan syvästi, mutta jota myös välillä kuritetaan fyysisesti voi paremmin kuin lapsi, joka saa nauttia koskemattomuudesta, mutta jonka kanssa ei sitten muutenkaan tehdä mitään.  Puhumattakaan lapsesta, joka oppii, että vanhemmat eivät voi hänelle mitään, ja hän saa olla perheen pikku despootti ja määrätä kaikesta.

Ei mikään yksittäinen pieni tekijä, kuten tässä tapauksessa kevyt fyysinen kuritus ( ken ei keksi eroa tukkapöllyn, luunapin tms.  ja verissä päin hakkaamisen välillä hakeutukoon itse hoitoon) pilaa kenenkään lapsuutta tai vanhempisuhdetta.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:26"]

Olimme malliperhe: Isäni omisti menestyvän yrityksen ja minä lapsena olin luokkani priimus. Pinnan alla kuitenkin kyti. Minua revittiin hiuksista, lyötiin lujaa paljaalle takapuolelle, murrosiässä isäni otti otteen ja heitti seinälle ja lattiaan päätäni takoen. Mikä oli tulos? Oma koskemattomuuteni oli rikottu. Ensimmäinen mieheni oli raa'an väkivaltaltainen. Koska olin tottunut moiseen hulluuteen jo lapsena, tuo helvetti jatkui 10 vuotta. Sitten tuli ilta, että tein kaikkeni soittaakseni apua. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja korkeassa virassa ollut mieheni poliisivankilaan. Sen jälkeen kun ulkopuolinen viranomainen puuttui tapahtumiin, alkoi minun tervehtyminen. Ruumiillinen kuritus rikkoo lapsen.

[/quote]

Mutta tuohan kuulostaa juuri siltä mielivaltaiselta hakkaamiselta, josta taas tässä tapauksessa ei ollut kyse.

[/quote]

Joo, tuo on täysin eri asia kun vähän läpsäistä takapuolelle tai hiustupsusta ottaa kiinni, silloin kun lapsi itsekin tasan tietää että on sen ansainnut, ja miksi. Ja jos kuritetaan ilman syytä, niin sekin on eri asia. Jos kurittaminen on sitä että lapsi ei ole tehnyt muuta kuin ollut olemassa ja aikuinen vaan purkaa kiukkuaan johonkin, niin eihän se olekaan kurittamista vaan pelkkää väkivaltaa.

[/quote]

Tässä on malliesimerkki ihmisestä, joka vähättelee väkivaltaa. "Vähän läpsäistä kun lapsi on ansainnut sen". Yksikään lapsi, lapsi, ei ansaitse läpsäisyjä tai mitään muutakaan ruumiiseensa kajoamista. Väkivallassa ei ole kyse fyysisestä kivusta, vaan vallasta ja alistamisesta. Läpsäisy alistaa lasta aivan yhtä paljon kuin lyöntikin. Sama häpeän ja alistumisen tunne sille lapselle tulee. 

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 03:10"]

Minulla on kaksi täysi normaalia lasta. Eli on koettu kaikki vaikeat uhmaiät, sisaruksen kiusaamiset lyömiseneen päivineen. Mutta koskaan en ole tukistanut, nipannut tai muutoin kaltoin kohdellut. Enkä todellakaan ymmärrä vanhempia jotka niin tekevät, en tosiaan. Ja ei, en ole kukkahattu täti tai laupias samarialainen, vaan äiti joka haluaa parasta lapselleen ja fyysinen kurittaminen ei mielestäni sitä ole. Miten te jotka kajoatte lapseen, oli se sitten tukistamista tai mitä tahansa, selitätte sen itsellenne että lapsi ei saa satuttaa vaikka sisartaan mutta sinä saat? Ja kyllä se sattuu, vaikka vain hetkenkin niin kipua se on. Väkivalta alkaa siitä mihin järki loppuu, sanotaan.

[/quote]

Siten, että lapselle on sanottu monta kertaa, mitä tulee tapahtumaan, jos hän ei muuta käytöstään. Toki lapsen täytyy olla sen ikäinen, että hän ymmärtää puhetta. Lapselle voi myös sanoa, että tältä se siskosta/veljestä tuntuu, kun toinen jatkuvasti puree/repii tukasta tms. Ihan hirveän toimiva keino on tuo oman lääkkeen maistaminen. Kunhan se tehdään selväksi mistä on kysymys.

Kyllä mulle ainakin meni ekaluokkalaisena tosi hyvin perille tuo oppi, kun ajattelin alkaa kiusaamaan yhtä luokkani nössötyttöä. Menin hänen luokseen ja tönäisin, ihan ilman syytä. Itseeni tyytyväisenä lähdin kävelemään poispäin, mutta tämä nöösi tulikin perästä ja mojautti mua päähän nyrkillä. 

Nyt palstan kukkahatut, tekikö tuo tyttö väärin? Koska tän palstan mukaan ilman muuta MÄ olin tuossa se uhri, ja väkivalta on aina väärin. Vaikka juuri tuo, että tyttö piti puolensa sai mut lopettamaan typeryyteni siihen tasan yhteen kertaan.

Kyllä teillä väkivallan käyttäjillä selityksiä ja ylemmyydentuntoa riittää muttei taitoa kasvattaa lasta ilman kurittamista. Oksettavaa.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:36"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:23"]

En tajua pointtiasi. Kun lapselle aiheutetaan kipua, hän muistaa vain kivun, ei sitä edeltäviä asioita. Lapsi ei siis lopeta tekemistään oppimisen, vaan kivun ja pelon vuoksi. Ja kun vanhempaan yhdistyy turvan sijasta muisto kivusta, niin vanhemmuus on menetetty. Ja jos olet noin v***tun rohkea, että uskallat aiheutta kipua 3-vuotiaalle, niin olet varnaan todella ylpeä itsestäi.

[/quote]

Jos lapselle sanoo sata kertaa, että jos et lopeta tuota, saat tukkapöllyä, ja lapsi tekee vaan, niin muistaa kyllä varmasti miksi sai tukkapöllyä. Ei se mene niin että yhtäkkiä yllätäen vaan mennään tukkaan kiinni, kyllä sitä edeltää aina pitkä kieltämis- ja estämisrumba. Se tukistaminen on se viimeinen oljenkorsi kun mikään muu ei auta.

[/quote]

Ihminen, jolle lapsen fyysinen kurittaminen on oljenkorsi ylipäätään, ei tulisi lisääntyä.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:26"]

Olimme malliperhe: Isäni omisti menestyvän yrityksen ja minä lapsena olin luokkani priimus. Pinnan alla kuitenkin kyti. Minua revittiin hiuksista, lyötiin lujaa paljaalle takapuolelle, murrosiässä isäni otti otteen ja heitti seinälle ja lattiaan päätäni takoen. Mikä oli tulos? Oma koskemattomuuteni oli rikottu. Ensimmäinen mieheni oli raa'an väkivaltaltainen. Koska olin tottunut moiseen hulluuteen jo lapsena, tuo helvetti jatkui 10 vuotta. Sitten tuli ilta, että tein kaikkeni soittaakseni apua. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja korkeassa virassa ollut mieheni poliisivankilaan. Sen jälkeen kun ulkopuolinen viranomainen puuttui tapahtumiin, alkoi minun tervehtyminen. Ruumiillinen kuritus rikkoo lapsen.

[/quote]

Mutta tuohan kuulostaa juuri siltä mielivaltaiselta hakkaamiselta, josta taas tässä tapauksessa ei ollut kyse.

[/quote]

Joo, tuo on täysin eri asia kun vähän läpsäistä takapuolelle tai hiustupsusta ottaa kiinni, silloin kun lapsi itsekin tasan tietää että on sen ansainnut, ja miksi. Ja jos kuritetaan ilman syytä, niin sekin on eri asia. Jos kurittaminen on sitä että lapsi ei ole tehnyt muuta kuin ollut olemassa ja aikuinen vaan purkaa kiukkuaan johonkin, niin eihän se olekaan kurittamista vaan pelkkää väkivaltaa.

[/quote]

Tässä on malliesimerkki ihmisestä, joka vähättelee väkivaltaa. "Vähän läpsäistä kun lapsi on ansainnut sen". Yksikään lapsi, lapsi, ei ansaitse läpsäisyjä tai mitään muutakaan ruumiiseensa kajoamista. Väkivallassa ei ole kyse fyysisestä kivusta, vaan vallasta ja alistamisesta. Läpsäisy alistaa lasta aivan yhtä paljon kuin lyöntikin. Sama häpeän ja alistumisen tunne sille lapselle tulee. 

[/quote]

Voi että nyt taas. Joskus on oikeasit ihan hyväkin että lapsi saa tuntea tuollaisiakin tunteita. Ei sen takia, että vanhempi on menettänyt hermonsa, vaan sen takia, jos lapsi on tehnyt jotain todella typerää. Itselleni tuollaisia tunteita on tullut silloin, kun olen tullut ankarasti puhutelluksi tehtyäni jotain tosi väärää. Onko sekin ollut tosi väärin? Eikö lapsi saisi koskaan tuntea häpeää omasta käytöksestään?

Minun käy sääliksi lapsianne. Samalla tavalla ne minunkin vanhempani lapsuuteni läppäsyjä, tukkapöllyä ja muuta vähättelevät. Totuus on, että minä en koskaan saa koskemattomuuttani takaisin, eikä häpeän ja nöyryytyksen tunne unohdu koskaan. En koskaan antaisi tukkapöllyä tai muuta lapsilleni, vaikka riehuvat välillä liikaa. Jos mikään ei auta, olen nostanut lapsen syliini ja kantanut toiseen huoneeseen rauhoittumaan kanssani. Kyllä se lapsi rauhottuu ajan kanssa ilman nöyryyttävää fyysistä väkivaltaa.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 03:10"]

Minulla on kaksi täysi normaalia lasta. Eli on koettu kaikki vaikeat uhmaiät, sisaruksen kiusaamiset lyömiseneen päivineen. Mutta koskaan en ole tukistanut, nipannut tai muutoin kaltoin kohdellut. Enkä todellakaan ymmärrä vanhempia jotka niin tekevät, en tosiaan. Ja ei, en ole kukkahattu täti tai laupias samarialainen, vaan äiti joka haluaa parasta lapselleen ja fyysinen kurittaminen ei mielestäni sitä ole. Miten te jotka kajoatte lapseen, oli se sitten tukistamista tai mitä tahansa, selitätte sen itsellenne että lapsi ei saa satuttaa vaikka sisartaan mutta sinä saat? Ja kyllä se sattuu, vaikka vain hetkenkin niin kipua se on. Väkivalta alkaa siitä mihin järki loppuu, sanotaan.

[/quote]

Siten, että lapselle on sanottu monta kertaa, mitä tulee tapahtumaan, jos hän ei muuta käytöstään. Toki lapsen täytyy olla sen ikäinen, että hän ymmärtää puhetta. Lapselle voi myös sanoa, että tältä se siskosta/veljestä tuntuu, kun toinen jatkuvasti puree/repii tukasta tms. Ihan hirveän toimiva keino on tuo oman lääkkeen maistaminen. Kunhan se tehdään selväksi mistä on kysymys.

Kyllä mulle ainakin meni ekaluokkalaisena tosi hyvin perille tuo oppi, kun ajattelin alkaa kiusaamaan yhtä luokkani nössötyttöä. Menin hänen luokseen ja tönäisin, ihan ilman syytä. Itseeni tyytyväisenä lähdin kävelemään poispäin, mutta tämä nöösi tulikin perästä ja mojautti mua päähän nyrkillä. 

Nyt palstan kukkahatut, tekikö tuo tyttö väärin? Koska tän palstan mukaan ilman muuta MÄ olin tuossa se uhri, ja väkivalta on aina väärin. Vaikka juuri tuo, että tyttö piti puolensa sai mut lopettamaan typeryyteni siihen tasan yhteen kertaan.

[/quote] 

Väkivalta on aina väärin. Toimitte molemmat väärin, mutta te olittekin lapsia. Aikuisten olisi tullut puuttua tuohon tilanteeseen siinä vaiheessa kun vasta toinen oli satuttanut toista. Et voi kuitenkaan verrata lapsen tekemää väkivaltaa harkitsemiseen kykenevän sekä syy-seuraussuhteet käsittävän aikuisen tekemään väkivaltaan. 

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 21:50"]

Eihän tuollaista edes voi tehdä, koska laitonta.

[/quote]

Ei varmaan lohduta sellaista, joka on sen jo kokenut.

Itse olen saanut tukkapöllyä ja läimäytyksen takapuolelle eli piiskaa, ja samalla tavalla olen rangaissut pieniä lapsiani siinä vaiheessa kun ovat tehneet jotain todella pahaa, eivätkä ole uskoneet kun sata kertaa on sanottu ja estetty. Isompi lapsi jo osaa totella eikä tarvi enää rangaista. Sitä en kyllä tajua että miksi pitää joku kättä pidempi ase ottaa käyttöön, eikö muka kädellä läpsäyttäminen takapuolelle tunnu tarpeeksi vaan pitää ottaa joku vyö avuksi? Se on mun mielestä sairasta.

Olimme malliperhe: Isäni omisti menestyvän yrityksen ja minä lapsena olin luokkani priimus.

Pinnan alla kuitenkin kyti.

Minua revittiin hiuksista, lyötiin lujaa paljaalle takapuolelle, murrosiässä isäni otti otteen ja heitti seinälle ja lattiaan päätäni takoen.

Mikä oli tulos?

Oma koskemattomuuteni oli rikottu. Ensimmäinen mieheni oli raa'an väkivaltaltainen. Koska olin tottunut moiseen hulluuteen jo lapsena, tuo helvetti jatkui 10 vuotta.

Sitten tuli ilta, että tein kaikkeni soittaakseni apua. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja korkeassa virassa ollut mieheni poliisivankilaan.

Sen jälkeen kun ulkopuolinen viranomainen puuttui tapahtumiin, alkoi minun tervehtyminen.

Ruumiillinen kuritus rikkoo lapsen.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:26"]

Olimme malliperhe: Isäni omisti menestyvän yrityksen ja minä lapsena olin luokkani priimus. Pinnan alla kuitenkin kyti. Minua revittiin hiuksista, lyötiin lujaa paljaalle takapuolelle, murrosiässä isäni otti otteen ja heitti seinälle ja lattiaan päätäni takoen. Mikä oli tulos? Oma koskemattomuuteni oli rikottu. Ensimmäinen mieheni oli raa'an väkivaltaltainen. Koska olin tottunut moiseen hulluuteen jo lapsena, tuo helvetti jatkui 10 vuotta. Sitten tuli ilta, että tein kaikkeni soittaakseni apua. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja korkeassa virassa ollut mieheni poliisivankilaan. Sen jälkeen kun ulkopuolinen viranomainen puuttui tapahtumiin, alkoi minun tervehtyminen. Ruumiillinen kuritus rikkoo lapsen.

[/quote]

Mutta tuohan kuulostaa juuri siltä mielivaltaiselta hakkaamiselta, josta taas tässä tapauksessa ei ollut kyse.

Up

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:26"]

Olimme malliperhe: Isäni omisti menestyvän yrityksen ja minä lapsena olin luokkani priimus. Pinnan alla kuitenkin kyti. Minua revittiin hiuksista, lyötiin lujaa paljaalle takapuolelle, murrosiässä isäni otti otteen ja heitti seinälle ja lattiaan päätäni takoen. Mikä oli tulos? Oma koskemattomuuteni oli rikottu. Ensimmäinen mieheni oli raa'an väkivaltaltainen. Koska olin tottunut moiseen hulluuteen jo lapsena, tuo helvetti jatkui 10 vuotta. Sitten tuli ilta, että tein kaikkeni soittaakseni apua. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja korkeassa virassa ollut mieheni poliisivankilaan. Sen jälkeen kun ulkopuolinen viranomainen puuttui tapahtumiin, alkoi minun tervehtyminen. Ruumiillinen kuritus rikkoo lapsen.

[/quote]

Mutta tuohan kuulostaa juuri siltä mielivaltaiselta hakkaamiselta, josta taas tässä tapauksessa ei ollut kyse.
[/quote]

Koskemattomuuteni rikottiin jo sillä, että minua tukistettiin kun olin alle kouluikäinen. Sen jälkeen luulin ansaitsevani kaiken.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:26"]

Olimme malliperhe: Isäni omisti menestyvän yrityksen ja minä lapsena olin luokkani priimus. Pinnan alla kuitenkin kyti. Minua revittiin hiuksista, lyötiin lujaa paljaalle takapuolelle, murrosiässä isäni otti otteen ja heitti seinälle ja lattiaan päätäni takoen. Mikä oli tulos? Oma koskemattomuuteni oli rikottu. Ensimmäinen mieheni oli raa'an väkivaltaltainen. Koska olin tottunut moiseen hulluuteen jo lapsena, tuo helvetti jatkui 10 vuotta. Sitten tuli ilta, että tein kaikkeni soittaakseni apua. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja korkeassa virassa ollut mieheni poliisivankilaan. Sen jälkeen kun ulkopuolinen viranomainen puuttui tapahtumiin, alkoi minun tervehtyminen. Ruumiillinen kuritus rikkoo lapsen.

[/quote]

Mutta tuohan kuulostaa juuri siltä mielivaltaiselta hakkaamiselta, josta taas tässä tapauksessa ei ollut kyse.

[/quote]

Joo, tuo on täysin eri asia kun vähän läpsäistä takapuolelle tai hiustupsusta ottaa kiinni, silloin kun lapsi itsekin tasan tietää että on sen ansainnut, ja miksi. Ja jos kuritetaan ilman syytä, niin sekin on eri asia. Jos kurittaminen on sitä että lapsi ei ole tehnyt muuta kuin ollut olemassa ja aikuinen vaan purkaa kiukkuaan johonkin, niin eihän se olekaan kurittamista vaan pelkkää väkivaltaa.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:36"]

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:26"] Olimme malliperhe: Isäni omisti menestyvän yrityksen ja minä lapsena olin luokkani priimus. Pinnan alla kuitenkin kyti. Minua revittiin hiuksista, lyötiin lujaa paljaalle takapuolelle, murrosiässä isäni otti otteen ja heitti seinälle ja lattiaan päätäni takoen. Mikä oli tulos? Oma koskemattomuuteni oli rikottu. Ensimmäinen mieheni oli raa'an väkivaltaltainen. Koska olin tottunut moiseen hulluuteen jo lapsena, tuo helvetti jatkui 10 vuotta. Sitten tuli ilta, että tein kaikkeni soittaakseni apua. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja korkeassa virassa ollut mieheni poliisivankilaan. Sen jälkeen kun ulkopuolinen viranomainen puuttui tapahtumiin, alkoi minun tervehtyminen. Ruumiillinen kuritus rikkoo lapsen. [/quote] Mutta tuohan kuulostaa juuri siltä mielivaltaiselta hakkaamiselta, josta taas tässä tapauksessa ei ollut kyse. [/quote] Koskemattomuuteni rikottiin jo sillä, että minua tukistettiin kun olin alle kouluikäinen. Sen jälkeen luulin ansaitsevani kaiken.

[/quote]

Mitä olit tehnyt kun sinua tukistettiin? Mistä rangaistus tuli?