Minkä takia naisista tulee parisuhteessa pirttihirmuja

...on se vaan kumma että viikon duunireissun jälkeen kämppä on kuin pommin jäljiltä. Ja vielä mystisempää on se, että vaikka röhnötän soffalla kaiket ajat niin kotona ollessani lasten lelut/urheilukamat löytyvät paikoiltaan, pyykkivuoret viikkaantuvat itseksiään, hiekanmurut katoavat ja vessanpöntötkin jynssääntyvät puhtaiksi. Vaikka karvanaama siis kuulemma röhnöttää soffalla vaan.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:59"]

Kyllä parisuhteessa kummankin tulee kantaa vastuu yhdessä yhteisistä asioista. Mutta auttaako se nalkuttaminen yleensä, saako sillä hyvää jälkeä aikaan? Varsinkin täällä av:lla kyllä kitistään ihme asioista. En siis itse tiedä, kun en nalkuta miehelleni, hän myös tekee muutakin kuin makaa. Silloinkin, kun voisi natista jostain niin mieluummin nielen turhan nalkutuksen ja teen asian itse, josta aioin nalkuttaa. Hän kyllä huomaa, mitä teen ja saattaa ensi kerralla tehdä itse kyseisen asian. Hyväntahtoisuus ja sopusointu kuuluu parisuhteeseen ennemmin kun nalkuttaminen ja toisen äidiksi ryhtyminen. Jos tarvitsee koko ajan natista ja nalkuttaa, pitäisikö laittaa mies vaihtoon? Ap

[/quote]No jos nielee sen turhan "nalkutuksen" ei monikaan mies tee yhtään mitään. Meilläkin asuu kai ihan normaali mies, mutta mitään, ei mitään tajua tehdä jos minä en sano. Ja jos minä en sano saan takuulla töiden päälle tehdä ihan kaikki kotityöt vaikka mies on nyt kotona.  Ei tikku mene ristiin ilman sanomista. Eli kumpi parempi: teen sanomatta(nalkuttamatta) kaikki pyykit, ruuat, siivoukset, kaupassa käymiset, lemmikkien hoidot, lapset ym. Plus 8 tunnin työpäivän vai voiko miehelle sanoa eli siis miesten mielestä nalkuttaa joka päivä, että tee sitä tai tätä, koska muuten ei tapahdu mitään. Vai pitäiskä se lasten isä heittää pellolle?

Sellasists jotka "tietää" tekevänsä paremmin. Ei anna miehen tehdä mitään koska hän tekee sen väärin, ja sitten valitetaan että mies ei tee mitään.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:30"]

Sellasists jotka "tietää" tekevänsä paremmin. Ei anna miehen tehdä mitään koska hän tekee sen väärin, ja sitten valitetaan että mies ei tee mitään.

[/quote]

Mikä ihme siinä on että miehiä ei saa yhtään neuvoa se perheenjäsen jolla on ylivoimainen kokemus ja näkemys kotihomista? Jos minä menen esimerkiksi vaihtamaan autoon renkaita tai öljyjä, niin olen kiitollinen ihan jokaikisestä vinkistä minkä mies vain voi antaa. Enkä tosiaankaan saa marttyyrikohtausta aiheesta mitä, enkö olekaan niin virtuoosimainen että osaan renkaiden vaihdon ilman mitään ajatustoimintaa tai opettelua tai harjoittelua. Mutta miehillä tämä ei toki toimi näin! Mies on niin ylivertainen olento, että jos hänen pyykkimyttynsä pyykiteliineellä eivät kelpaa vaimolle, niin ei niitä pyykkejä sitten ikinä enää tarvi ottaa koneesta moisen miehisen ylpeyden loukkaamisen jälkeen. Kun se on kuitenkin käytännössä vaimo joka yrittää höryttää niistä ryppyisistä mytyistä pukemiskelpoisia vaatteita perheelle.

Koska mies elää kuin pellossa. Sontii vessanpöntön kamalaksi eikä aina edes vedä sitä. Pesee hampaat niin, että valuttaa samalla vettä viemäriin. Siis harjaa hampaita ja samalla vesi pauhaa täysillä haaskuun. Ei vaan viitsi avata ja sulkea hanaa välillä. Jos pesuhuoneessa on pyykit kuivumassa, mies ei voi nostaa niitä syrjään vaan antaa niiden kastua,  kun menee suihkuun. Likaiset astiat, tyhjät pullot, hedelmänkuoret,  likaiset vaatteet, kaikki tavarat jää siihen, mihin ne kädestä sattuu putoamaan. 

Yritän olla räyhäämättä ja sanoa asiallisesti. Mutta mies kokee kaiken sanomisen marisemisena. Mun pitäisi vaan hiljaa korjata hänen jäljet, sitten olisi hyvä.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 08:43"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 08:37"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 08:29"]Aioin juuri tehdä tästä aiheesta aloituksen, vähän eri näkökulmasta. Eli miksi monista naisista tulee pirttihirmuja lasten saannin jälkeen? Itsessänikin juuri tätä ihmettelen. Olimme olleet yhdessä mieheni kanssa vuosikausia ennen lasten saamista, enkä aiemmin nalkuttanut ja valittanut juurikaan miehelleni. Hän on perusluonteeltaan melko laiska, mutta ei ole missään nimessä muuttunut laiskemmaksi lasten saannin jälkeen. Minusta on kuitenkin kuoriutunut varsinainen piikittelijä! Huomauttelen miehelleni tekemättömistä asioista, ohjeistan ja valitan sitten, kun hän ei heti teekään niin kuin toivon. Huomaan ikään kuin testaavani häntä. Olen tullut siihen tulokseen, että tämän on pakko johtua alkukantaisista vieteistä; nainen tarvitsee luotettavan uroksen, joka tekee kaikkensa lasten hyvinvoinnin eteen. [/quote]mä uskon tän johtuvan siitä et vasta lasten saannin jälkeen todella realisoituu se kuinka paljon nainen käyttää aikaa kodin hoitoon. Oltiin kans miehen kans 6 vuotta yhdessä ennen lapsia. Ei ongelmia. Vasta lasten saannin jälkeen tajusin et mähän se oon siivoojana ollut tässä taloudessa koko ajan! Kun oot vasta synnyttänyt ja esikoinenki roikku hihassa, ei enää jaksa mitään ylimäärästä aikuista lasta siihen vielä huollettavaksi. [/quote] Näin on varmasti monilla. Ei kuitenkaan meillä, ja luulen, että muillakin vaikuttaa pohjimmaisena motiivina mainitsemani asia. Kun nainen on kotona lasten kanssa ja mies käy töissä, suurin osa kotitöistä kuuluu naiselle.

[/quote]

Miksi? Meillä kaksi hyvin aktiivista lasta 1v ja 2v. Tasan tarkkaan vietän aikani lasten kanssa. Kun kuopus nukkuu päiväunet ja esikoinen katsoo sillä välin lastenohjelmaa, saan käydä vessassa ja juoda kahvin. Meillä on iso koti ja miehen työpäivästä  riippuen olen lasten kanssa aamusta iltapäivään tai iltapäivästä iltaan. En minä ehdi kaikkea tekemään. En edes puolta! Usein ehdin imuroida, mutta pyykit, ruoanlaitto, tiskit yms odottavat lasten nukkumaanmenoa, jolloin mies on jo kotona. Mies vie koiran, hoitaa ruoanlaiton, tiskit ja puolet pyykistä. Minä pyyhin pölyt, järjestän tavarat, imuroin, pyyhin lattiat ja pesen vessat ja kylpyhuoneen. 

Lasten kanssa olemme ulkona, leikimme, luemme satuja, käymme elokuvissa, kirjastossa, teemme ostokset, askartelemme jne. Oma palkkatyöni on asiantuntijatyötä  ja vaatii paljon, mutta minulla oli edes yksityiset vessakäynnit, ihan oikea lounas ja kukaan ei nykinyt jatkuvasti hihasta kahvia juodessani. Isäkuukausien jälkeen mies lähti töihin lepäämään. 

Enkä koe olevani mikään pirttihirmu, vaan meidän parisuhteemme perustuu yhdessä päätettiin toimintatapoihin ja toisen kunnioittamiseen.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 09:48"]

Meillä mies lähti etelään töihin niin että on kotona vain viikonloput. Yllättävin muutos tuli siitä että meillä on nykyään mahtavan siistiä. Paikat jopa siistiytyy koska on energiaa siivota paikkoja joita ei ole ehkä koskaan siivottu sinä aikana kun ollaan täällä asuttu. Sitten mies tulee kotiin perjantaina, se dumppaa tavaransa eteisen lattialle levälleen ja siinä ne on levällään sunnuntaihin asti jos se miehestä riippuu. Se on usein ostanut jotain jonka purkaa paketista ja jättää kaikki pakkausmateriaalit ja käyttöohjeet ja muovit ja styroksit siihen missä purkaminen sattui tapahtumaan. Sitten kun uuden laitteen tms. kanssa on kohellettu tarpeeksi, siirrytään syömään ja sen jälkeen jätetään kaikki lautaset pöytään. Tämän jälkeen siirrytään sohvalle jonkun kohvehtirasian kanssa ja taas paperit ja laatikot tippuu siihen missä paketti avataan. Haetaan sinne olohuoneen lattialle juomalasia ja loppuillasta sinne ilmestyy ehkä kaljatökkki viikonlopun kunniaksi. Tällä lailla jatketaan koko viikonloppu. Maanantaista alkaen meillä eletään taas pari päivää ihmisasumuksessa. Lapsetkin on siistimpiä.

[/quote]

Mun kaverilla sama tilanne kun lapset oli pieniä - mies viikot muualla töissä ja tuli "lomalle" kotiin viikonloppuisin kun oli niin rankka viikko takana. Ei auttanut vaikka todellisuudessa teki töitä vain sen 8 h ja loput 16 eli vain itselleen samaan aikaan kun vaimo kävi töissä, hoiti lapset, ruuat, kodin, siivoukset ja pyykit. Vaimon työviikko siis jatkui viikonloppunakin kun miehen piti saada levätä...

En kadehti. Mulla mies on paljon työmatkoilla mutta kotona ollessaan tekee kaikkensa helpottaakseen mun elämääni.

No jos se äijä vaan makaa niin kai siinä verisuoni katkee kun koko elämä pyörii vaan jos nainen suorittaa sitä arkea 24/7.

Meillä Minä vain makaan. Miehelle se on viehättävää, ja välillä se tulee kutsumaan minut valmiiseen pöytään.

Vastasit jo kysymykseesi. katso viimeinen virke.

Suhteen alkuaikoina siivosin paljon, mutta jossain vaiheessa opin että nalkutuksen määrä on melko vakio. Oli siistiä tai sotkuista niin kyllä aina jostain löytyy arvosteltavaa. Nykyään en paljon ylimääräistä siivoa ja järjestä, mutta nalkutusta tulee edelleen saman verran. Jos kotitöiden tekeminen vähentäisi nalkutuksen määrää niin tekisin niitä mielelläni. T: aviomies

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 09:59"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 09:40"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 09:00"]

Koska miehet vaan makaa. Oli asunut omillaan ja olen omin silmin todistanut suhteen alkuaikoina, kuinka hän osasi tehdä kotityöt. Nyt on asuttu yhdessä useamman vuoden ja on muka unohtanut kaiken kuinka siivotaan tai milloin. Mikään sotku ei näytä pahalta jos hän joutuu sen siivoamaan, mutta auta armias jos minun pitää siivota niin sillon huomataan kaikki kärpäsen paskat. Ei auta nätisti sanomiset, eikä rumemmin. Vetää herneet nokkaan kun "nalkutan ihan turhasta". Joo olen myös yrittänyt itku silmässä anella että herra mies herra armahtaa minut ja käyttää kallisarvoista sohvalla makaamis aikaansa ja liikauttaa sitä urhoollista ruhoaan siihen malliin kuin siivoaisi jotain. Ei auta mikään. Jotenkin on seksihalut ihan nunna-tasolla lapsimiehen kanssa asuessa, vaikka normaalisti MIEHEN kanssa olen ihan toista maata.

[/quote]Meillä ennen sama. Minä tein kaikki kotityöt, vaikka mies oli yksin ollessaan tehnyt kotihommat itse. Kun lapset syntyi (4kpl), edelleen minä yksin hoidin lapset ja kodin. Sitten lähdin töihin ja sama peli jatkui. Joskus sanoin miehelle, eikä yhtään omatunto kolkuta kun hän vaan makaa sohvalla ja minä raadan siivoustan kanssa vapaa-ajat. Ei kuulema vaivannut. Edes omia pyykkejään ei saanut kaappiinsa vaan minun piti viedä ne paikoilleen. Sitten mies jäi työttömäksi ja kuinkas ollakaan sama meno jatkui edelleen. Minä tulin töistä siivoamaan ,laittamaan ruuaan, pesemään pyykit jne. Vuosi piti takoa miehen päähän, että jotain täytyy ruveta tapahtumaan, etten jaksa yksin tehdä kaikkea ja toinen vaan makaa kotona tai harrastaa. Nyt jo vähän tekee, mutta aamulla on laitettava lappu pöydälle: tee ruokaa, sitä taikka tätä. Pese olohuoneen lattia, pyyhi keittiön pöytä jne Joka asia on erikseen mainittava muuten ei tapahdu. Ei varmaan siivoaisi ikinä jos en pyytäisi.Kyllähän tämä hermoja kyselee.Lapsetkin on omatoimisenpia ja kyseessä on kuitenkin normaali aikuinen mies.
[/quote]

No kyllä tuossa voit jo peiliin katsoa kun noin pitkään olet asian hyväksynyt. En minäkään siivoais jos mies tekis kaiken eikä sanois mitään, korkeintaan vihjailis jotain tollasta passiivisaggressiivista "eikö yhtään häiritse jne..."
[/quote]Mielestäni on aika selkärangaton ihminen kyseessä jos hänelle täytyy erikseen sanoa normaaleista kotitöistä ja omien jälkien korjaamisesta. Kyllä luulisi aikuisella ihmisellä olevan sen verran selkärankaa ja oikeudenmukaisuuden tajua, että ihan oma-aloitteisesti huomaa nuo tehdä.

Ap vastasi itse omaan älyttömään kysymykseensä. 

Vai onko ap mielestäsi naisten elämäntehtävä paitsi kantaa vastuu kaikesta, tehdä kaikki, myös rakastaa pyyteettömästi ja paapoa aikuista vauvaa sohvallaan, kunnes tämä vihdoin heittää veivinsä vanhuudenhöperönä? MISTÄ kumpuaa ajatus siitä, että naisilla on pelkkiä velvollisuuksia, ja yksi näistä velvollisuuksista on yliluonnollinen kärsivällisyys ja hellän suloinen käytös riippumatta siitä onko toinen tehnyt mitään ollakseen edes hitusen miellyttävä tai siedettävä kumppani? 

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:42"]

Suhteen alkuaikoina siivosin paljon, mutta jossain vaiheessa opin että nalkutuksen määrä on melko vakio. Oli siistiä tai sotkuista niin kyllä aina jostain löytyy arvosteltavaa. Nykyään en paljon ylimääräistä siivoa ja järjestä, mutta nalkutusta tulee edelleen saman verran. Jos kotitöiden tekeminen vähentäisi nalkutuksen määrää niin tekisin niitä mielelläni. T: aviomies

[/quote]

Eli et siivoa niin kuin normaali aikuinen ihminen, jotta kotona olisi siistiä.

Vaan sinua motivoi nalkutuksen määrä, tajuatko, että olet jäänyt lapsen tasolle. Sunlaisella kehityksellä varustetun ihmisen kuuluisi asua laitoksessa, ja siellä sunlaiset miehet oliskin ilman teidän vaimoja.

Onneksi itselläni on ihan normaali aikuinen mies, mutta toisaalta en ikinä, ikinä katselisi kehitysvammaisen tasolle jäänyttä miestä. 

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 20:09"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 17:59"]

Kyllä parisuhteessa kummankin tulee kantaa vastuu yhdessä yhteisistä asioista. Mutta auttaako se nalkuttaminen yleensä, saako sillä hyvää jälkeä aikaan? Varsinkin täällä av:lla kyllä kitistään ihme asioista. En siis itse tiedä, kun en nalkuta miehelleni, hän myös tekee muutakin kuin makaa. Silloinkin, kun voisi natista jostain niin mieluummin nielen turhan nalkutuksen ja teen asian itse, josta aioin nalkuttaa. Hän kyllä huomaa, mitä teen ja saattaa ensi kerralla tehdä itse kyseisen asian. Hyväntahtoisuus ja sopusointu kuuluu parisuhteeseen ennemmin kun nalkuttaminen ja toisen äidiksi ryhtyminen. Jos tarvitsee koko ajan natista ja nalkuttaa, pitäisikö laittaa mies vaihtoon? Ap

[/quote]No jos nielee sen turhan "nalkutuksen" ei monikaan mies tee yhtään mitään. Meilläkin asuu kai ihan normaali mies, mutta mitään, ei mitään tajua tehdä jos minä en sano. Ja jos minä en sano saan takuulla töiden päälle tehdä ihan kaikki kotityöt vaikka mies on nyt kotona.  Ei tikku mene ristiin ilman sanomista. Eli kumpi parempi: teen sanomatta(nalkuttamatta) kaikki pyykit, ruuat, siivoukset, kaupassa käymiset, lemmikkien hoidot, lapset ym. Plus 8 tunnin työpäivän vai voiko miehelle sanoa eli siis miesten mielestä nalkuttaa joka päivä, että tee sitä tai tätä, koska muuten ei tapahdu mitään. Vai pitäiskä se lasten isä heittää pellolle?
[/quote]

Niin no, itsehän menin yhteen poikamiehen kanssa, joka oli jo kasvanut aikuiseksi ja osaa huolehtia asioistaan sekä kodistaan. Mieheni on tosi siisti, jopa välillä siistimpi kuin minä...tekee pyytämättä asioita ja on tottunut siihen. Kotitöitä tehdään sillä mentaliteetilla, että se tekee joka ehtii. Kumpikin tehdään kolmivuorotyötä, aina ei jaksa siivota, pestä pyykkiä tai laittaa ruokaa mutta ehkä toinen sitten jaksaa. Tai tehdään yhdessä sitten. Meillä ei ole lapsia, se on tietysti taas asia erikseen.

mutta siis, eikö tuota asiaa voi käsitellä niin, että sen saisi sinne miehelle jakeluun, eikä nalkuttaa? Mä en vaan tajua sitä natkuttamista, eikö siinä tavallaan ylennä itsensä johonkin ja tee toisesta mitättömän? Mietiskelen vain. Ap

Joistain tulee, joistain ei. Tai en tiedä tuleeko kenestäkään vai ovatko vain alunperinkin sellaisia. Mutta mitä ajattelevat miehet, jotka moiseen alistuvat? En ymmärrä.

Ei tietenkään tule, jos miehet ymmärtävät hoitaa oman osansa kotitöistä. Turhan moni mies on äitikullan passaama, eikä ymmärrä pyykätä, siivota tai viedä edes roskia.

Mitä helvettiä? Miksi ihmeessä te asutte tällaisten ihmisten kanssa, menette niiden kanssa naimisiin, saatte lapsia, vielä vapaaehtoisesti? Luen näitä juttuja ihan silmät pyöreinä. Jotain itsekunnioitusta edes, haloo.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 08:29"]

Aioin juuri tehdä tästä aiheesta aloituksen, vähän eri näkökulmasta. Eli miksi monista naisista tulee pirttihirmuja lasten saannin jälkeen? Itsessänikin juuri tätä ihmettelen. Olimme olleet yhdessä mieheni kanssa vuosikausia ennen lasten saamista, enkä aiemmin nalkuttanut ja valittanut juurikaan miehelleni. Hän on perusluonteeltaan melko laiska, mutta ei ole missään nimessä muuttunut laiskemmaksi lasten saannin jälkeen. Minusta on kuitenkin kuoriutunut varsinainen piikittelijä! Huomauttelen miehelleni tekemättömistä asioista, ohjeistan ja valitan sitten, kun hän ei heti teekään niin kuin toivon. Huomaan ikään kuin testaavani häntä. Olen tullut siihen tulokseen, että tämän on pakko johtua alkukantaisista vieteistä; nainen tarvitsee luotettavan uroksen, joka tekee kaikkensa lasten hyvinvoinnin eteen.

[/quote]

... ja naisen on huolehdittava, että isä on myös hyvä esimerkki jälkikasvulle. Naisten solidaarisuutta tämä: kun lapsista kasvaa täydellisiä, heidän vaimonsa eivät joudu nalkuttamaan ollenkaan. Jos kyse on tytöistä, niin sama juttu.

Vierailija kirjoitti:

Koska mies on paskahousu eikä osaa käyttäytyä. Paskoo pytyn reunat eikä harjaa niitä pois. Paska sitten kuivuu siihen kiinni eikä niitä saa puhdistettua yhtä helposti kuin ne sais jos pyyhkis heti kun ovat ilmestyneet.

Ottaa koneesta puhtaat pyykit ja heittää ne mytyssä saunan lauteille. Ei ne silleen kuivu.

Puhuu paskaa ja on marttyyri. En usko puoliakaan sen sanomisista.

Availee valkosia kaapin ovia likaisilla käsillä niin että ne ruokaläiskät jää kaapin oviin kiinni.

Jättää aina oven ku lähtee ulos. Aivan sama onki siellä 40 astetta pakkasta.

Juo kaljaa ja nukkuu kaikki vapaapäivät. Jyo kaljaa heti töitten jälkeen joten ei pysty lähtee kuskaamaan lapsia harrastuksiin.

Kusee lattialle.

Tässä näin muutaama mistä saa koko ajan sanoa. Muurtais poikamiesboxiin asumaan jos haluaa suksilla.

Mitä merkitystä sillä on onko ovi valkoinen vai musta? Ihan sama paska siihen tulee.