Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsia kurittaneet "hyvät ja fiksut vanhemmat" perustelevat tekonsa?
08.02.2015 |
Nyt kun paavikin on ottanut kantaa kurittamiseen :) niin kysynpä aiheeseen liittyen. Muutenkin huonossa perheessä, jossa on rikkonaisuutta, väkivaltaa, alkoholia jne, on tietysti helpompi ymmärtää (ei tietenkään hyväksyä), että lapsia on kuritettu fyysisesti. Mutta minun kokemus taas on sellaisesta, että perhe oli lähes täydellinen ja rakastava (ei pelkkä kulissi vaan oikeasti) ja lapsuudesta on oikeastaan vain hyviä muistoja. Mutta koko lapsuuden ajan osana kasvatusta oli se, että annettiin myös ruumiillista kuritusta eli vyöllä pepulla. Ei mitenkään "verisesti" tai raivon vallassa, vaan aika hellällä kädellä kuitenkin.
Oletteko koskaan kuulleet, miten tällaiset ns. hyvät ja fiksut vanhemmat ovat perustelleet toimintaansa? Omasta mielestäni asiat kuitenkin asiat olisi voinut hoitaa ilmankin tällaista käytäntöä, vaikka en nyt mitään traumoja koekaan saaneeni.
Kommentit (87)
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:37"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:26"]
Olimme malliperhe: Isäni omisti menestyvän yrityksen ja minä lapsena olin luokkani priimus. Pinnan alla kuitenkin kyti. Minua revittiin hiuksista, lyötiin lujaa paljaalle takapuolelle, murrosiässä isäni otti otteen ja heitti seinälle ja lattiaan päätäni takoen. Mikä oli tulos? Oma koskemattomuuteni oli rikottu. Ensimmäinen mieheni oli raa'an väkivaltaltainen. Koska olin tottunut moiseen hulluuteen jo lapsena, tuo helvetti jatkui 10 vuotta. Sitten tuli ilta, että tein kaikkeni soittaakseni apua. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja korkeassa virassa ollut mieheni poliisivankilaan. Sen jälkeen kun ulkopuolinen viranomainen puuttui tapahtumiin, alkoi minun tervehtyminen. Ruumiillinen kuritus rikkoo lapsen.
[/quote]
Mutta tuohan kuulostaa juuri siltä mielivaltaiselta hakkaamiselta, josta taas tässä tapauksessa ei ollut kyse.
[/quote]
Joo, tuo on täysin eri asia kun vähän läpsäistä takapuolelle tai hiustupsusta ottaa kiinni, silloin kun lapsi itsekin tasan tietää että on sen ansainnut, ja miksi. Ja jos kuritetaan ilman syytä, niin sekin on eri asia. Jos kurittaminen on sitä että lapsi ei ole tehnyt muuta kuin ollut olemassa ja aikuinen vaan purkaa kiukkuaan johonkin, niin eihän se olekaan kurittamista vaan pelkkää väkivaltaa.
[/quote]
Joo tuo tapaus kuulostaa tosi ikävältä, eikä minulla ollut ollenkaan tuollaista. Kuritus oli johdonmukaista ja tuli aiheesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:43"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:38"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:26"] Olimme malliperhe: Isäni omisti menestyvän yrityksen ja minä lapsena olin luokkani priimus. Pinnan alla kuitenkin kyti. Minua revittiin hiuksista, lyötiin lujaa paljaalle takapuolelle, murrosiässä isäni otti otteen ja heitti seinälle ja lattiaan päätäni takoen. Mikä oli tulos? Oma koskemattomuuteni oli rikottu. Ensimmäinen mieheni oli raa'an väkivaltaltainen. Koska olin tottunut moiseen hulluuteen jo lapsena, tuo helvetti jatkui 10 vuotta. Sitten tuli ilta, että tein kaikkeni soittaakseni apua. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja korkeassa virassa ollut mieheni poliisivankilaan. Sen jälkeen kun ulkopuolinen viranomainen puuttui tapahtumiin, alkoi minun tervehtyminen. Ruumiillinen kuritus rikkoo lapsen. [/quote] Mutta tuohan kuulostaa juuri siltä mielivaltaiselta hakkaamiselta, josta taas tässä tapauksessa ei ollut kyse. [/quote] Koskemattomuuteni rikottiin jo sillä, että minua tukistettiin kun olin alle kouluikäinen. Sen jälkeen luulin ansaitsevani kaiken.
[/quote]
Mitä olit tehnyt kun sinua tukistettiin? Mistä rangaistus tuli?
[/quote]
En muista, koska olin 4 vuotias. Mutta sen muistan, että sen jälkeen minulle jäi tunne, että minua saa tukistella ja läpsiä.
[/quote]
Sinua on pahoinpidelty rankasti eri asia kuin niskavilloista kiinni tarttuminen. En kyllä puolustele sitäkään. Mutta sinua on kyllä rankemmin käsitelty. :(
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 23:59"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 23:31"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 23:12"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 19:39"] En ole suoraan vanhemmilta kuullut, mutta yleisesti olen ymmärtänyt, että tätä perustellaan sillä, että rangaistus on konkreettinen ja nopea ja asiaa ei jäädä märehtimään sen jälkeen vaan kurituksen jälkeen halitaan ja kuivataan kyyneleet ja asia on loppuunkäsitelty. [/quote] Tämä kuulostaisi järkeenkäyvältä selitykseltä minun tapauksessani. Toisaalta kuitenkin ehkä vähän heppoinen perustelu sille, että kuitenkin lyötiin vyöllä. Mutta en kuitenkaan koe niin, että minua haluttiin erityisesti satuttaa. Taisi se halimisvaihe olla äidillekin mieluisampi. ap [/quote] Kertomasi kuulostaa yhtäaikaa tosi julmalta, mutta kuitenkin siltä, sua on rakastettu ja pidetty huolta. Voiko olla niin, vanhempasi ovat vilpittömästi kuvitelleet, että kurittaminen on sinulle hyväksi ja tehneet niin, vaikka eivät olisi tarkoittaneet satuttaa?
[/quote]
Ristiriitaiselta tämä minustakin tuntuu. Enkä tosiaan usko, että koskaan oli tarkoitus satuttaa minua.
Ristiriitaa on siinäkin, että kun olin jo vähän vanhempi, eikä halaaminen ja muu hellyyden osoittaminen ollut enää niin arkipäiväistä kuin pienempänä lapsena, niin koin sen kurittamisen jälkeisen rauhallisen hetken äidin kanssa jotenkin tosi tärkeänä ja lämpimänä, vaikka olisi varmaan pitänyt inhota sitä, joka oli juuri lyönyt.
[/quote]
Aika karu tapa kokea läheisyyttä.
Olen syntynyt 80-luvulla ja saanut pienenä koivuniemenherraa ja luunappeja. Se oli kaltaiselleni nuorelle itsepäiselle pojalle mahdollisesti ainoa tapa saada vihellettyä peli poikki. Aina halattiin heti sen jälkeen, enkä edes pienenä koskaan ajatellut asiaa mitenkään pahana asiana. Tokihan se sattui hetken, mutta ymmärsin kyllä ja kolttoset loppui kuin seinään.
Ja toisin kuin täällä aina toilotetaan, on minusta kasvanut täysin normaali mies. Olen hyvässä työssä, vaimo, oma talo ja lapset löytyy myös. Myös vanhempiini välit ovat todella lämpimät, eikä mitään ole jäänyt hampaan koloon.
Omat lapseni ovat todella rauhallisia, eikä heitä ole täytynyt liiemmin ojentaa. Toki välillä pojilla menee leikit yli ja silloin viedään jäähylle rauhoittumaan. Toistaiseksi tämä on toiminut.:)
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 19:42"]
Olen syntynyt 80-luvulla ja saanut pienenä koivuniemenherraa ja luunappeja.
[/quote]
Laitontahan se oli jo tuolloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua hakattin, lyötiin vyönsoljella, tukistettiin ja sain luunppeja. Kerran olin oikeasti kuolla. Sain pysyviä fyysisiä vammoja. Kaksi asiaa haluan tuoda nyt aikuisena esiin: en muista lainkaan syitä, miksi minua rangaistiin ja toiseksi en kunnioittanut aikuisena lainkaan isääni. Hän ei esim. soittanut minulle enkä minä hänelle. Olin yllättynyt hautajaisissa, kun kuulin sukulaismiesten kertoilevan mukavista puhelinkeskusteluista isäni kanssa. Muille hän oli siis mukava seuramies, minulle hakkaaja.
Miksei tyhmää aikuista naapuria saa vähän tukistaa tai läpsäistä, esimerkiksi jos tämän koirat käyttäytyvät huonosti? Ai niin, kun hän soittaa POLIISILLE. Lapsenhakkaajat ovat siis itse pelkuripaskoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:26"]
Olimme malliperhe: Isäni omisti menestyvän yrityksen ja minä lapsena olin luokkani priimus. Pinnan alla kuitenkin kyti. Minua revittiin hiuksista, lyötiin lujaa paljaalle takapuolelle, murrosiässä isäni otti otteen ja heitti seinälle ja lattiaan päätäni takoen. Mikä oli tulos? Oma koskemattomuuteni oli rikottu. Ensimmäinen mieheni oli raa'an väkivaltaltainen. Koska olin tottunut moiseen hulluuteen jo lapsena, tuo helvetti jatkui 10 vuotta. Sitten tuli ilta, että tein kaikkeni soittaakseni apua. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja korkeassa virassa ollut mieheni poliisivankilaan. Sen jälkeen kun ulkopuolinen viranomainen puuttui tapahtumiin, alkoi minun tervehtyminen. Ruumiillinen kuritus rikkoo lapsen.
[/quote]
Voisiko sitä sitten kuitenkin taas IHAN VÄHÄN käyttää järkeä näissä vertauksissa. Ap. puhui tosi lievästä, ei-mielivaltaisesta ruumiillisesta kurittamisesta, ei mistään hullun kiilto silmissä hakkaamisesta, mitä sinä olet kokenut.
Olen itsekin saanut lievää kuritusta lapsena, eikä se ole minua traumatisoinut. Omia lapsiani en ole kurittanut, koska ajat ovat toiset, ja pystyn pitämään lapseni kurissa muutenkin.
Mun mielestäni olennaista kuitenkin on se, että vanhemmalla on lapseen sen verran auktoriteettia, että lapsi on vanhemman hallinnassa. Ihan järkyttäviä juttuja nuo tänään täältä lukemani, jossa 3-vn tukkaa ei voi pestä 7kk aikana tai 4-v ei avaa suutaan hammaslääkärissä vaikka siellä rampataan useita kertoja. Ei tapahtuisi meillä ikinä, ja mielestäni tuollainen vanhemman munattomuus on lapselle huomattavasti haitallisempaa ja aiheuttaa pahempaa turvattomuutta kuin silloin tällöin annettu tukkapölly tms.
Lapsen lyöjä nauttii seksuaalisesti tai vallan tunteesta. Kyse ei ole ns. kontrollin menettämisestä väsyneenä tms. vaan hoitoa vaativasta sairaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä lapsia te kidutatte eli missä menee "alaikäraja"? Onko se esim. 4 kk vai 8 kk?
Itse jos nykyään näkisin jonkun lyövän lasta esim. kaupassa niin oma kontrolli voisi pahasti pettää ja saattaisin puhkaista lyöjältä silmän tms. Olen henkisesti niin vaurioitunut pienenä koetusta väkivallasta. Ei pelkästään isä, vaan myös isommat sisarukset löivät, repivät, piiskasivat yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 23:12"]
Äidin suuttuessa sain lapsena vyöstä, hyppynarusta, tukistusta tai vastaavaa välillä..eikä ollut "hellästi" Ja olin kuitenkin poikkeuksellisen kiltti lapsi. Se kiltimpi meistä kahdesta. Noi ei ollu mitään pakollisia keinoja. Asiat voi hoitaa monin muin keinoin tai vaikka laittaa lapsen toiseen huoneeseen jos ei jaksa sitä jne. Meillä ei äiti sanonut koskaan rakastavansa minua, en ole tähänpäiväänkään mennessä kuullut sitä. Ei halittu tai mitään hellyyttä ollut noiden tapahtumien jälkeen. Äiti oli aina jotenkin etäinen mulle, etenkin kun tollasta sattui koin itseni vain entistä etäisemmäksi äidistä. En pysty kunnioittamaan ihmistä joka satuttaa puolustuskyvyttömiä lapsia. Tiesin silloin jo että se oli totaalisen väärin, mutta minkäs siinä tekee kun ei sen ikäisenä tiedä mitä pitäisi tehdä. Jos olisin ollut paljon vanhempi niin olisin soittanut jollekin et veis se hoitoon/terapiaan..jotain. Ei tota sentään sattunut viikoittain mutta silloin tällöin. Ja vielä inhottavaa siitä tekee sen, ettei äiti ikinä ollut pahoillaan tai pyytänyt anteeksi satuttamistaan. Musta tuntuu ettei mulla oo koskaan ollu, eikä tuu olemaan läheistä suhdetta äitiini. Vasta tänäänkin mietin, että on jotenkin kummaa kun ei mulla koskaan oo ollu "äitiä ikävä". Lapsena, nuorena, aikuisena..ei vaan ole. Kyllä välillä nähdään, mutta en saa mitään kummempaa irti sen kanssa vietetystä ajasta. Toisinaan tuntuu pakollisilta noi yhteiset ajanvietot. (Ja isääkään ei käytännössä ole, sama kun ois kuollut, ei ole vuosikausiin pitänyt mitään yhteyttä. Kun olin lapsi silloinkin vain muutamia kertoja tavattiin.)
Tulipas pitkä teksti. Mutta tosiaan, omalla kohdalla toi on vaikuttanu vahvasti äitiin suhtautumiseen, en todellakaan kannata lasten väkivaltasta kohtelua, jäi siitä fyysisiä tai henkisiä jälkiä.
[/quote]
Mulla vähän samat kokemukset osittain, varsinkin tuo "ei koskaan ole ollut äitiä ikävä." Kerran jopa olin 3,5 viikkoa ulkomailla ja muistan kuinka puitiin sitä jälkeenpäin kotona niin, että kaverini, joka oli ollut samalla kurssilla oli siinä myös (olin n. 16-vuotias). Niin minä sanoin, että ei ollut yhtään koti-ikävä niin muistan miten äitini tilanteessa melkein suuttui, että ei ollut ollut. Minusta se oli ihan normaalia ja taisin ajatella, että eikö ole hienoa, miten ei ollut? :O Kaverini muistaakseni sanoi, että oli ollut.
Vasta jälkeenpäin olen tajunnut, miksi äiti suuttui. Ei siksi, ettei olisi hienoa, että mä pärjään itsekseni kaukana vaan koska hän luuli, että mulla on jotenkin elämässä ikävä häntä ja sen kuuleminen, ettei olekaan, ei ollutkaan kivaa.
Miksi olisin ikävöinyt ihmistä, joka pahimmillaan käyttäytyi mua kohtaan kuin paholainen? En tajunnut, miten paholainen voi harmistua kun toinen paholainen (joksi koin hänen itseni tuntevan) ei ole paikalla.
Vähän ot, ymmärrän, mutta pakko kertoa kuitenkin. Eli ot, kun meillä ei tosiaan ollut tunnetta mistään erityisestä oikeudenmukaisuudesta kurittamisissa. Nimenomaan ne olivat äidin raivon purkua. Muuten oli ihan oikeudenmukainen ihminen. ..kai.
Vastauksista päätellen aloituksessa kuvattu "hyvän perheen" johdonmukainen ja hallittu ruumillinen kuritus on ollut harvinaista ja ne, joita on kuritettu, on kuritettu sitten hullunraivolla mielivaltaisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeasti voi kerta kaikkiaan voi ymmärtää miten aikuiset ihmiset pystyvä KURISTAMAAN tai PISKAAMAAN OMAA LASTAAN. Miksi oi miksi? Eihän lapsi opi olemaan normaali jos painaa pelko että taas äiti ja isä kuristaa.
Että hellää väkivaltaa..
Miksei väkivalta ole koskaan hellää, jos se kohdistuu puolisoon tai ulkopuoliseen henkilöön?
Onko miehen avokämmenellä tekemä läpsäisy kasvoille ok, jos sitä seuraa hellä hetki, jolloin pyyhitään kyyneleet?
Saako kadulla mennä ojentamaan muita fyysisesti vaikka tukistamalla, jos nämä käyttäytyvät huonosti? Jos vielä sen jälkeen halataan?
Miksei, jos kerran lasta kohtaan se on ok?
Ehkä aikuisten ihmisten sitten tulisikin käyttää toisiinsa enemmän tätä hellää väkivaltaa, jos se on kerran niin toimiva ratkaisu..
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:07"]
Että hellää väkivaltaa..
Miksei väkivalta ole koskaan hellää, jos se kohdistuu puolisoon tai ulkopuoliseen henkilöön?
Onko miehen avokämmenellä tekemä läpsäisy kasvoille ok, jos sitä seuraa hellä hetki, jolloin pyyhitään kyyneleet?
Saako kadulla mennä ojentamaan muita fyysisesti vaikka tukistamalla, jos nämä käyttäytyvät huonosti? Jos vielä sen jälkeen halataan?
Miksei, jos kerran lasta kohtaan se on ok?
Ehkä aikuisten ihmisten sitten tulisikin käyttää toisiinsa enemmän tätä hellää väkivaltaa, jos se on kerran niin toimiva ratkaisu..
[/quote]
Ei kai tässä ole sanottukaan, että olisi ok. Vaan on mietitty perusteluita, että miksi jotkut vanhemmat ovat näin toimineet.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 21:40"]
Minua hakattin, lyötiin vyönsoljella, tukistettiin ja sain luunppeja. Kerran olin oikeasti kuolla. Sain pysyviä fyysisiä vammoja. Kaksi asiaa haluan tuoda nyt aikuisena esiin: en muista lainkaan syitä, miksi minua rangaistiin ja toiseksi en kunnioittanut aikuisena lainkaan isääni. Hän ei esim. soittanut minulle enkä minä hänelle. Olin yllättynyt hautajaisissa, kun kuulin sukulaismiesten kertoilevan mukavista puhelinkeskusteluista isäni kanssa. Muille hän oli siis mukava seuramies, minulle hakkaaja.
[/quote]
Niin no tämäkään esimerkki ei ole yhtään sama asia, kuin että jos 2-3-vuotiasta ottaa hiustupsusta kiinni kun ei millään mulla keinolla tottele. Ei tule mitään traumoja, pieni lapsi tajuaa kyllä koska on kyse hakkaamisesta, ja koska rangaistuksesta, pienestä sellaisesta, se on paljon pienenpi paha kuin henkinen väkivalta, jota monet väkivallan vastustajat käyttävät täysin vapaasti.
Tuommoinen "hellä väkivalta" toimisi aikuisten kesken ihan yhtä rakentavasti. Jos vaikka naapuri leikkaa väärään aikaan päivästä nurtsia, niin mene tukistamaan sitä ja sitten halaat perään. Kokeile miten pelittää. Samalla tavalla lapsi sen kokee.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 21:42"]
Miksei tyhmää aikuista naapuria saa vähän tukistaa tai läpsäistä, esimerkiksi jos tämän koirat käyttäytyvät huonosti? Ai niin, kun hän soittaa POLIISILLE. Lapsenhakkaajat ovat siis itse pelkuripaskoja.
[/quote]
No yli 4-vuotiaat kyllä ymmärtää puhetta, ja varsinkin jos sanoo monta kertaa.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:38"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 22:26"] Olimme malliperhe: Isäni omisti menestyvän yrityksen ja minä lapsena olin luokkani priimus. Pinnan alla kuitenkin kyti. Minua revittiin hiuksista, lyötiin lujaa paljaalle takapuolelle, murrosiässä isäni otti otteen ja heitti seinälle ja lattiaan päätäni takoen. Mikä oli tulos? Oma koskemattomuuteni oli rikottu. Ensimmäinen mieheni oli raa'an väkivaltaltainen. Koska olin tottunut moiseen hulluuteen jo lapsena, tuo helvetti jatkui 10 vuotta. Sitten tuli ilta, että tein kaikkeni soittaakseni apua. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja korkeassa virassa ollut mieheni poliisivankilaan. Sen jälkeen kun ulkopuolinen viranomainen puuttui tapahtumiin, alkoi minun tervehtyminen. Ruumiillinen kuritus rikkoo lapsen. [/quote] Mutta tuohan kuulostaa juuri siltä mielivaltaiselta hakkaamiselta, josta taas tässä tapauksessa ei ollut kyse. [/quote] Koskemattomuuteni rikottiin jo sillä, että minua tukistettiin kun olin alle kouluikäinen. Sen jälkeen luulin ansaitsevani kaiken.
[/quote]
Mitä olit tehnyt kun sinua tukistettiin? Mistä rangaistus tuli?
[/quote]
En muista, koska olin 4 vuotias. Mutta sen muistan, että sen jälkeen minulle jäi tunne, että minua saa tukistella ja läpsiä.