G:oletko koskaan jäänyt kiinni varastamisesta? Mitä varastit, miten jäit kiinni ja kuinka tilanne selvisi?

Kun ei koskaan varasta niin ei voi jäädä kiinni.

Vittu aina ne muijat pääsee helpolla

Olin joko 15 tai 16 vuotias ja pöllin paidan vaatekaupasta. Myyjä juoksi perään ja komensi takahuoneeseen. Murruin ja tunnustn heti tekoni ja poliisit tuli paikalle ja vei minut putkaan odottamaan että isä tulee hakemaan. Pienet sakot tuli ja isä ne maksoi ja minä hänelle työllä takaisin. Opin ettei varastaminen kannata.

Itse en varastamaan ryhdy, kun siitä voi aiheutua vaikka kuinka isot sakot, kuka välittää jos hinnat ovat ihan korkeita, kunhan vain eivät sorru rikoksen polulle.

Teininä varastelu oli ihan harrastus. Kerran jäin kiinni Sokoksella muutaman markan korvikset kengässä. Poliisit haki ja kuulusteli. Kotiin tuli joku kirje asiasta. Äidilleni kerroin asiasta ja isä sai tietää vahingossa. Siihen loppui oma varastelu.

Nuorena näpistellyt alkoholia, tupakkaa, meikkejä, vaatteita yms. Kerran kaverin kanssa näpisteltiin meikkejä ja kaupan pihalla vartijat lähti perään. Itse lähdin pakoon tietäen että vartijat sais helposti karistettua, mutta kaveri ei halunnut ja käski mun pysähtyä. Kuulusteluhuoneessa kusipäiset vartijat tipautti jonkun meikkipurkin lattialle ja poliisien saapuessa paikalle, väittivät näille että me rikottiin ne. Oli ollut kaverista kiinni kaupassa että kärähdettiin, kuulemma. :)

joo ei kannata pölliä ite oon jääny monet kerrat kii enkä oo vieläkää oppinu että eikannata, kerran sen alottaa nii on vähä vaikee lopettaa ...

paitsi ku frendi levittää😐

Oikeesti, joo vanha keskustelu, mutta mäkin jotenkin väsyneenä tein saman virheen! Poliisilaitos keikkahan siintä tuli, hävettää! Mutta onneksi jäin kiinni ja kadun vieläkin! Kaverit tekivät samaa monia kertoja mutta eivät jääneet kiinni, mä ekalla! Poliisit nauroivat mulle kuulin, yritin siinä sitten kysellä tyhmiä kysymyksiä hädässä, että minne mennään, onks täällä turvavöitä jne…

Varaston kahden palan Jenkkipaketin myymäläautosta. Jäin kiinni kun äiti huomasi purkat suussani ja yritin hätäpäissäni piilottaa niitä hiekkalaatikkoon. Ikää oli 3 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kerran ala-asteikäisenä kaupan kassa alkoi inttää, että olen laittanut karkkia taskuun tai puseron hihoihin. Epäilyä perusteli sillä, että olin liian kauan karkkihyllyn äärellä. Uhkaili poliisilla ja itkua vääntäen näytin taskuni nurinkurin ja riisuin puseronkin pois, en ollut varastanut mitään. Karkkihyllyllä kului aikaa siksi, että en osannut päättää mitä vähillä markoillani olisin ostanut.

Tämä sama tapahtuu vieläkin!

Kun mietin kauan ja luen tuoteselosteita, niin vartija tulee seuraamaan tai kassalla myyjälle kuiskitaan korvanappiin ja laukkuja pyydetään tyhjentämään.

Kaikki myyjät nyt kuulkaa, varas ei pyöri hyllyjen edessä pitkään miettimässä, vaan nappaa mitä tahtoo ja poistuu mahdollisimman nopeasti. Ettehän kiusaa epäloogisilla epäilyillänne meitä köyhiä, jotka joudumme miettimään tarkkaan mitä ostamme.

Hihasta kiinni ja kysyivät vanhempien numeroa.

Naurahdin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäsin irttareita pussiin punnitsemisen jälkeen. Jäin näin jälkikäteen ajatellen onneksi kiiinni. Poliisit sitten soittivat kotiin. Tiedän monia, jotka siirtyivät juuri irttareiden näpiastyksestä vaatteiden ja kosmetiikan varastamiseen.

Mistä he saivat puhelinnumerosi? Naurahdin.

*Tämä jäi pois edellisestä*

Olen teini-iässä ja olen aina halveksinut varastelua. Kuitenkin, yläasteella kaveriporukat muuttui ja ensin olin vain mukana kun kaverit varasteli. Halpa-Hallin alekorista aloin ottaa meikkejä yms. Joskus menin itsepalvelukassan läpi niin etten piipannut kaikkea. Se adrenaliinin tunne jotenkin kiehtoi ja kyllähän siihen koukkuun jäi. Muuta en ole varastanut kuin meikkejä, tampooneja ja ruokaa.

Vähän aikaa sitten oltiin kaverin ja siskon kanssa torilla jonkun korukauppiaan luona. Kun kauppias käänsi selkänsä, nappasin mukaan sytkärin ja kaveri otti sormuksen. Lähdettiin nopeasti pois mutta sisko juoksi perään ja sanoi että kauppias olisi alkanut osoitella meitä. Vähän naureskeltiin mutta lähdettiin kaverin kanssa pois torilta kun alkoi pikkuisen kuumottaa.

Kyllähän se sisko hetken päästä soitti ja kertoi että korumyyjä oli nähnyt varkaudet ja etsi meitä. Oli kuulemma mennyt siskoni luo ja sanonut: "Sinun punatukkainen kaverisi otti sormuksen ja sytkärin. Tulen kohta etsimään heitä." Kaverini ja minä mentiin paniikkiin ja piilouduttiin Tokmannin vessaan. Asutaan pienellä paikkakunnalla eikä täällä taida muita punahiuksisia kuin minä olla. Kyllä muuten ahdisti! Päätettiin että tullaan vessasta ulos vasta kun saadaan kyydit kotiin. Sisko kuitenkin soitti pian uudestaan ja kertoi että oli käynyt myyjän luona maksamassa tavarat puolestani. Helpottuneina kaveri ja minä lähdettiin sitten kotiin, mutta automatkalla meinasin purskahtaa itkuun kun hävetti ja pelkäsin että vanhempani saisivat tietää asiasta.

Olen päättänyt että en enää näpistä. Hyvä että jöin kiinni, vaikka silloin kuumottikin ja oli kamalaa niin antoi opetuksen. Kavereillenikin sanoin etten aio enää sekaantua näihin juttuihin. Se ei kannata eikä ole oikein!