Lue keskustelun säännöt.
OUTO TUNNE EILEN kun olin yksin ulkona
07.02.2015 |
Kello oli jotain seittemän maissa ja kävelin tavallista lenkkiäni. Oli ehtinyt jo tulla pimeä.
Käännyin vanhalle kotikadulleni, kun minut valtasi yhtäkkiä erittäin outo ahdistava tunne. Kävelin silti eteenpäin, vaikka sydän tykytti aivan kamalasti. Tuntui siltä että jokin tarkkaili minua.
Aioin kääntyä oikeasta kadunkulmasta, mutta minut valtasi tunne etten missään nimessä saisi jatkaa. Olin hetken aikaa kahden vaiheilla, mutta vaisto käski häipymään, ja NOPEASTI.
Tuntui koko ajan, että jokin näkymätön seuraisi.
Vielä rapussa, kun olin ulko-oven lähellä, tunsin jonkun tuijotuksen ulkoa. Tunne loppui kuin seinään päästessäni hissiin.
Olen aivan tavallinen ihminen, ei muita mielenterveysongelmia kuin lievä masennus.
Onko muilla ollut samallaisia kokemuksia? Tapahtui siis pk-seudulla
Kommentit (82)
Paniikkihäiriö. Suosittelen lääkärikäyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 20:50"]
Paniikkihäiriö. Suosittelen lääkärikäyntiä.
[/quote]
Meinaat, että tuon takia sais lääkäriajan :D Voi luoja.
voisiko olla masennuksesta johtuva paniikkikohtaus? itse sain teini-ikäisenä, koulukiusattuna & masentuneena, jonkin käsittämättömän kauhukohtauksen kun kävelin pimeänä talvi-iltana kotiin kirjastosta.. olin yhtäkkiä täysin varma, että jokin uhkaa minua ja JUOKSIN koko loppumatkan hirveässä paniikissa kotiin ! reitti oli siis tuttu ja "kiusaajavapaa", mitään syytä pelkoon ei pitänyt olla
Mistä näitä paniikkihäiriön jankkaajia oikein sikiää?! Jumalauta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 21:17"]Mistä näitä paniikkihäiriön jankkaajia oikein sikiää?! Jumalauta :D
[/quote]
Ehkä paniikkihäiriö on uusin juttu. Ennen oli narsisti anoppi/exä/pomo, sen jälkeen asperger ja nyt vissiin paniikkihäiriö
Mulla kävi kerran kotona outo/ahdistava tilanne. Oli ollut kavereita kylässä ja vietetty mukavaa aikaa ja olin ihan hyvällä mielellä ollu. Kaikki oli fine. Sit kun käverit lähti pois, aattelin että olipas kivaa ja nyt pääsen taas hetkeksi viettämään omaa aikaa ja siistimään kotia. Mutta kotona oli yhtäkkiä kamalan ahdistava ja käsittämättömän painostava negatiivinen tunnelma ilmassa. Sen aisti niin vahvasti. Ihan kuin jotain tosi pahaa olisi tapahtumassa, vaikka se oli mahdotonta kun olin kotini turvassa. Ja se ei todellakaan ollut minusta lähtöisin. En tiedä mikä siellä oli tai mistä se tuli. Ei sellaista ollut ennen käynyt. Soitin yhdelle hyvälle kaverille, että mitä oikeen teen, ei täällä oo hyvä olla, enkä pysty olemaan tälläsessä ilmapiirissa mikä siellä vallitsi silloin. En tiedä vieläkään mistä se tuli, vaikka kaikkea oon koittanut arvailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 08:30"]
Takanasi oli vain yönmustaa pimeyttä, jossa valkoiset silmämunat ja valkoinen hammasrivistö hohtivat.
[/quote]
Yön Timo...
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 20:20"]
Harmi, ettei mulle tule tuollaisia tunteita/vaistoa. Mutta lenkkeilyä ajatellen otin koiran turvakseni, ja tuolla sentään tulee vaistottua vaaran. Yksi kohta oli sellainen, että joinain kertoina oli todella pelokas, ja kiristi vauhtia koko ajan taakse vilkuillen, että joku paha tulee perässä. Kohta oli aina sama. Metsää, ei asutusta kävelytien vieressä.
Itse en tuntenut enkä nähnyt mitään, mutta lähettiin ravaamaan nopeasti asutukselle asti. Sitten jäin katsomaan. Koira rauhoittui vasta talojen luona. Eläin se ei voinut olla, koska mun koira lähtis ihan jokaisen elukan perään. Olipa sitten kettu tai peura. Petoja täällä ei ole. Yleensä mun koira merkkailee ja nuuhkii vähän liiankin kanssa. Tuo oli todella epänormaalia käytöstä. Ja se tosiaan ei ollut joka lenkkeilykerta.
[/quote]
Mun koira on kerran paljastanut puskavaanijan kun jäi murisemaan siihen viereen eikä suostunut liikkumaan ennen kuin mies hyppäsi puskasta pois.. Ja mä vaan ensin luulin että koira haukkuu jollekin olemattomalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 09:02"]Ei mitään ihmeellistä. Naisilla mt-ongelmat kun eivät ole mitään harvinaisia.
[/quote] joku sovinisti-Pekka tänne taas tupsahti :D
Ei tuo nyt todellakaan miltään paniikkihäiriöltä kuulosta. Ei kaikki paniikinomainen pelko ole mitään paniikkihäiriötä. Pelko voi olla irrationaalista, tai sitten kyseessä voi olla intuitio, joka varoittaa jostain. Sitä kun harvemmin voi/ehtii itse tilanteessa ruveta analysoimaan. Eihän tuossa nyt ainakaan mitään hävinnytkään, että totteli pelkoa ja pakeni paikalta?
Tyhmää on se, että yrittää tukahduttaa selittämättömän pelon aina pelkkänä höpöhöpönä. Jos esimerkiksi jostain ihmisestä alkaa selittämättömästä syystä hälytyskellot soida päässä, niitä kannattaa kuunnella eikä luottaa liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen monesti jälkikäteen miettinyt että olin kyllä hullu kun asuin vielä vanhempieni luona keskellä korpea, niin kävin joka ilta pilkkopimeinä talvi-iltoinakin lenkillä korpimaanteillä, joiden varsilla hyvin vähän asutusta. Ilman valoa!
Napit vain korville ja menoksi!
Enkä pelännyt yhtään. Nyt olen miettinyt, että montakohan kertaa joku yksinäinen susi katseli minua kuusikon varjoista, harkiten hyökkäystä.
Mutta jos mp3-soittimestani loppui virta kesken lenkin, ja musiikki ei ollut peittämässä metsän ääniä, silloin olin ihan hysteerinen ja sydän kurkussa kiiruhdin kotiin!
:D ohis ehkä.
Kerran kävelin koirani kanssa ja tuli ikävä tunne. Koiranikin alkoi katsella taakse päin. Pysähteli ja tuijotti. Mitään en nähnyt, oli pimeä syysilta. Kiihdytin vauhtia. Hetken matkan päässä huomasin miesjoukon seuraavan meitä, 3-4 miestä. Koirani murisi taakse päin, kiihdytin lisää vauhtia ja koetin olla vilkuilematta taakse päin. Pääsin valoisampaan kohtaan reittiä ja oikaisin yhtäkkiä pois kadulle jossa oli liikennettä. Katsoin taakseni ja miehet olivat hiljentäneet vauhtia ja tuijottivat minua ja koiraani joka haukkui miehiä päin. Matkaa oli noin 50m jos sitäkään. Koirani ei yleensä murissut lenkillä kenellekään. Ehkäpä vaistosi hermostumiseni. Olen 100% varma että vältyin ahdistelulta kun vaisto varoitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 12:56"]
Kerran kävelin koirani kanssa ja tuli ikävä tunne. Koiranikin alkoi katsella taakse päin. Pysähteli ja tuijotti. Mitään en nähnyt, oli pimeä syysilta. Kiihdytin vauhtia. Hetken matkan päässä huomasin miesjoukon seuraavan meitä, 3-4 miestä. Koirani murisi taakse päin, kiihdytin lisää vauhtia ja koetin olla vilkuilematta taakse päin. Pääsin valoisampaan kohtaan reittiä ja oikaisin yhtäkkiä pois kadulle jossa oli liikennettä. Katsoin taakseni ja miehet olivat hiljentäneet vauhtia ja tuijottivat minua ja koiraani joka haukkui miehiä päin. Matkaa oli noin 50m jos sitäkään. Koirani ei yleensä murissut lenkillä kenellekään. Ehkäpä vaistosi hermostumiseni. Olen 100% varma että vältyin ahdistelulta kun vaisto varoitti.
[/quote]
Ehkä koira aisti miesten aikeet. Niillä on kuitenkin niin paljon paremmat haju- ja kuuloaisti kuin ihmisellä. Koirat osaavat aistia ihmisten mielialoja, tavoilla joita ihminen ei voi koskaan kokea oman fysiikkansa rajoittuneisuuden vuoksi. Ehkä koira aisti, että nuo eivät ole hyvissä aikeissa vaan petomaisissa aikeissa, ja suojeluvaistot heräsivät.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 23:40"]Ihmisillä tai ainakin joillakin ihmisillä on kyky havaita, jos heitä tuijotetaan, kytätään jostain pahoissa aikeissa. Niin kuin tässäkin ketjussa on ollut, kyttääjä voi olla myös petoeläin.
En usko, että selitys tälle on yliluonnollinen. Ihminen tarkkailee ympäristöä niin monella aistilla ja iso osa siitä menee tiedostamattoman alueelle. On voinut olla jokin pieni rasahdus, jota ei ole tietoisesti kuullut, ja sen jälkeen seurannut outo hiljaisuus. Se voi olla sellainen ääneen liittyvä ilmiö, että tutussa ympäristössä jostain suunnasta äänet eivät kuulu tutulla tavalla, vaan ikään kuin välissä olisi jokin este.
Se voi olla myös sitä, että linnut ovat lakanneet laulamasta. Tai lennähtävät jostain pois.
Tällaisia pieniä merkkejä, joihin ihminen ei yleensä mitenkään tietoisesti kiinnitä huomiota, kun on omissa puuhissaan. Mutta sitten tulee "tunne", että jokin on eri tavalla, oudon hiljaa, jne.
Ihmiset myös erittävät feromoneja - varmasti niilläkin on jonkinlainen nimenomaan alitajuinen vaikutus. (Siis tämä ilmiö, joka saa esim. samassa taloudessa asuvien naisten kuukautiskierrot pikku hiljaa synkronoitumaan samatahtisiksi.) Tosin jos kyttääjä on kovin kaukana, vaikea sanoa, mistä saakka vaanijan adrenaliinia voi tiedostamattomasti aistia.
[/quote]
Tämä on asiaa. Kannattaa sitä "vaistoaan" kuunnella. Edellyttäen tietysti ettei nämä tuntemukset rajoita normaalia elämää ja/tai ole joka viikkoisia. Silloin voi olla kyse jostain mt ongelmasta.
Mielenkiintoinen ketju, jatkakaa! Lisää lisää
Niin tulee sellainen tunne joskus kadulla liikkuessaan,kerran kun olin koiran kanssa ulkona niin on ollut todella pelottava. Pimeä ja jotenkiin tunnelma niin kamala. Vaikka lunta oli paljon muttei se mitenkään lohduttanut tai säväyttänyt-vaan päinvastoin ankeammaksi muuttui.. kimalteleva lumi pinnoilla,heijastaa kylmyyttä ja sininen hohto kuvaa varmaan omaa sisäistä jännittynyttä.Mummoni joskus puhui kun sodan aikana kaupungissa kaduilla oli pelottava ja yksinäistä-kaikkennäköiset pimeät ihmiset hiippailii ja ties minkät aikeet heillä oli. Silloin ulkonaliikkumiskielto oli klo 22, niin ennen siitä oli kuulemma ahdistava liikkua ja kun pääsi vihdoin kotiin niin ei sekään helpottii kun oli nälkä ja pommitukset
Niin minusta tuntuu että vieme aikana tosi usein illalla kadulla saan kiinni siitä mummoni tunnelmasta-sota,pelottaa,ei tiedä kuka tulee vastaan pimeällä kadulla. Tuntuu ettei koira auta,kun ihmispahus on huipullaan... Pimeassa kaupungissa vaistoa ja aisti parhaiten kun ei ole helinä eikä telkkarin melua, hiljaisuus puhuu. Hiljaisuus voi olla erilainen:se voi olla odotuksia täynnä,voi olla kauniista,hiljaisuus voi olla rakkautta täynnä, mutta vieme ajan kadulla hiljaisuus on pelkoa täynnää..ikään kun luonto hiljentyi ja odottaa jotain pahaa koska iloisuus puuttuu.
Vaarini kertoi kun lapsena hän kuunteli kevällä oksien helinä kun vesi jäätyi kiinni ja tuuli helistii niitä auringossa-hän kertoi niin elävästi oman lapsuuden muiston etten unohda sitä.
Se ei kuitenkaan sellaistaa mitä itse koen liikuessaan ulkona koiran kanssa ja vain yksinäiset askelet kuivasti painavat lunta,ja kuuluu vain narsk narsk narsk narsk-valkoinen polku ja mustat puut, ja etäisiä valon pilkkuja lähellä ja toisalta niin kaukana.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 19:02"]Itselläni oli muutama vuosi sitten samanlainen olo. Jonkun ajan päästä myös koirani alkoi vastoin normaalia käytöstään tuijottamaan taaksepäin ja vinkumaan. Kello oli yksi yöllä enkä ajatellut, että joku liikkuisi siihen aikaan siellä. Lopulta vaistoi vei voiton ja käännyin takaisin. Näinkin sitten jonkun miehen juoksevan piiloon pusikon taakse. Tuli aikamoisen kiire kotiin enkä todellakaan enää noin myöhään käynyt lenkillä. Onneksi oli iso koira mukana, mitähän lie olisi tapahtunut ilman sitä.
[/quote]
No et olis varmaan ollut siellä kusettamassa koiraa --> eli mitään ei olisi tapahtunut, juuri ilman sitä.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 20:22"]
[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 19:50"]Jos tulee vahva tunne, että kaikki ei ole ok, niin ennemmin sitä on ylivarovainen kuin joutuu esim raiskatuksi vain sen takia, että ei kuunnellut vaistoaan [/quote] Siinä vaiheessa kun on turvallisessa tilassa kehoittaisin käymään tilanteen läpi. Jos uhkaa ei edes ollut, voi moiselle naurahtaa. Se että kuuntelisi "vaistoaan", tarkoittaa sitä ettei enää uskalla elää, liikkua ja lenkkeillä. Se sinun "vaisto" on pelko. Ihan normaali tunne, johon normaalilla ihmisellä on käsittelykeinot .
[/quote]
ei oman vaiston kuuntelu tarkoita sitä, että ei enää uskalla liikkua. Joskus on parempi kuunnella sitä vaistoa ja paeta kuin jäädä pähkäilemään ja käymään tilannetta läpi