Mielipiteitä kaipaisin...?!?!?!?!

Että on outoa, vai mitä?

Vauvahan elää hyvin pitkään "poissa silmistä, poissa mielestä" -vaihetta eli isä voi olla joka kerta "vieras". Ei missään nimessä siis yökylään tuossa määrin!!

Yksin- ja yhteishuoltajien liitto suosittelee, että viikonloppuvierailut etävanhemman luo (mikäli ero on siis tapahtunut vauva-aikana) alkavat vasta parivuotiaana ja vain mikäli lapselle on muodostunut kiinteä suhde myös etävanhempaan. Sen sijaan etävanhempaa tulisi tavata useita kertoja viikossa lyhyempiä hetkiä. Jos siis lapsen etua ajatellaan.

Mutta miksi ihmeessä lapselle tulisi traumoja, os kerran hoitajana on tuttu ja turvallinen aikuinen.

No on kyllä outo keskustelu! Hei tämän kirjoittaja! Sietäisit saada porttarin! Taidat muuten nimimerkistäsi päätellen olle hakkeri.

Minusta on vaan surullista, että noin pieni joutuu seilaamaan kahden kodin väliä... voi pientä. Itse vastaavassa tilanteessa tuskin pystyisin olemaan erossa pienestä ja muutenkin se olisi ollut mahdotonta, koska olen imettänyt lapsiani n. vuoden ikään asti.

mutta itse en antaisi noin pientä noin pitkäksi aikaa. Eli alle 2 vuoden vanhana ehkä 1 yö kerrallaan (lauantai aamusta sunnuntai iltapäivään vaikka) ja siitä sitten välitellen pidentäisi niitä isän viikonloppuja.

Mutta miksi ihmeessä lapselle tulisi traumoja, os kerran hoitajana on tuttu ja turvallinen aikuinen. Ei kai se äiti sen parempi ole kuin isäkään?

enkä olisi missään nimessä halunnut tällaista tilannetta, mutta ex teki tällaisen valinnan ja sen kanssa on nyt elettävä.



Ongelma kun on myös se, etten pysty tällä hetkellä olemaan exän kanssa edes samassa tilassa, sillä hän jätti meidät pahimmalla mahdollisella tavalla!

Ja totta kai itsekin kaipaan välillä omaa aikaa, mutta en vauvan kustannuksella! Haluan tehdä niin kuin on parasta hänelle.



Meillä ei tuota imetys tai muutakaan sellaista ongelmaa ole, isä on hoitanut poikaansa tosi hyvin alusta asti.

Kyse ei siis siitä, ettenkö luottaisi tässä asiassa häneen.

Ex- mieheni mielestä noissa yöpymisissä ei ole mitään pahaa ja hän on varma, ettei se aiheuta mitään traumoja, tämä siis hänen ikiomaa päättelyään, niinkuin kaikki muukin lapsen hoitoon liittyvä...



-AP

Mutta meille annettiin suositus, että lapset viettäisivät yön yli isän luona vasta reilu vuoden iässä. Tätä suositeltiin lastenvalvojan puolesta, sekä neuvolasta. Meillä eron aikaan nuorin oli 1kk vanha, isosisko 1v3kk.

Isompi lapsi alkoi sitten viettää öitä isällään hieman alle 2v, muuten kyllä oli säänöllisesti isän seurassa. Siitä pikkuhiljaa sitten pidennettiin aikaa, ja 2.5 vuotiaana alkoi olemaan koko viikonlopun. Sama homma sitten nuorimman kanssa. Toimi ihan mainiosti meillä. Ihan pientä en itse olisi edes raaskinut antaa. Mun mielestä hyvä ikä on silloin, kun lapsi alkaa ymmärtämään asioita.

Mutta miksi ihmeessä lapselle tulisi traumoja, os kerran hoitajana on tuttu ja turvallinen aikuinen. Ei kai se äiti sen parempi ole kuin isäkään?

Lähinnä siis kaiketi siitä "heittopussina" olemisesta, että joutuu pois tutusta ja turvallisesta ympäristöstä.

Näin kaikissa oppaissa pelotellaan ja neuvolassakin vähän asiaa mietiskeltiin... Ja onhan se äiti yleensä läheisempi, kun on päivät paikalla ja hoitaa yöheräilyt ja enemmän hoitaa vauvaa, ainakin meillä.

Kun en tiedä, miten pitkä muisti tuon ikäisellä on ja vaikuttaako se, ettei hän nykyään näe isäänsä ku kerran vkossa.. Kai tuonkin ikäinen jotain tällaisesta tilanteesta tajuaa..?

-Ap

Josta sitten taas herää toinen kysymys: aiheutuuko tuonikäiselle lapselle jotain traumoja ja turvattomuuden tunnetta tms. on on erossa ISÄSTÄÄN suurimman osan ajastaan?

Josta sitten taas herää toinen kysymys: aiheutuuko tuonikäiselle lapselle jotain traumoja ja turvattomuuden tunnetta tms. on on erossa ISÄSTÄÄN suurimman osan ajastaan?

Ihan varmasti aiheutuu, varsinkin poikalapselle... Mutta tämän päätöksen teki isä ja koska en siihen voi vaikuttaa, haluaisin toimia mahdollisimman oikealla tavalla niissä puitteissa, mitä meillä on...

-AP

Mitäs läksi, kikkelis kokkelis. Ehtii yökyläillä myöhemminkin. Vauvan etu tuommoinen kylästely ei ainakaan ole.

eroon lähivanhemmasta (ihan sama kumpi) yön yli. Nyrkkisääntö on se, että ikävuosi ja yö poissa.



Parempi olisi, että isä tapaisi lasta usein, mutta lyhyen ajan kerrallaan.

meillä tyttö oli 10 kk kun isänsä päätti että nyt riitti ja puun takaa tuli ero. Mutta siis itse menin sen mukaan miltä vauva vaikutti, eli koska hällä oli armoton takertumisvaihe menossa muutenkin ja muutot sun muut rassasivat, päästin vauvan vasta viime viikolla 1 v 3 kk:n iässä ekan kerran isälleen. Mutta siitä sainkin itelleni morkkista, kun olin itse niin uupumuksen partaalla, että oli pakko laittaa lapsi matkaan, ja pitkän välimatkan vuoksi heti 5 yöksi.



Sitä etukäteen pohtiessani vaan päädyin siihen, että suo siellä, vetelä täällä, on vain valittava se pienempi paha tässä tilanteessa. Luin suosituksen että ikävuosia vastaava määrä öitä pois, eli 1 v 1 yö, 2 v 2 yötä jne. Mutta kuten kerroin, kaikki puolet pohdittuani me teimme yllä mainitulla tavalla.Mainittakoon vielä että isän koti on kyllä entinen kotimme josta minä ja lapset muutimme pois, joten ympäristö tuttu, vaikka kauan vauva onkin ollut poissa.