Jo päiväkoti-ikäiset ovat sadistisia manipuloijia

niin tai sitten niille pitäisi silloin opettaa ettei niin saa tehdä. Eikä vähätellä kiusaamista. Puuttua siihen kunnolla, Miten se sitten onnistuu , sitä en osaa sanoa.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:57"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:53"]Meidän päiväkodissa tätä tapahtuu varsinkin vl-lestadiolaislasten toimesta. Aikusten nähden ollaan niin kilttejä mutta heti jos selkänsä kääntää niin ollaan heti kavereita kiusaamassa ja manipuloimassa. [/quote] Meillä juurikin samaa! En tiedä johtuuko se siitä ettei kotona saa niin huomiota... Ja siis nyt puhun näistä todella tiukoista vl-perheistä.

[/quote]

Kaikki kokemukseni lestalapsista ovat juuri tätä samaa. Kyse on siitä, että heidät kasvatetaan uskomaan omaan paremmuuteensa ei-uskoviin nähden. Koska samalla lapsuus on taistelua huomiosta kotona, kanavoituu kaikki se viha ja kauna ulkopuolisiin. Uskovaisissa islamilaisissa perheissä on nähtävillä tätä samaa kehitystä, eli se tosiaan liittyy tuohon paremmuusajatteluun.

http://fi.m.wikipedia.org/wiki/James_Bulgerin_murha

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:33"]http://fi.m.wikipedia.org/wiki/James_Bulgerin_murha
[/quote]
Eivätkös nuo pojat olleet 10v?

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:36"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:33"]http://fi.m.wikipedia.org/wiki/James_Bulgerin_murha
[/quote]
Eivätkös nuo pojat olleet 10v?
[/quote]
Murhaajat olivat tekohetkellä 10-vuotiaita. Eivät siis mitään päiväkoti-ikäisiä enää.
Sen sijaan uhri oli 2v.
Tuo on kaamea juttu. Voi pientä raukkaa :(

http://www.psyli.fi/ajankohtaista/blogi/vesa_nevalaisen_blogi/kiusaaja_on_ilkea_paskiainen.1293.blog

"Kiusaaja on elävä muistutus siitä, että positiivinen, ihmisen vahvuuksia ja kykyjä painottava psykologia ei sovellu kaikkeen. Osa meistä vaan kerta kaikkiaan on pahoja."

:(

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:40"]

http://www.psyli.fi/ajankohtaista/blogi/vesa_nevalaisen_blogi/kiusaaja_on_ilkea_paskiainen.1293.blog "Kiusaaja on elävä muistutus siitä, että positiivinen, ihmisen vahvuuksia ja kykyjä painottava psykologia ei sovellu kaikkeen. Osa meistä vaan kerta kaikkiaan on pahoja."

[/quote]

"Kiusaaminen on jatkuvaa henkistä raiskaamista, eikä kukaan kiusattu selviä siitä vammoitta. Kiusattu ei tule menestymään elämässään yhtä hyvin kuin hän olisi menestynyt ilman kiusaamista. Hän saa huonomman työpaikan ja huonomman elämänkumppanin. Hän masentuu todennäköisemmin kuin ilman kiusatuksi joutumista. Hän pitää kauneimmat ja herkimmät puolensa piilossa.

Hän menee kadun toiselle puolelle aina nähdessään suureen ääneen puhuvia ihmisiä. Hän ei sano kokouksissa mielipiteitään, vaikka ne voisivat olla parhaat. Hänet on puoliksi tapettu.

Kiusaaja saattaa menestyä elämässään todella hyvin. Onhan hän taitava ja häikäilemätön. Näitä ominaisuuksia arvostetaan monissa hyvissä piireissä."

Meillä asuu yksi! En tiedä mitä teen 6-vuotiaan tytön kanssa joka on kaikkea tuota mitä aloituksessa lukee. Lapsi on mieheni ja tuntuu niin toivottomalta oikoa huonoa käytöstä kun vastaukseksi saa "sä et oo mun äiti" ja vittumaisen virneen. Isällään turhankin pitkä pinna ja on mielummin mitään kuulevinaan, kuin ottaa ohjat käsiinsä. On sitä mieltä että minun säännöt ovat paremmat kuin hänen ja tavallaan luovuttanut oikomisen minulle. Kun pyydän isältä apua, tämä sadistinen 6 vuotias vastaa sama vittumainen virne naamallaan "ai eksä pärjää mulle?". Tilanne loppuu aina siihen, että isän pää räjähtää ja huuta tytön huoneeseensa, tyttö ei mene, minä kannan hänet huoneeseensa, tyttö huutaa että olisin lyönnyt häntä, suljen oven kävelen pois. Hetken päästä tyttö tulee huoneestaan ulos vauvojen tapaan lässytäen "anteeks isi, saanko mä nyt karkkia?" Ja niin kaikki pitäisi olla unohdettua, itse kun vielä kiehun sisimmissäni. MITÄ MÄ TEEN?!

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:40"]

http://www.psyli.fi/ajankohtaista/blogi/vesa_nevalaisen_blogi/kiusaaja_on_ilkea_paskiainen.1293.blog "Kiusaaja on elävä muistutus siitä, että positiivinen, ihmisen vahvuuksia ja kykyjä painottava psykologia ei sovellu kaikkeen. Osa meistä vaan kerta kaikkiaan on pahoja."

[/quote]

Harvat ovat syntymästään asti "pahoja". Kyllä se vain on niin että vanhempien kasvatus ja ympäristö muokkaa ihmistä toimimaan tietyllä tavalla. Kiusaaminen on oman egon pönkitystä ja huomion hakemista eikä sille olisi tarvetta jos kotoa saisi riittävästi tyydytystä tarpeilleen.

Mene hoitoon miehesi lapsesta mustasukkainen ämmä!

Meidän päiväkodissa tätä tapahtuu varsinkin vl-lestadiolaislasten toimesta. Aikusten nähden ollaan niin kilttejä mutta heti jos selkänsä kääntää niin ollaan heti kavereita kiusaamassa ja manipuloimassa.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:53"]Meidän päiväkodissa tätä tapahtuu varsinkin vl-lestadiolaislasten toimesta. Aikusten nähden ollaan niin kilttejä mutta heti jos selkänsä kääntää niin ollaan heti kavereita kiusaamassa ja manipuloimassa.
[/quote]

Meillä juurikin samaa! En tiedä johtuuko se siitä ettei kotona saa niin huomiota... Ja siis nyt puhun näistä todella tiukoista vl-perheistä.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:53"]Mene hoitoon miehesi lapsesta mustasukkainen ämmä!
[/quote]
En todellakaan ole mustasukkainen! En hyväksy ruualle leikkimistä (heittelee päin seiniä, lattialle jne...) makaa tuolilla ruokapöydässä, lukitsee oven jos olen pihalla, heittää minua kaukosäätimellä jos pyydän pistää telkkaria hiljemmalle, jos imuroin vetää johdon irti ja poistuu ivallinen virne naamalla, huutaa pääkiinni (sana jota meillä ei todellakaan käytetä!) jos ilmoitan että ruoka on valmis, haen eskarista ja saan kuulla "haista vittu" (jota ei myöskään meillä käytetä) kun sanon hei!. Olen luovuttanut, en jaksa enää yrittään.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:50"]

Meillä asuu yksi! En tiedä mitä teen 6-vuotiaan tytön kanssa joka on kaikkea tuota mitä aloituksessa lukee. Lapsi on mieheni ja tuntuu niin toivottomalta oikoa huonoa käytöstä kun vastaukseksi saa "sä et oo mun äiti" ja vittumaisen virneen. Isällään turhankin pitkä pinna ja on mielummin mitään kuulevinaan, kuin ottaa ohjat käsiinsä. On sitä mieltä että minun säännöt ovat paremmat kuin hänen ja tavallaan luovuttanut oikomisen minulle. Kun pyydän isältä apua, tämä sadistinen 6 vuotias vastaa sama vittumainen virne naamallaan "ai eksä pärjää mulle?". Tilanne loppuu aina siihen, että isän pää räjähtää ja huuta tytön huoneeseensa, tyttö ei mene, minä kannan hänet huoneeseensa, tyttö huutaa että olisin lyönnyt häntä, suljen oven kävelen pois. Hetken päästä tyttö tulee huoneestaan ulos vauvojen tapaan lässytäen "anteeks isi, saanko mä nyt karkkia?" Ja niin kaikki pitäisi olla unohdettua, itse kun vielä kiehun sisimmissäni. MITÄ MÄ TEEN?!

[/quote]

Huutaminen kertoo että te olette menettäneet auktoriteetti asemanne. Tai siis että asia ratkaistaan sillä tavalla ja lapsi näkee sen. Saman hän kertoo itsekin "ai eksä pärjää mulle?". Hän provosoi teitä, jotta te olisitte aikusia, jotka tietävät mitä tekevät eivätkä aina ratkaisuksi menetä malttiaan, koska silloin tyttö pyörittää teitä. Periaatteessa myös se että takerrut hänen "sadistisuuteensa" vääristää kuvaa siitä kuka hän on ja hän aistii sinun asenteesi että pidät häntä sellaisena - ja vastaa siihen. Minäkin tiedän että jotkut lapset ovat ärsyttäviä, mutta asian tunteisiin ottaminen ei ratkaise mitään, koska takana on aina jotain muuta. 

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:50"]Meillä asuu yksi! En tiedä mitä teen 6-vuotiaan tytön kanssa joka on kaikkea tuota mitä aloituksessa lukee. Lapsi on mieheni ja tuntuu niin toivottomalta oikoa huonoa käytöstä kun vastaukseksi saa "sä et oo mun äiti" ja vittumaisen virneen. Isällään turhankin pitkä pinna ja on mielummin mitään kuulevinaan, kuin ottaa ohjat käsiinsä. On sitä mieltä että minun säännöt ovat paremmat kuin hänen ja tavallaan luovuttanut oikomisen minulle. Kun pyydän isältä apua, tämä sadistinen 6 vuotias vastaa sama vittumainen virne naamallaan "ai eksä pärjää mulle?". Tilanne loppuu aina siihen, että isän pää räjähtää ja huuta tytön huoneeseensa, tyttö ei mene, minä kannan hänet huoneeseensa, tyttö huutaa että olisin lyönnyt häntä, suljen oven kävelen pois. Hetken päästä tyttö tulee huoneestaan ulos vauvojen tapaan lässytäen "anteeks isi, saanko mä nyt karkkia?" Ja niin kaikki pitäisi olla unohdettua, itse kun vielä kiehun sisimmissäni. MITÄ MÄ TEEN?!
[/quote]

Ensiksikin meidän on aina uskottava siihen, että lapsesta voi vanhempien ja muiden läheisten aikuisten rakkauden ja kasvatuksen tuloksena kasvaa hyvä ihminen.

Toinen puoli tilanteesta on vaikeampi. Ensisijainen kasvatusvastuu on lapsen isällä. Sinun roolisi pitäisi olla enemmänkin isän tukija ja lapsen kaveriaikuinen, jolla kuitenkin on myös aikuisen ja kasvattajan rooli, mutta rajatummin kuin isällä.

Sinuna keskustelisin tilanteesta tytön isän kanssa yllä mainittujen teemojen pohjalta. Ehdottaisin varmaan myös, että olisin jonkin aikaa enemmän poissa kotoa tytön ollessa isänsä luona, jotta he saisivat kahdenkeskistä aikaa ja mahdollisuuden rakentaa hyvää isä-tytär-suhdetta. Pidemmän päälle en jatkaisi parisuhdetta miehen kanssa, joka ei ota vastuuta lapsestaan ja aktiivisesti rakenna vastavuoroista suhdetta lapseensa.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 13:01"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:50"]

Meillä asuu yksi! En tiedä mitä teen 6-vuotiaan tytön kanssa joka on kaikkea tuota mitä aloituksessa lukee. Lapsi on mieheni ja tuntuu niin toivottomalta oikoa huonoa käytöstä kun vastaukseksi saa "sä et oo mun äiti" ja vittumaisen virneen. Isällään turhankin pitkä pinna ja on mielummin mitään kuulevinaan, kuin ottaa ohjat käsiinsä. On sitä mieltä että minun säännöt ovat paremmat kuin hänen ja tavallaan luovuttanut oikomisen minulle. Kun pyydän isältä apua, tämä sadistinen 6 vuotias vastaa sama vittumainen virne naamallaan "ai eksä pärjää mulle?". Tilanne loppuu aina siihen, että isän pää räjähtää ja huuta tytön huoneeseensa, tyttö ei mene, minä kannan hänet huoneeseensa, tyttö huutaa että olisin lyönnyt häntä, suljen oven kävelen pois. Hetken päästä tyttö tulee huoneestaan ulos vauvojen tapaan lässytäen "anteeks isi, saanko mä nyt karkkia?" Ja niin kaikki pitäisi olla unohdettua, itse kun vielä kiehun sisimmissäni. MITÄ MÄ TEEN?!

[/quote]

Huutaminen kertoo että te olette menettäneet auktoriteetti asemanne. Tai siis että asia ratkaistaan sillä tavalla ja lapsi näkee sen. Saman hän kertoo itsekin "ai eksä pärjää mulle?". Hän provosoi teitä, jotta te olisitte aikusia, jotka tietävät mitä tekevät eivätkä aina ratkaisuksi menetä malttiaan, koska silloin tyttö pyörittää teitä. Periaatteessa myös se että takerrut hänen "sadistisuuteensa" vääristää kuvaa siitä kuka hän on ja hän aistii sinun asenteesi että pidät häntä sellaisena - ja vastaa siihen. Minäkin tiedän että jotkut lapset ovat ärsyttäviä, mutta asian tunteisiin ottaminen ei ratkaise mitään, koska takana on aina jotain muuta. 
[/quote]
Hmm...totta. Muulloin hänelle ei kuitenkaan huudeta, kuin silloin kun isä meneettää malttinsa. Itse voin korottaa ääntäni, mutta enneminkin se on "tiheään puhumista" napakasti (olipa selitys?

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:40"]

http://www.psyli.fi/ajankohtaista/blogi/vesa_nevalaisen_blogi/kiusaaja_on_ilkea_paskiainen.1293.blog "Kiusaaja on elävä muistutus siitä, että positiivinen, ihmisen vahvuuksia ja kykyjä painottava psykologia ei sovellu kaikkeen. Osa meistä vaan kerta kaikkiaan on pahoja."

[/quote]

Harvat ovat syntymästään asti "pahoja". Kyllä se vain on niin että vanhempien kasvatus ja ympäristö muokkaa ihmistä toimimaan tietyllä tavalla. Kiusaaminen on oman egon pönkitystä ja huomion hakemista eikä sille olisi tarvetta jos kotoa saisi riittävästi tyydytystä tarpeilleen.

[/quote] Kyllä lapsi voi olla paha, siinä missä aikuinenkin. Juuri positiivinen, ymmärtävä psykologia on eräs koulukiusaamisen mahdollistavista asioista. Pahuus on pitkälti geneettisesti määräytyvä asia, ympäristö voi lieventää tai pahentaa asiaa. Osalla lapsista on sellainen hermoston rakenne, joka tekee heistä jo pikkulapsina sadistisia paskaisia. Lapset eivät todellakaan ole viattomia. Osa lapsista olisi vaikka valmis ilomielin tappamaan (vrt. lapsisotilaat Afrikassa), jos ympäristö sen sallisi. 

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 13:07"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:50"]Meillä asuu yksi! En tiedä mitä teen 6-vuotiaan tytön kanssa joka on kaikkea tuota mitä aloituksessa lukee. Lapsi on mieheni ja tuntuu niin toivottomalta oikoa huonoa käytöstä kun vastaukseksi saa "sä et oo mun äiti" ja vittumaisen virneen. Isällään turhankin pitkä pinna ja on mielummin mitään kuulevinaan, kuin ottaa ohjat käsiinsä. On sitä mieltä että minun säännöt ovat paremmat kuin hänen ja tavallaan luovuttanut oikomisen minulle. Kun pyydän isältä apua, tämä sadistinen 6 vuotias vastaa sama vittumainen virne naamallaan "ai eksä pärjää mulle?". Tilanne loppuu aina siihen, että isän pää räjähtää ja huuta tytön huoneeseensa, tyttö ei mene, minä kannan hänet huoneeseensa, tyttö huutaa että olisin lyönnyt häntä, suljen oven kävelen pois. Hetken päästä tyttö tulee huoneestaan ulos vauvojen tapaan lässytäen "anteeks isi, saanko mä nyt karkkia?" Ja niin kaikki pitäisi olla unohdettua, itse kun vielä kiehun sisimmissäni. MITÄ MÄ TEEN?!
[/quote]

Ensiksikin meidän on aina uskottava siihen, että lapsesta voi vanhempien ja muiden läheisten aikuisten rakkauden ja kasvatuksen tuloksena kasvaa hyvä ihminen.

Toinen puoli tilanteesta on vaikeampi. Ensisijainen kasvatusvastuu on lapsen isällä. Sinun roolisi pitäisi olla enemmänkin isän tukija ja lapsen kaveriaikuinen, jolla kuitenkin on myös aikuisen ja kasvattajan rooli, mutta rajatummin kuin isällä.

Sinuna keskustelisin tilanteesta tytön isän kanssa yllä mainittujen teemojen pohjalta. Ehdottaisin varmaan myös, että olisin jonkin aikaa enemmän poissa kotoa tytön ollessa isänsä luona, jotta he saisivat kahdenkeskistä aikaa ja mahdollisuuden rakentaa hyvää isä-tytär-suhdetta. Pidemmän päälle en jatkaisi parisuhdetta miehen kanssa, joka ei ota vastuuta lapsestaan ja aktiivisesti rakenna vastavuoroista suhdetta lapseensa.
[/quote]
Lapsi asuu meillä koko ajan. Isä on hyvä isä, mutta kuten kirjoitin aiemmin, oikominen ei onnistu, lapsi uskoo vasta kun isä menettää malttinsa.
Olen yrittänyt olla enemmän taka alalla, mutta tulos on ollut että tyttö on vielä enemmän "sadisti" kun huomaa että en reagoi kuten yleensä. En myöskään pysty olemaan vieraana omassa kodissani sivusta katsojana. Tulevaisuudessakin olen edelleen se toinen tytön kasvattajista, jota sitten katsotaan vihaisesti kun kaikki meni väärin.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 13:10"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 13:01"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:50"]

Meillä asuu yksi! En tiedä mitä teen 6-vuotiaan tytön kanssa joka on kaikkea tuota mitä aloituksessa lukee. Lapsi on mieheni ja tuntuu niin toivottomalta oikoa huonoa käytöstä kun vastaukseksi saa "sä et oo mun äiti" ja vittumaisen virneen. Isällään turhankin pitkä pinna ja on mielummin mitään kuulevinaan, kuin ottaa ohjat käsiinsä. On sitä mieltä että minun säännöt ovat paremmat kuin hänen ja tavallaan luovuttanut oikomisen minulle. Kun pyydän isältä apua, tämä sadistinen 6 vuotias vastaa sama vittumainen virne naamallaan "ai eksä pärjää mulle?". Tilanne loppuu aina siihen, että isän pää räjähtää ja huuta tytön huoneeseensa, tyttö ei mene, minä kannan hänet huoneeseensa, tyttö huutaa että olisin lyönnyt häntä, suljen oven kävelen pois. Hetken päästä tyttö tulee huoneestaan ulos vauvojen tapaan lässytäen "anteeks isi, saanko mä nyt karkkia?" Ja niin kaikki pitäisi olla unohdettua, itse kun vielä kiehun sisimmissäni. MITÄ MÄ TEEN?!

[/quote]

Huutaminen kertoo että te olette menettäneet auktoriteetti asemanne. Tai siis että asia ratkaistaan sillä tavalla ja lapsi näkee sen. Saman hän kertoo itsekin "ai eksä pärjää mulle?". Hän provosoi teitä, jotta te olisitte aikusia, jotka tietävät mitä tekevät eivätkä aina ratkaisuksi menetä malttiaan, koska silloin tyttö pyörittää teitä. Periaatteessa myös se että takerrut hänen "sadistisuuteensa" vääristää kuvaa siitä kuka hän on ja hän aistii sinun asenteesi että pidät häntä sellaisena - ja vastaa siihen. Minäkin tiedän että jotkut lapset ovat ärsyttäviä, mutta asian tunteisiin ottaminen ei ratkaise mitään, koska takana on aina jotain muuta. 
[/quote]
Hmm...totta. Muulloin hänelle ei kuitenkaan huudeta, kuin silloin kun isä meneettää malttinsa. Itse voin korottaa ääntäni, mutta enneminkin se on "tiheään puhumista" napakasti (olipa selitys?
[/quote]
Just...puolet tekstistä hävisi kun yritin hymiötä laittaa tuonne ? merkin jälkeen...