Ihminen jonka kuolemaa toivoin, kuolikin yllättäen!

Otsikko on vähän raflaava, mutta. Lyhyesti sanottuna, jouduin olemaan vasten tahtoani tekemisissä erään henkilön kanssa. Vihasin häntä koko sydämestäni, koska hän oli häijy persoona, joka teki henkistä väkivaltaa ympärillään olevia ihmisiä kohtaan. Joka tapauksessa minun oli olosuhteiden pakosta oltava tekemisissä hänen kanssaan.

Eräänkin kerran mielessäni kävi ajatus, että eipä paljoa haittaisi vaikka tämä henkilö jäisi esim. auton alle ja kuolisi. Noh, tämä oli tietenkin eräänlaista ajatusleikkiä, en ihan tosissani sitä toivonut. Lisäksi hänen kuolemansa oli iän ja terveyden puolesta epätodennäköistä.

Sitten eräänä päivänä hän kuolikin. Täysin odottamatta. Tuli hämmentynyt olo: helpottunut ja syyllinen. Ihan kuin joku olisi kuullut puolittaisen toiveeni. 

Muilla vastaavia kokemuksia?