Jos sinulta poistettaisiin seksuaalinen himo, uskotko että haluaisit jatkaa elämääsi?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Minulta on poistettu seksuaalinen himo. Minulle määrättiin SSRI:ta teini-iässä jota söin pitkälle aikuisuuteen. Aluksi kun huomasin, etten enää halua ja tunto ja orgasmi ei toimi sain itsemurha-ajatuksia. Kun siis oire jatkui lääkkeen lopettamisen jälkeen. Ensimmäisen lopettamiskerran jälkeen tunto ja halu palautui, toisen lopettamiskerran jälkeen kuin en olisi enää palautunut. Tajusin kärsiväni ilmiöstä nimeltä PSSD ja tajusin ettent ole ainoa. Hiljalleen olen tottunut siihen. Halu on hieman palautunut mutta on todella vaimeaa, orgasmikin on todella vaimea, seksi ei oikeastaan kiinnosta minua yhtään. En kiihotu merkittävissä määrin tai kiihottuminen ei pysy yllä niin että haluaisin harrastaa seksiä. Tämä ei liity masennukseen.
Se on vienyt elämästäni jonkun draivin mikä minulla ennen oli. Osa minusta on kuollut. En koe olevani enää se kuka olin. Olen tehnyt sitten muita asioita sen sijaan. Loppupeleissä seksi symboloi minulle lähinnä lisääntymistä nykyään. Parisuhteenhan tuo tuhosi täysin, koska harva haluaa parisuhteeseen aseksuaalin kanssa.
Surullista on muistot siitä, kun oli hyvä seksielämä. Tunnetasolla seksi oli upeaa aikanaan ja millaista yhteyttä se loi.
Yök
Onko sulla mitään päässä paitsi jauhoja
Aseksuaalit on parasta mitä on.
Ja syttyvät vain jos stttyvät todella ainutlaatuisista sielunkumppanista.
Yliseksualisoifu aika on saanut miljoonan Suomessakin vetäytymään parisuhteista ja toinen mokoma kärsii ns avioliitoissa. Muutama harva onnellinen harmoninen liitto siellä täällä.
Ristiriita himon ja saannin yhteydessä ne vasta elämänhalun tuhoaa N30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän olisi ihanaa
voisi keskittyä kehittävämpiin asioihin,,
mikä on parempaa???
Oikeastaan ihan kaikki on kivempaa kuin tyhjänpäiväinen kusivehkeiden hinkutus.
Mikään ei tunnu paremmalta kuin kunnon orkku
Sehän on vaan sekunnin kestävä hassu tunne. Elämässä on paljon pitkäkestoisempiakin mielihyvän lähteitä, kuten vaikka hyvä ravintolaillallinen, matkustaminen, teatterissa, elokuvissa, keikalla tai taidenäyttelyssä käyminen, tai ajan viettäminen perheen tai ystävien kanssa jne.
Olen niin puutunut tähän jo. Tyhjään kassit tuttuun tuheroon viimeistään viikon välein. Aina takaapäin, 95% Vuodenajat vaihtuu ikkunan takana, kun minä jyystän tuttua vakoa. Tuntuuhan se kivalta aina se ensityöntö kankkujen väliin , siitä sitten tahtia kiihdyttäen siemenet vakoon.
Tämä on vaan tämmöstä. Minkäs tälle voi. Ihmisen osa.
Vierailija kirjoitti:
Aseksuaalit on parasta mitä on.
Ja syttyvät vain jos stttyvät todella ainutlaatuisista sielunkumppanista.
Aseksuaali ei syty edes siitä sielunkumppanista. Termi mitä haet on demiseksuaali. Demiseksuaali tarvitsee ensin vahvan henkisen yhteyden ennen kuin seksuaalinen kiinnostus herää.
Vierailija kirjoitti:
Aseksuaalit on parasta mitä on.
Ja syttyvät vain jos stttyvät todella ainutlaatuisista sielunkumppanista.
Höpö höpö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole muutenkaan mitään elämänhalua. Sama kuinka paljon saan piparia, kestää vain sen hetken hyvänolon tunne. En tiedä onko tuo jatkuva panetus hyvä vai huono asia, mutta palaan seksin jälkeen nopeasti takaisin elämään kyllästyneeseen tilaani. Mikään ei huvita, mikään ei tunnu miltään. Kaikki on jo nähty ja koettu. Ei mitään uutta auringon alla. Samaa paskaa päivästä toiseen.
Mutta ajattele miten synkkäää olisi jos tuokin hyvän olon tunne poistettaisiin
Seksiä ei ole muutenkaan ja runk kaus mitätön tuhnu. Pakkopullaa koko touhu.
Jos se ei vaikuttaisi muuten siihen miten tunnen lapsia kohtaan niin ei haittaisi yhtään. Päinvastoin.
Lapsia kohtaan? En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Minulta on poistettu seksuaalinen himo. Minulle määrättiin SSRI:ta teini-iässä jota söin pitkälle aikuisuuteen. Aluksi kun huomasin, etten enää halua ja tunto ja orgasmi ei toimi sain itsemurha-ajatuksia. Kun siis oire jatkui lääkkeen lopettamisen jälkeen. Ensimmäisen lopettamiskerran jälkeen tunto ja halu palautui, toisen lopettamiskerran jälkeen kuin en olisi enää palautunut. Tajusin kärsiväni ilmiöstä nimeltä PSSD ja tajusin ettent ole ainoa. Hiljalleen olen tottunut siihen. Halu on hieman palautunut mutta on todella vaimeaa, orgasmikin on todella vaimea, seksi ei oikeastaan kiinnosta minua yhtään. En kiihotu merkittävissä määrin tai kiihottuminen ei pysy yllä niin että haluaisin harrastaa seksiä. Tämä ei liity masennukseen.
Se on vienyt elämästäni jonkun draivin mikä minulla ennen oli. Osa minusta on kuollut. En koe olevani enää se kuka olin. Olen tehnyt sitten muita asioita sen sijaan. Loppupeleissä seksi symboloi minulle lähinnä lisääntymistä nykyään. Parisuhteenhan tuo tuhosi täysin, koska harva haluaa parisuhteeseen aseksuaalin kanssa.
Olisiko mahdollista, että halu lisääntyisi harjoittelemalla? Ihmisen aivothan ovat muovautuvat, esimerkiksi onnettomuuden jälkeen joku voi opetella puhumaan tai kävelemään uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän olisi ihanaa
voisi keskittyä kehittävämpiin asioihin,,
mikä on parempaa???
Oikeastaan ihan kaikki on kivempaa kuin tyhjänpäiväinen kusivehkeiden hinkutus.
Mikään ei tunnu paremmalta kuin kunnon orkku
Sehän on vaan sekunnin kestävä hassu tunne. Elämässä on paljon pitkäkestoisempiakin mielihyvän lähteitä, kuten vaikka hyvä ravintolaillallinen, matkustaminen, teatterissa, elokuvissa, keikalla tai taidenäyttelyssä käyminen, tai ajan viettäminen perheen tai ystävien kanssa jne.
mutta tuota oarempaa tunnetta ei ole
Mun mieheltä halut seksiin poistui sairauden myötä. Itselläni ei, ja se on omiaan tekemään elämästä aika ikävää. Niin että omalla kohdallani olisi vaan helpotus.
Selviäisin. Kyllä se harmittaisi, mutta ei se nyt sentään koko elämän sisältö ole.
se on käytännössä jo poistettu, repesin synnytyksessä pahasti eikä korjausleikkauskaan auttanut
Vierailija kirjoitti:
Elämä olis helpompaa.
Millä tavoin?
Omaa elämääni ei haittaa millään tavalla.
Päin vastoin, kun tajusin että mikään pakko ei ole sitä aluetta elämässä ylläpitää hampaat irvessä vaikka oikeasti ei voisi vähemmän kiinnostaa, avautui niin paljon tilaa ihan uudelle ja mukavalle elämässä.
Aikuiselämäni alun vietin yrittämällä sopia siihen muottiin mitä ihmisesltä odotetaan, parisuhde, perhe, (perhettä en onneksi ehtinyt hankkia, siis lapsia) seksiä vaikka sitten velvollisuudentunteesta. Sitten kun alkoi oikein paljon tympiä nousi sisu että ei hemmetti, en suostu kieltämään itseäni ja mukautumaan toisten odotuksiin.
Jäin sinkuksi kokonaan ilman seksisuhteita.
Itse omalla kohdallani elämäni muuttui miljoona kertaa paremmaksi. Eihän mikään pakkopulla ja toisten odotusten mukaan eläminen voikaan mitään onnea tuoda.
Vaihdevuodet vei kaikki seksuaaliset halut. Elämä on ihan yhtä hyvää ilmankin. Nuorena seksi oli ihanaa, mutta jos silloinkaan ei olisi ollut mitään seksuaalisia himoja, olisin elänyt tyytyväisenä elämää ilman seksiä. Silloin se olisi ollut vaikeampaa, koska mies kuitenkin olisi halunnut ja toisen haluttomuus olisi ollut ongelma.
Lol taavaettitero se ei muuta mietikään kuin masterbointia aamusta iltaan.