Minkä takia naisista tulee parisuhteessa pirttihirmuja

Koska miehet vaan makaa. Oli asunut omillaan ja olen omin silmin todistanut suhteen alkuaikoina, kuinka hän osasi tehdä kotityöt. Nyt on asuttu yhdessä useamman vuoden ja on muka unohtanut kaiken kuinka siivotaan tai milloin. Mikään sotku ei näytä pahalta jos hän joutuu sen siivoamaan, mutta auta armias jos minun pitää siivota niin sillon huomataan kaikki kärpäsen paskat. Ei auta nätisti sanomiset, eikä rumemmin. Vetää herneet nokkaan kun "nalkutan ihan turhasta". Joo olen myös yrittänyt itku silmässä anella että herra mies herra armahtaa minut ja käyttää kallisarvoista sohvalla makaamis aikaansa ja liikauttaa sitä urhoollista ruhoaan siihen malliin kuin siivoaisi jotain. Ei auta mikään. Jotenkin on seksihalut ihan nunna-tasolla lapsimiehen kanssa asuessa, vaikka normaalisti MIEHEN kanssa olen ihan toista maata.

Mulla on niin ihana siippa ettei ole tarvetta pirttihirmuilla:) Kai se on niin että sitä saa mitä tilaa -jos toinen on paskamainen niin miksi toisen pitäisi olla ihana?

Tänäaamuna sain ihanan aamurakastelun ja jätin miehen nukkumaan, paistoin sämpylöitä ja keittelin juuri kahvia. Nyt vois siipan herätellä uuteen aamuun:) Kohta lähden viemään anoppia kauppaan silläaikaa kun mies siivoaa.

t yksi ihana vaimo;D

Psykologi Harriet Lernerin mukaan naimisissa miesten yleisin valituksenaihe on vaimolta satava jatkuva arvostelu ja valittaminen. Mies ei osaa muka tehdä mitään oikein.

Lernerin mukaan naiset eivät useinkaan ymmärrä, mikä arvostelussa mättää. He voivat ajatella, että jos asia vaivaa miestä niin paljon, olisi tämän vain syytä kiinnittää huomiota siihen, mistä häntä arvostellaan.

Parisuhteen ja käytöksen pitäisi toimia kuten ystävyyden.  Kukaan ystävä ei jaksaisi kuunnella jatkuvaa valittajaa ja kitisijää.   Ystävyys loppuu (ja suhde samalla lailla) jos toinen on jatkuva nalkuttaja.  

Se on oma valintanne. 

t. mies 

Kyllä parisuhteessa kummankin tulee kantaa vastuu yhdessä yhteisistä asioista. Mutta auttaako se nalkuttaminen yleensä, saako sillä hyvää jälkeä aikaan? Varsinkin täällä av:lla kyllä kitistään ihme asioista.

En siis itse tiedä, kun en nalkuta miehelleni, hän myös tekee muutakin kuin makaa. Silloinkin, kun voisi natista jostain niin mieluummin nielen turhan nalkutuksen ja teen asian itse, josta aioin nalkuttaa. Hän kyllä huomaa, mitä teen ja saattaa ensi kerralla tehdä itse kyseisen asian. Hyväntahtoisuus ja sopusointu kuuluu parisuhteeseen ennemmin kun nalkuttaminen ja toisen äidiksi ryhtyminen.

Jos tarvitsee koko ajan natista ja nalkuttaa, pitäisikö laittaa mies vaihtoon? Ap

Varmaan jos mies on sellainen tossukka joka äiti on passannut. Olettaa että kotityöt ei hänelle kuulu, käytöstavat puuttuu, ei osaa ottaa vastuuta mistään tai ilmaisemaan mielipiteensä. Jonkun on siis otettava ohjat käsiin. Ärsyttävää jos vielä lasten lisäksi on iso mies "lapsena" muiden joukossa.

Minulla on periaate, että jos minua jokin häiritsee kotona, esim. miehen lojuvat sukat nostan ne pois. Jos ei niin annan niiden olla ja tiedän että hän ne siitä josssain vaiheessa keräilee pois. Asioista voi myös huomauttaa asiallisesti eikä tarvitse piikitellä... On ihan eri asia sanoa: tee nyt tätä ja tuota ja siivoa nuo ja miksi sotket yms... Kun voi myös sanoa, että voisitko auttaa minua hiukan siivouksessa? lähtökohdat  on heti paremmat

En ole pirttihirmu, eivätkä monetkaan tuntemani naiset. Minulla on ahkera mies kylläkin. Eroaisin laiskimuksesta ennen lapsen tekemistä. 

Ei tule. Kysymys on epä-älyllisen johdatteleva ja vihamielinen.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 09:59"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 09:40"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 09:00"] Koska miehet vaan makaa. Oli asunut omillaan ja olen omin silmin todistanut suhteen alkuaikoina, kuinka hän osasi tehdä kotityöt. Nyt on asuttu yhdessä useamman vuoden ja on muka unohtanut kaiken kuinka siivotaan tai milloin. Mikään sotku ei näytä pahalta jos hän joutuu sen siivoamaan, mutta auta armias jos minun pitää siivota niin sillon huomataan kaikki kärpäsen paskat. Ei auta nätisti sanomiset, eikä rumemmin. Vetää herneet nokkaan kun "nalkutan ihan turhasta". Joo olen myös yrittänyt itku silmässä anella että herra mies herra armahtaa minut ja käyttää kallisarvoista sohvalla makaamis aikaansa ja liikauttaa sitä urhoollista ruhoaan siihen malliin kuin siivoaisi jotain. Ei auta mikään. Jotenkin on seksihalut ihan nunna-tasolla lapsimiehen kanssa asuessa, vaikka normaalisti MIEHEN kanssa olen ihan toista maata. [/quote]Meillä ennen sama. Minä tein kaikki kotityöt, vaikka mies oli yksin ollessaan tehnyt kotihommat itse. Kun lapset syntyi (4kpl), edelleen minä yksin hoidin lapset ja kodin. Sitten lähdin töihin ja sama peli jatkui. Joskus sanoin miehelle, eikä yhtään omatunto kolkuta kun hän vaan makaa sohvalla ja minä raadan siivoustan kanssa vapaa-ajat. Ei kuulema vaivannut. Edes omia pyykkejään ei saanut kaappiinsa vaan minun piti viedä ne paikoilleen. Sitten mies jäi työttömäksi ja kuinkas ollakaan sama meno jatkui edelleen. Minä tulin töistä siivoamaan ,laittamaan ruuaan, pesemään pyykit jne. Vuosi piti takoa miehen päähän, että jotain täytyy ruveta tapahtumaan, etten jaksa yksin tehdä kaikkea ja toinen vaan makaa kotona tai harrastaa. Nyt jo vähän tekee, mutta aamulla on laitettava lappu pöydälle: tee ruokaa, sitä taikka tätä. Pese olohuoneen lattia, pyyhi keittiön pöytä jne Joka asia on erikseen mainittava muuten ei tapahdu. Ei varmaan siivoaisi ikinä jos en pyytäisi.Kyllähän tämä hermoja kyselee.Lapsetkin on omatoimisenpia ja kyseessä on kuitenkin normaali aikuinen mies. [/quote] No kyllä tuossa voit jo peiliin katsoa kun noin pitkään olet asian hyväksynyt. En minäkään siivoais jos mies tekis kaiken eikä sanois mitään, korkeintaan vihjailis jotain tollasta passiivisaggressiivista "eikö yhtään häiritse jne..."

[/quote]Kyllä  tässä on monta kertaa peiliin katsottu, mutta en ole lasten takia jaksanut tapella, koska mies ei osaa puhua vaan suuttuu saman tien . Laiha sopukin on ollut parempi kuin lihava riita. Mies on kai laiska tai jotakin. Mutta ei kyllä kellekään toivo tälläistä työleiriä.  Ja on miehessä hyviäkin puolia: lopetti alkoholin käytön(oli jo käytännössä alkoholisti)perheen takia, on aina minun puolella jos sattuu jotakin ja osaa lohduttaa(kun äitini kuoli, mies oli suurena tukena) Eli ei niin paljon huonoa, ettei jotain hyvääkin.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 09:00"]

Koska miehet vaan makaa. Oli asunut omillaan ja olen omin silmin todistanut suhteen alkuaikoina, kuinka hän osasi tehdä kotityöt. Nyt on asuttu yhdessä useamman vuoden ja on muka unohtanut kaiken kuinka siivotaan tai milloin. Mikään sotku ei näytä pahalta jos hän joutuu sen siivoamaan, mutta auta armias jos minun pitää siivota niin sillon huomataan kaikki kärpäsen paskat. Ei auta nätisti sanomiset, eikä rumemmin. Vetää herneet nokkaan kun "nalkutan ihan turhasta". Joo olen myös yrittänyt itku silmässä anella että herra mies herra armahtaa minut ja käyttää kallisarvoista sohvalla makaamis aikaansa ja liikauttaa sitä urhoollista ruhoaan siihen malliin kuin siivoaisi jotain. Ei auta mikään. Jotenkin on seksihalut ihan nunna-tasolla lapsimiehen kanssa asuessa, vaikka normaalisti MIEHEN kanssa olen ihan toista maata.

[/quote]Meillä ennen sama. Minä tein kaikki kotityöt, vaikka mies oli yksin ollessaan tehnyt kotihommat itse. Kun lapset syntyi (4kpl), edelleen minä yksin hoidin lapset ja kodin. Sitten lähdin töihin ja sama peli jatkui. Joskus sanoin miehelle, eikä yhtään omatunto kolkuta kun hän vaan makaa sohvalla ja minä raadan siivoustan kanssa vapaa-ajat. Ei kuulema vaivannut. Edes omia pyykkejään ei saanut kaappiinsa vaan minun piti viedä ne paikoilleen. Sitten mies jäi työttömäksi ja kuinkas ollakaan sama meno jatkui edelleen. Minä tulin töistä siivoamaan ,laittamaan ruuaan, pesemään pyykit jne. Vuosi piti takoa miehen päähän, että jotain täytyy ruveta tapahtumaan, etten jaksa yksin tehdä kaikkea ja toinen vaan makaa kotona tai harrastaa. Nyt jo vähän tekee, mutta aamulla on laitettava lappu pöydälle: tee ruokaa, sitä taikka tätä. Pese olohuoneen lattia, pyyhi keittiön pöytä jne Joka asia on erikseen mainittava muuten ei tapahdu. Ei varmaan siivoaisi ikinä jos en pyytäisi.Kyllähän tämä hermoja kyselee.Lapsetkin on omatoimisenpia ja kyseessä on kuitenkin normaali aikuinen mies.

Meillä mies lähti etelään töihin niin että on kotona vain viikonloput. Yllättävin muutos tuli siitä että meillä on nykyään mahtavan siistiä. Paikat jopa siistiytyy koska on energiaa siivota paikkoja joita ei ole ehkä koskaan siivottu sinä aikana kun ollaan täällä asuttu. Sitten mies tulee kotiin perjantaina, se dumppaa tavaransa eteisen lattialle levälleen ja siinä ne on levällään sunnuntaihin asti jos se miehestä riippuu. Se on usein ostanut jotain jonka purkaa paketista ja jättää kaikki pakkausmateriaalit ja käyttöohjeet ja muovit ja styroksit siihen missä purkaminen sattui tapahtumaan. Sitten kun uuden laitteen tms. kanssa on kohellettu tarpeeksi, siirrytään syömään ja sen jälkeen jätetään kaikki lautaset pöytään. Tämän jälkeen siirrytään sohvalle jonkun kohvehtirasian kanssa ja taas paperit ja laatikot tippuu siihen missä paketti avataan. Haetaan sinne olohuoneen lattialle juomalasia ja loppuillasta sinne ilmestyy ehkä kaljatökkki viikonlopun kunniaksi. Tällä lailla jatketaan koko viikonloppu. Maanantaista alkaen meillä eletään taas pari päivää ihmisasumuksessa. Lapsetkin on siistimpiä.

Mun mielestä jo pelkästään se, että pitää erikseen PYYTÄÄ miestä AUTTAMAAN kodin siivouksessa, on niiiiin väärin. Yhteinen kotihan tämä kuitenkin on, enkä halua olla miehelle mikään kakkosäiti, joka käskee siivota ja mies kitisee vastaan ja syyttää jatkuvasta nalkutuksesta kuin mikäkin teini.
Viimeksi eilen illalla oli tällainen tilanne, kun aloin tehdä pientä siivousta, mutta mies ei ensin tehnyt elettäkään auttaakseen. Lopulta, kun paiskoin paistinpannuja keittiössä, viitsi irtaantua Simpsoneista ja tuoda olohuoneen lipaston päältä ne tyhjät kaljatölkit joita olen n. viikon katsellut ja odotellut. Lopulta meni niin hermot, että lähdin naapuriin, eikä olla sen jälkeen juuri puhuttu.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 09:40"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 09:00"]

Koska miehet vaan makaa. Oli asunut omillaan ja olen omin silmin todistanut suhteen alkuaikoina, kuinka hän osasi tehdä kotityöt. Nyt on asuttu yhdessä useamman vuoden ja on muka unohtanut kaiken kuinka siivotaan tai milloin. Mikään sotku ei näytä pahalta jos hän joutuu sen siivoamaan, mutta auta armias jos minun pitää siivota niin sillon huomataan kaikki kärpäsen paskat. Ei auta nätisti sanomiset, eikä rumemmin. Vetää herneet nokkaan kun "nalkutan ihan turhasta". Joo olen myös yrittänyt itku silmässä anella että herra mies herra armahtaa minut ja käyttää kallisarvoista sohvalla makaamis aikaansa ja liikauttaa sitä urhoollista ruhoaan siihen malliin kuin siivoaisi jotain. Ei auta mikään. Jotenkin on seksihalut ihan nunna-tasolla lapsimiehen kanssa asuessa, vaikka normaalisti MIEHEN kanssa olen ihan toista maata.

[/quote]Meillä ennen sama. Minä tein kaikki kotityöt, vaikka mies oli yksin ollessaan tehnyt kotihommat itse. Kun lapset syntyi (4kpl), edelleen minä yksin hoidin lapset ja kodin. Sitten lähdin töihin ja sama peli jatkui. Joskus sanoin miehelle, eikä yhtään omatunto kolkuta kun hän vaan makaa sohvalla ja minä raadan siivoustan kanssa vapaa-ajat. Ei kuulema vaivannut. Edes omia pyykkejään ei saanut kaappiinsa vaan minun piti viedä ne paikoilleen. Sitten mies jäi työttömäksi ja kuinkas ollakaan sama meno jatkui edelleen. Minä tulin töistä siivoamaan ,laittamaan ruuaan, pesemään pyykit jne. Vuosi piti takoa miehen päähän, että jotain täytyy ruveta tapahtumaan, etten jaksa yksin tehdä kaikkea ja toinen vaan makaa kotona tai harrastaa. Nyt jo vähän tekee, mutta aamulla on laitettava lappu pöydälle: tee ruokaa, sitä taikka tätä. Pese olohuoneen lattia, pyyhi keittiön pöytä jne Joka asia on erikseen mainittava muuten ei tapahdu. Ei varmaan siivoaisi ikinä jos en pyytäisi.Kyllähän tämä hermoja kyselee.Lapsetkin on omatoimisenpia ja kyseessä on kuitenkin normaali aikuinen mies.
[/quote]

No kyllä tuossa voit jo peiliin katsoa kun noin pitkään olet asian hyväksynyt. En minäkään siivoais jos mies tekis kaiken eikä sanois mitään, korkeintaan vihjailis jotain tollasta passiivisaggressiivista "eikö yhtään häiritse jne..."

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 09:51"]Mun mielestä jo pelkästään se, että pitää erikseen PYYTÄÄ miestä AUTTAMAAN kodin siivouksessa, on niiiiin väärin. Yhteinen kotihan tämä kuitenkin on, enkä halua olla miehelle mikään kakkosäiti, joka käskee siivota ja mies kitisee vastaan ja syyttää jatkuvasta nalkutuksesta kuin mikäkin teini.
Viimeksi eilen illalla oli tällainen tilanne, kun aloin tehdä pientä siivousta, mutta mies ei ensin tehnyt elettäkään auttaakseen. Lopulta, kun paiskoin paistinpannuja keittiössä, viitsi irtaantua Simpsoneista ja tuoda olohuoneen lipaston päältä ne tyhjät kaljatölkit joita olen n. viikon katsellut ja odotellut. Lopulta meni niin hermot, että lähdin naapuriin, eikä olla sen jälkeen juuri puhuttu.
[/quote]

No huh huh :D Ihan samaa mieltä tuosta "auttamis" termistä siivouksen kohalla, mutta loppu meni aika överiksi. Oliko teillä sovittu siivouspäivä vai päätitkö vaan itse, että nyt siivotaan? Jos päätit itse, niin mielestäni se on sinun hommasi sitten. Sehän se vasta on lapsen kohtelua jos mies joutuu käskystä jättämään hommansa kesken ja tulla auttamaan, eiköhän ketä vaan ärsyttäisi. Eri asia jos oli sovittu, että huomisiltana sitten siivotaan tms. Mutta ei tollanen naapuriin katoaminen ja mykkäkoulukaan ihan tervettä oo.

Mä en ole pirttihirmu vaikka teen enemmän kotitöitä, koska tästä on yhdessä sovittu. Mies tekee putkää päivää ja reissaa työkseen paljon, minä taas pyrin tekemään ainakin 2 etäpäivää viikossa, jotta voin olla enemmän kotona. Kotona ollessaan mies kyllä kokkaa, siivoilee jne mutta päävastuu on mulla. Suursiivoukset tehdään yhdessä tai palkataan siivooja. Mun ei tartte nalkuttaa kun tiedän että mies olisi mielellään enemmän apuna jos vaan ehtisi.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 09:51"]Mun mielestä jo pelkästään se, että pitää erikseen PYYTÄÄ miestä AUTTAMAAN kodin siivouksessa, on niiiiin väärin. Yhteinen kotihan tämä kuitenkin on, enkä halua olla miehelle mikään kakkosäiti, joka käskee siivota ja mies kitisee vastaan ja syyttää jatkuvasta nalkutuksesta kuin mikäkin teini.
Viimeksi eilen illalla oli tällainen tilanne, kun aloin tehdä pientä siivousta, mutta mies ei ensin tehnyt elettäkään auttaakseen. Lopulta, kun paiskoin paistinpannuja keittiössä, viitsi irtaantua Simpsoneista ja tuoda olohuoneen lipaston päältä ne tyhjät kaljatölkit joita olen n. viikon katsellut ja odotellut. Lopulta meni niin hermot, että lähdin naapuriin, eikä olla sen jälkeen juuri puhuttu.
[/quote]

No huh huh :D Ihan samaa mieltä tuosta "auttamis" termistä siivouksen kohalla, mutta loppu meni aika överiksi. Oliko teillä sovittu siivouspäivä vai päätitkö vaan itse, että nyt siivotaan? Jos päätit itse, niin mielestäni se on sinun hommasi sitten. Sehän se vasta on lapsen kohtelua jos mies joutuu käskystä jättämään hommansa kesken ja tulla auttamaan, eiköhän ketä vaan ärsyttäisi. Eri asia jos oli sovittu, että huomisiltana sitten siivotaan tms. Mutta ei tollanen naapuriin katoaminen ja mykkäkoulukaan ihan tervettä oo.
[/quote] Mies ei ole koko viikkona pistänyt tikkua ristiin kodin ylläpidon saralla. Ehdotin yhtenä päivänä, josko viitsis imuroida. Ei imuroinut. Kaksi kuivaustelinettä täynnä vaatteita olleet usean päivän makuuhuoneessa odottaen, että joku ne siitä viikkaisi. Räkäpapereita ympäri asuntoa. Nippusiteet olohuoneen lattialla ollut muutaman päivän miehen jäljiltä. Juu, päätin siis ihan itse pyyhkiä keittiön tasot ja lieden, viedä roskat, nostaa ne helvetin nippusiteet lattialta ja imuroida. Ei mun mielestä tarvitse sopia mitään yhteistä "siivouspäivää" tällaiselle pienelle ylläpidolle, kun ei tosiaan ollut suuremmasta urakasta kyse. -30

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:37"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 12:30"]

Sellasists jotka "tietää" tekevänsä paremmin. Ei anna miehen tehdä mitään koska hän tekee sen väärin, ja sitten valitetaan että mies ei tee mitään.

[/quote]

Mikä ihme siinä on että miehiä ei saa yhtään neuvoa se perheenjäsen jolla on ylivoimainen kokemus ja näkemys kotihomista? Jos minä menen esimerkiksi vaihtamaan autoon renkaita tai öljyjä, niin olen kiitollinen ihan jokaikisestä vinkistä minkä mies vain voi antaa. Enkä tosiaankaan saa marttyyrikohtausta aiheesta mitä, enkö olekaan niin virtuoosimainen että osaan renkaiden vaihdon ilman mitään ajatustoimintaa tai opettelua tai harjoittelua. Mutta miehillä tämä ei toki toimi näin! Mies on niin ylivertainen olento, että jos hänen pyykkimyttynsä pyykiteliineellä eivät kelpaa vaimolle, niin ei niitä pyykkejä sitten ikinä enää tarvi ottaa koneesta moisen miehisen ylpeyden loukkaamisen jälkeen. Kun se on kuitenkin käytännössä vaimo joka yrittää höryttää niistä ryppyisistä mytyistä pukemiskelpoisia vaatteita perheelle.

[/quote]Justiinsa näin. Pyykit ryppyisinä kokkareina naruilla, pöytää pyyhkäisty likaisella rätillä vähän sinne päin, lattia imuroitu vähän keskeltä, kaikki pölyt nurkissa ja tuolien alla,keittiön kaappien ovet  pyyhkimättä, kahvilorot vaan juoksee ovissa, pöydällä sentin pölykerros jne. Ja mistään ei sais sanoo, eikä neuvoa. Rätiä ei tajuta välillä käyttää sangossa pesulla tai vääntää sitä. Kyllä siinä vähän vois neuvoja vastaan ottaa, mutta ei.  

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:42"]

Suhteen alkuaikoina siivosin paljon, mutta jossain vaiheessa opin että nalkutuksen määrä on melko vakio. Oli siistiä tai sotkuista niin kyllä aina jostain löytyy arvosteltavaa. Nykyään en paljon ylimääräistä siivoa ja järjestä, mutta nalkutusta tulee edelleen saman verran. Jos kotitöiden tekeminen vähentäisi nalkutuksen määrää niin tekisin niitä mielelläni. T: aviomies

[/quote]Sun kuuluu tehdä oma osasi kotona, ei se koti mikään hotelli sullekaan ole.Meillä minä en sano miehelle mitään, mutta silti se ei tee mitään. Eli ihan sama vaikka vaimosi ei sanoisi mitään, sinä et kuitenkaan tekisi mitään kun se ei sano. Jos sanoo, sittenkään ei tehdä koska kuitenkin mäkätetään. Miehen kuuluu tehdä oma osuus yhteisestä huushollista, sanoi vaimo tai ei. Tajuanhan minäkin tehdä naisena, vaikka mulle ei joku koko ajan sano, että teeppäs nyt tuo ja tuo kotityö.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 14:15"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 09:48"]

Meillä mies lähti etelään töihin niin että on kotona vain viikonloput. Yllättävin muutos tuli siitä että meillä on nykyään mahtavan siistiä. Paikat jopa siistiytyy koska on energiaa siivota paikkoja joita ei ole ehkä koskaan siivottu sinä aikana kun ollaan täällä asuttu. Sitten mies tulee kotiin perjantaina, se dumppaa tavaransa eteisen lattialle levälleen ja siinä ne on levällään sunnuntaihin asti jos se miehestä riippuu. Se on usein ostanut jotain jonka purkaa paketista ja jättää kaikki pakkausmateriaalit ja käyttöohjeet ja muovit ja styroksit siihen missä purkaminen sattui tapahtumaan. Sitten kun uuden laitteen tms. kanssa on kohellettu tarpeeksi, siirrytään syömään ja sen jälkeen jätetään kaikki lautaset pöytään. Tämän jälkeen siirrytään sohvalle jonkun kohvehtirasian kanssa ja taas paperit ja laatikot tippuu siihen missä paketti avataan. Haetaan sinne olohuoneen lattialle juomalasia ja loppuillasta sinne ilmestyy ehkä kaljatökkki viikonlopun kunniaksi. Tällä lailla jatketaan koko viikonloppu. Maanantaista alkaen meillä eletään taas pari päivää ihmisasumuksessa. Lapsetkin on siistimpiä.

[/quote]

Mun kaverilla sama tilanne kun lapset oli pieniä - mies viikot muualla töissä ja tuli "lomalle" kotiin viikonloppuisin kun oli niin rankka viikko takana. Ei auttanut vaikka todellisuudessa teki töitä vain sen 8 h ja loput 16 eli vain itselleen samaan aikaan kun vaimo kävi töissä, hoiti lapset, ruuat, kodin, siivoukset ja pyykit. Vaimon työviikko siis jatkui viikonloppunakin kun miehen piti saada levätä...

En kadehti. Mulla mies on paljon työmatkoilla mutta kotona ollessaan tekee kaikkensa helpottaakseen mun elämääni.

[/quote]Meilläkin mies meni reissutyöhön kun lapset oli pieniä(3kpl). Kaikki kauhisteli, että miten pärjään  kolmen pienen kanssa ja talon lämmitykset sun muut, mutta pärjäsin todella hyvin. Oli huomattavasti helpompaa kun ei tarvinnut huolehtia miehestä. Talo pysyi siistinä, ruoka oli helpompi valmistaa kun ei tarvinnut aina olla lihaa ja muutenkin oli helpompaa. Silloin huomasin, että pärjäisin paremmin ilman miestä. Mies vielä yleensä joi viikonloput niin ei siitä mitään apua ollut.