Lue keskustelun säännöt.
Vedän nykyään joka riidassa erokortin pöytään
18.11.2021 |
Harmittaa itseänikin tämä typerä käytös. Yleensä alan puhumaan erosta kun riita on jatkunut jo pidempään, siis tunnista eteenpäin. Aihe on meillä aina sama ja en vaan keksi enää miten tilanteen voisi ratkaista. En puhu erosta uhkaillakseni jotta toinen taipuisi tahtooni vaan siksi että se tuntuu ainoalta ulospääsyltä tilanteeseen.
Riidellään varmaan kerran kuukaudessa ja aina käy samalla tavalla. Oon vaan niin väsynyt ja harmittaa että vaikka väliajat meidän perhe-elämä sujuu tosi hyvin niin kuitenkin aina tietää että jossain vaiheessa taas ahdistaa ja riidellään. Olisi vaan helpompi olla omassa kodissa ja antaa miehen tehdä mitä tekee.
Riidan aiheesta en jaksa puhua, voitte lukea vaikka vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä -ketjua ja päätellä siitä.
Onko kukaan päässyt tästä huonosta tavasta eroon? Tekisi mieli vuokrata asunto kuukaudeksi ja katsoa asiaa sitten uudestaan mutta tuskinpa se muuttaisi kuitenkaan itse ongelmaa.
Pariterapiaan mies ei suostu, yksin kävi kerran ja kuulemma psyka haukkui mua koko sen ajan joten ei halua mennä uudestaan (?). Itsekin kävin kerran yksin mutta en tiedä onko siitä mitään hyötyä kun ei sitä itse ongelmaa voi ratkaista jos kumpikin ei ole läsnä.
Ja miksi en sitten vain eroa. No toivoisin kai että asia vain ratkeaisi, koska kuten sanottua niin normaali elämä meillä sujuu kuitenkin tosi hyvin.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Mä taas kerron ottavani kortin seuraavalla kerralla tosissani ja myös eroan kun toinen ottaa sen esiin. Kaksi suhdetta on päättynyt tästä syystä. Siinä vaiheessa kun toinen kaivelee tuollaista korttia muista syistä kuin siksi että haluaisi erota menetän arvostukseni toista kohtaan aivan täysin enkä enää kykene jatkamaan suhdetta.
Ymmärrän. Samaa mieltä kanssasi. Entinen avopuoliso veti mielellään tämän kuuluisan erokortin hihastaan, kun omiin tarkoitusperiin sattui sopimaan. Ei tämän kortin käyttö ole mitään muuta kuin toisen alistamista tahtonsa mukaiseksi ym. Ei tällainen henkilö, oli sitten nainen tai mies, kykene tasapainoiseen, vuorovaikutukselliseen suhteeseen. Halu hallita toista uhkailuilla pilaa suhteen luottamusta myöten. Lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmahan teillä ei nyt ole sinä eikä sun mies vaan se anoppi.
Mies on koko elämänsä kasvanut tuohon ja tietää myös mikä marttyyriuikutus siitä alkaa, kun yrittää pistää kampoihin. On niin paljon helpompaa olla asettumatta äitiä vastaan.
Onpa tosi kuormittava tilanne. Jos nyt ymmärsin sen varsinaisen haasteen oikein, niin luulenpa, että melkein ketä vaan raivostuttaisi todella paljon, jos anoppi puuttuisi noin paljon aikuisen lapsensa perheen asioihin ja puolison mielestä se olisi positiivista. Ehkä hän ei tosiaan ole irtautunut äidistään?
Ehkä se erokortin heiluttelu kertoo keinottomuudesta teillä molemmilla? Se tuntuu varmaan tosi pahalta, koska siihenhän liittyy hylkäämisen ajatus. Liitossa sitoutumisen ajatus voi joskus olla ratkaisevan tärkeä ja kannatteleva vaikeina aikoina mutta sitä varmasti koetellaan välillä.
Olen lukenut tuota mainitsemaasi, pitkää ketjua vain alusta. Jos teillä menee muuten ihan hyvin, niin miten joku ihan radikaali suunnanmuutos? Ilmeisesti ei ole mahdollista esim. muuttaa kauemmas anopista, jos ei mikään muu auta? Tai joku totaalinen asennemuutos häntä kohtaan, kommentointi vaan kaikkeen "kyllä kyllä" ja teet kuitenkin, miten itse haluat?
Itsemyötätunto yleensä auttaa kaikessa jonkin verran.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tekee noin. En piittaa siitä, mutta jos mies haluaisikin oikeasti erota, niin sitten voisi olla aika vaikea saada minua vakuuttuneeksi, että hän onkin sillä kerralla tosissaan.
.."en piittaa siitä." Peräänkuuluttaisin itsekunnioitustasi! Tällaisen omaava henkilö ei tuollaista katsele, ei kuuntele. Jokaisella on oikeus parempaan, kuin alistavaa käytöstä ja kohtelua osakseen vastaanottaa. Miehesi on nähnyt ja oppinut, että sinua saa kohdella ihan miten huvittaa ja sinä annat tähän hiljaisen hyväksynnän.
Erolla uhkaaminen tarkoittaa suoraan että suhde on ohi. Toinen alkaa henkisesti valmistautua eroon. Se on vähän kuin syrjähyppy. APn kannattasi alkaa pikkuhiljaa keräillä kamppeitansa. Homma on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä taas kerron ottavani kortin seuraavalla kerralla tosissani ja myös eroan kun toinen ottaa sen esiin. Kaksi suhdetta on päättynyt tästä syystä. Siinä vaiheessa kun toinen kaivelee tuollaista korttia muista syistä kuin siksi että haluaisi erota menetän arvostukseni toista kohtaan aivan täysin enkä enää kykene jatkamaan suhdetta.
Mä oon tehnyt ihan samoin. Edellinen suhde päättyi tästä syystä, mies otti eron esiin joka riidassa kunnes lopulta sanoin että seuraavan kerran kun ehdotat eroa niin me erotaan. Jonkin aikaa pidättäytyi mutta lopulta taas alkoi erokortin heiluttelu ja seuraavana päivänä mulla oli oma kämppä. Vieläkin eksä on sitä mieltä ettei olisi halunnut erota.
Nykyisessä suhteessa mies otti eron esiin kahdesti suhteen alkuaikana, jolloin kerroin suhtautumiseni asiaan. Sen jälkeen ero-sanaa ei ole mainittu vaikka riidelty on. Pääpointti on kuitenkin nykyään siinä, miten voidaan jatkaa yhdessä, ei siinä etteikö voitaisi.
Eiköhän tuo tilanne ole lähtenyt menemään vikaan jo siitä ensimmäisestä erouhkauksesta. Sellainen puhe on vaarallista. Mieti mitä itse tuntee enää jos toinen niin sanoo. Vieläkö rakastaa yhtä pyyteettömästi ja uskaltaa rakentaa luottavaisesti yhteistä tulevaisuutta? Ei, kyllä siinä on lopun siemen kylvetty. Pojan suhde äitiinsä on pidempi ja hänen silmissään tulee kestämään varmemmin, kuin suhde epävarmaan puolisoon. Miksipä siis loukkaamaan äitiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies antaa äitinsä kohdella naistaan noin huonosti, niin ehkä se ero ei tosiaan ole mitenkään huono vaihtoehto. En pystyisi itse jatkamaan suhdetta jos kumppani väittäisi minun pilanneen elämänsä, vaatisin kunnollista anteeksipyyntöä, selitystä ja keskustelua ennenkuin voisin mennä nukkumaan. Tuollaiset lauseet saattavat jäädä toiselle mieleen ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas kerron ottavani kortin seuraavalla kerralla tosissani ja myös eroan kun toinen ottaa sen esiin. Kaksi suhdetta on päättynyt tästä syystä. Siinä vaiheessa kun toinen kaivelee tuollaista korttia muista syistä kuin siksi että haluaisi erota menetän arvostukseni toista kohtaan aivan täysin enkä enää kykene jatkamaan suhdetta.
Mä oon tehnyt ihan samoin. Edellinen suhde päättyi tästä syystä, mies otti eron esiin joka riidassa kunnes lopulta sanoin että seuraavan kerran kun ehdotat eroa niin me erotaan. Jonkin aikaa pidättäytyi mutta lopulta taas alkoi erokortin heiluttelu ja seuraavana päivänä mulla oli oma kämppä. Vieläkin eksä on sitä mieltä ettei olisi halunnut erota.
Nykyisessä suhteessa mies otti eron esiin kahdesti suhteen alkuaikana, jolloin kerroin suhtautumiseni asiaan. Sen jälkeen ero-sanaa ei ole mainittu vaikka riidelty on. Pääpointti on kuitenkin nykyään siinä, miten voidaan jatkaa yhdessä, ei siinä etteikö voitaisi.
Täälläkin tuttua tuo en mä olisi halunnut erota. Miksi sitten erokortti vaikka olen sanonut että suhde loppuu seuraavasta? En tiedä eikö ottanut tosissaan vai mistä oikein kiikasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en jaksaisi riidellä koko aikaa, joten olisin varmaan jo eronnut ajat sitten :D
anoppiongelmaan voisi koittaa muutamaa asiaa eli koettaa saada mies ymmärtämään ongelma sinun kannaltasi
- ensimmäisenä kannataa tietysti koettaa selittää ja keskustella mutta jotenkin veikkaan että ap on tätä yrittänytkään jos ongelma on ollut jo vuosia
- onko aplla mahdollisuus saada oma äiti/isä/sisarus/topakka kaveri avuksi ja tämä auttaisi sisustamalla miehen työhuoneen/harrastekamat/auton uusiksi. Eli jos miehen mielestä äitinsä saa tehdä mitä vaan teillä niin entä jos joku muukin saa samanlaiset oikeudet ja ne ongelmat ja pahamieli tulisikin miehelle niin tajuaisiko tämä kun pääsisit sanomaan että minustakin tuntuu yhtä pahalta kun anoppi muuttaa minun tekemää sisustusta ym minulta lupaa kysymättä.
- voitko ilmoittaa miehelle että teidän yhteinen koti on myös sinun koti mutta ei anopin. Eli pelkkä miehen lupa ei riitä siihen että anoppi touhuaa omiaan teidän kodissa. Ja kun mies vetää sen "tahtoo vaan auttaa" korttinsa niin kerrot että ihan sama kun asia tuntuu sinusta pahalta niin se ei ole auttanista. Ja kerro että jos anoppi haluaa auttaa ja tehdä hyvää niin voi kysyä miten voi auttaa eikä sännätä omin päin apuun.
Itse olen ratkaissut asian niin että kun anoppi rupesi omin päin vaikka viikkaamaan lasten vaatteita (ei muuta pahaa mutta teki sen paikassa missä ruuan muruja ja lapsi allerginen jo maidon kosketuksella iholla joten ei kun tuon lapsen pyykit heti uusiksi pesuun) niin pyysin että ei tee omin päin vaan kysyy minulta jos haluaa auttaa. Lisäksi vinkkasin että jos haluaa auttaa niin voi ulkoiluttaa lapsia meidän pihassa tai neuloa lapsille villasukkia jne. Eli koetin tarjota asioita joita voisi tehdä ja kokea olevansa hyödyksi. Tietysti jos anoppi ei usko mitään tai tahallaan ilkeilee niin tämä ei toimi. Meillä onneksi mies tietää kuinka ajattelemattomasti äitinsä välillä toimii ja itsekkin rajoittaa äitinsä tekemisiä eli siinä mielessä helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liittyvätkö nämä riidat jotenkin yhteisiin ruokailuhetkiin ? Ymmärsin tuosta aikaisemmasta, että ongelmana on enemmänkin mummo kuin anoppi. Vai tarkoittko mummolla anoppiasi, siis lastesi mummua ?
Eikö tilannetta voisi ratkaista sillä, että mummo saa mieliruokiaan ja muut syövät mitä syövät ?
Sopu sijaa antaa kirjoitti:
Liittyvätkö nämä riidat jotenkin yhteisiin ruokailuhetkiin ? Ymmärsin tuosta aikaisemmasta, että ongelmana on enemmänkin mummo kuin anoppi. Vai tarkoittko mummolla anoppiasi, siis lastesi mummua ?
Eikö tilannetta voisi ratkaista sillä, että mummo saa mieliruokiaan ja muut syövät mitä syövät ?
Tuo kuulostaa järkevältä ehdotukselta. Anoppi tuokoon itselleen omat kissanlihakeitot ja muut syövät sitten normaaliruokaa. On se miehesi lapanen, jos ei saa näin itsestään selvää asiaa äidilleen sanotuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos sanoisit niin kuin asia on: olen surullinen ja ahdistunut, koska rakastan sinua ja haluaisin elää kanssasi, mutta tilanne on minun kannaltani sietämätön ja kestämätön ja sille on tehtävä muutos.
Sinua kohdellaan siten kuin sinä ANNAT itseäsi kohdeltavan. Ei ole olemassa mitään supersankaria, joka pomppaa esiin puolustamaan , kun sinua syyllistetään ja miehesi antaa anopin jyrätä sinut. VAIN sinä itse voit tehdä muutoksen elämääsi. Valitettavasti se ainut keino taitaa olla se ero. Sinä olet puhunut, vetänyt esiin erokortin...mitä on tapahtunut? Ei mitään. Miehesi tietää, että mitään ei tapahdu vaikka riitelet ja uhkailet...kun et kuitenkaan totetuta uhkauksia. Pelkkää sanahelinää.
Et halua erota, mutta et voi jatkaa näinkään. Ei ole vaihtoehtoja, kuin se, että oikeasti pakkaat tavarasi ja sanot, että tulet takaisin, kun anoppi on häipynyt elämästänne.
Anoppisi ei voi olla tosissaan. Luulen, että hän vain pilailee ärsyttääkseen sinua. Tuo vapaana liikkuvien kissojen pyydystäminen on eettisesti täysin kestämätöntä. Ei hän oikeasti voi semmoista tehdä.
Tämä vaikuttaa sekavalta koko ketju. Onkohan ap kertonut koko totuuden tilanteesta.
Erolla uhkailu on henkistä väkivaltaa. Jospa eroaisit oikeasti. Minun ex aviomieheni teki tuota koko suhteemme ajan hallitakseen minua. Lopulta minä lähdin ja hän pyysi minua takaisin, mutta kun on se turvallisuus jo viety aikaa sitten ja murennettu luottamus toiseen ja toisen rakkauteen sekä tukeen erimielisyyksistä huolimatta, niin eihän minussa ollut eron hetkellä enää kuin tyhjä välinpitämätön kuori. Haluat siis erota kun puhut siitä, eroa.
Älä vedä. Mulla ainakin loppui yhteisen talon kunnossapito ja elämän laadun parantaminen yhdessä, kun vaimo ottaa aina pienessäkin riidassa erokortin esiin. Olen jo kerran vienyt eropaperit harkintaan. Tosi turhauttavaa
Henkistä väkivaltaa käyttävä sekopää