Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eevi Teittinen ja vauva
17.11.2021 |
Äitiyttä kaks viikkoa ja vauva-arki saanut piippuun ja ahdistaa! Aika epärealistisia kuvia on monella muullakin, kun ihmetellään ettei arki jatkukaan, kuten ennen. Ei se vauva ole mikään nukke esittelyä varten, vaan lapsi vaatii todella paljon niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ja silloin vanhempien on karsittava omaa elämää vauvan ehdoilla.
Kommentit (61)
Toivon hänelle kaikkea hyvää ja paljon voimia ihanassa, mutta kuluttavassa elämänvaiheessa.
Paljon hyvää toivon myös teille, jotka ilkutte toisten kokemuksille. Toivoisin, että saisitte omat olosuhteenne sellaisiksi, että elämässänne olisi enemmän hyväntahtoisuutta ja mielenrauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä Eeville, varmasti on raskasta mutta kuvitteliko hän ihan oikeasti, että kun vauva tulee perheeseen niin yhtä ahkerasti nähdään ystäviä kuin raskausaikana? Kyllä se huomio on siinä vauvassa. Ja voihan niitä ystäviä pyytää käymään, moni voi arastella korona-aikana vierailua ilman erillistä kutsua. Keskosen kanssa vielä erilaista. Sosiaaliselle tyypille joka on elänyt 24/7 elämää ystävien kanssa voi olla rankkaa, introvertti nauttii.
Sektioista ja kivuliaasta olosta sen jälkeen puhutaan etukäteen ihan liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä Eeville, varmasti on raskasta mutta kuvitteliko hän ihan oikeasti, että kun vauva tulee perheeseen niin yhtä ahkerasti nähdään ystäviä kuin raskausaikana? Kyllä se huomio on siinä vauvassa. Ja voihan niitä ystäviä pyytää käymään, moni voi arastella korona-aikana vierailua ilman erillistä kutsua. Keskosen kanssa vielä erilaista. Sosiaaliselle tyypille joka on elänyt 24/7 elämää ystävien kanssa voi olla rankkaa, introvertti nauttii.
Sektioista ja kivuliaasta olosta sen jälkeen puhutaan etukäteen ihan liian vähän.
Ei varmaan mutta kuvitteletko sinä että yksinäisyys on sitä että "näkee vähemmän ihmisiä". Yksinäisyys on sitä että on yksin.
Tehtiinkö hänelle muka sektio? Eikö hän synnyttänyt monta päivää?
Ihan näin lapsettomanakin olettaisin että äidit ovat erilaisia, heidän voimavaransa ovat erilaisia, puolisot ovat erilaisia, tukiverkostot ja avunsaantimahdollisuudey ovat erilaisia ja ennen kaikkea vauvat ovat erilaisia.
Varsinkin näin kaksosten kasvua seuratessa on huomannut kuinka erilaisia vauvat voi olla. Toinen on vaativa eikä sitä saa syömään, toisen puhe viivästyy, toinen saa raivokohtauksia turhautuessaan ja toinen ei pelkää mitään, toinen kestää vastoinkäymisiä paremmin ja toinen ei. Näinhän se on meillä aikuisillakin.
FB ja instasta näkee millaista on olla vauvan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin erilaisia voi kokemukset olla. Hyvä kun kaikenlaisesta puhutaan. Itse luulin että vauvan kanssa tulee olemaan ihan kauheaa ja raskasta ja olin yllättynyt miten ihanaa se aika oli ja miten paljon rakkautta sitä pystyi vauvaa kohtaan tuntumaan. Voin silti kuvitella toisenlaisiakin kokemuksia.
hänellä oli traumaattinen synnytys ja vauva on keskonen.
tuossa tilanteessa pitäisi saada jotain tukea traumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten nämä paremmin vetäneet haukkujaäidit ei ole kuulleet baby bluesista, synnytyksenjälkeisestä masennuksesta tai ahdistushäiriöstä? 2 viikkoa on juuri käännekohta, kun kroppa ja mieli alkavat tajuta ettei entiseen ole paluuta
Pitäisi päästä treenaamaan ja somettamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta taas tuntuu että nykyään kuulee koko ajan miten stressaavaa se vauva-arki oikeasti on, varsinkin somessa ja lehdissä uudet julkkisäidit tästä paljon puhuvat. Luulen että enemmänkin on kyse siitä, niin kuin joku osuvasti Eevinkin päivitykseen kommentoi, että tulevat äidit ei joko halua kuunnella näitä juttuja kun se vauva-aika ajatellaan siinä vaiheessa tietysti ihanana vaiheena, tai sitä ei vaan yksinkertaisesti osata kuvitella kun sitä ei ole itse vielä kokenut.
Hyvin tavallinen tilanne tuoreelle äidille. Valtaosalla on synnytyksen jäljeen alakuloa ( Baby blues).
https://aima.fi/baby-blues/
Terv.hoitajana kohtaan asian toistuvasti. Pitäisi puhua jo etukäteen aiheesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisikon vauva-aikana vähän rajoittaa sitä sometusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksamista Eeville ja hienoa kun puhuu avoimesti tunteistaan, on rehellinen muille ja ennenkaikkea itselleen. Nykyään kaikkea pitäisi vain suorittamalla suorittaa kuin joku robotti. Upeaa kun ihmiset puhuvat aidosti tunteistaan, myös niistä negatiivisemmista. Varsinkin some on niin täynnä feikkaamista, että tällaiset hyvin rehelliset tekstit on mukava poikkeus.
Hänellä on täysin uusi ja yllättäväkin (keskonen) elämäntilanne menossa. Pari viikkoa on todella lyhyt aika.
Vierailija kirjoitti:
Vauva-aika on rankkaa. Tutha sitä on peitellä.
Älä yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelle ei ole äiti kertonut mitä se arki vauvan kanssa on. Eikä monella ole pikkusisaruksiakaan. Ottakaapas onkeenne ja kertokaa lapsillenne asiasta, ei tule yllätyksiä.
Mikä tuossa on että äidit eivät kerro tyttärilleen vauva-ajasta? Pelko siitä, että lapsenlapset jäävät saamatta? Mun äiti kertoi ihan rehellisesti, että raskaus, synnytys ja imetys olivat hirveitä, virtsan pidätyskyky meni, mun kans oli aivan kuolettavan tylsää olla kotona ja olin alkanut tulla kiinnostavaksi tyypiksi vasta siinä kouluiässä. Sen takia hän ei tehnyt kuin yhden lapsen ja ei voi suoraan sanottuna käsittää, miten joku jaksaa enempää kuin yhtä lasta. Arvostan tuollaista rehellisyyttä.
Voisiko olla vaikea käsittää, että jotkut nauttivat vauvansa seurasta? Meillä on ainakin joka päivä aivan huippua, kiva seurata pikkuisen kasvua ja puuhia. Hänkin osoittaa pitävänsä minun seurastani ja on kuin päivänsäde joka päivä. Vauvankin kanssa voi puhua ja vauva oppii hyvin nopeasti tietyt sanonnat ja mitä sen jälkeen tehdään ja tekee asioita oma-aloitteisesti kun kuulee oikeat sanat. Tällaistahan seurustelua ja temppujen opettelua koirankin kanssa on, mutta kaikki eivät pidä siitäkään. Raskaus, synnytys ja imetys ovat kyllä kivuliaita kärsimystä aiheuttavia asioita, mutta vauvan kanssa oleminen ei ole, vaan palkinto siitä kaikesta.
No joo, yksinkertaisilla ihmisillä on yksinkertaiset huvit. Onhan vauva aivan järjettömän tylsää seuraa ensimmäiset vuodet.
Hmm,meidän tyttö myös syntynyt viikolla 34 eikä ollut keskonen.
Itse en pidä siitä että hän nyt ratsastaa tuolla keskonen-teemalla tässä asiassa jatkuvasti.Tai että synnytys olisi ollut jotenkin erikoisen rankka.Miltäköhän ns oikeiden keskoslasten vanhemmista tuntuu,tai heistä joiden synnytyksessä on ollut hengenlähtö lähellä äidillä ja/tai lapsella?Heistä joiden lapset eivät pääse viikkoihin/kuukausiin kotiin,joille tehdään vaikka mitä ikäviä asioita heidän hengissä pysymisen takia ja elämä on jatkuvasti hiuskarvan varassa.Tämä vauva kuitenkin oman tietoni mukaan pääsi kotiin viikon(?)päästä synnytyksestä niinkuin moni terve/täysiaikainen vauvakin pääsee.
En ole edes ajatellut että meidän lapsi olisi keskonen vaikka syntyi viikolla 34 eikä alku ollut helppoa,jouduttiin muutaman kerran takaisin sairaalaan kun ei kotona vielä pärjätty.
Minusta tuollainen naureskelu ja vähättely on julmaa, kun ei oikeasti voi tietää, millaista toisen elämä on, millaisen raskauden tai synnytyksen on läpikäynyt tms. Kysyn vain, että miksi aloittaja haluaa tällaista negatiivisuutta jakaa? Onko syy sittenkään Eevin tai miehensä tai niiden toimittajien, jotka näistä julkkiksista juttuja tekee? Olisiko syy sittenkin kommentoijassa itsessään?
Itse olen oikein semmoinen perinteinen "sissiluonteinen" nainen, olen rankan lapsuuden läpikäynyt, kaiken maailman kakkaduuneja tehnyt, mitään kultalusikkaa ei suussa ollut kun synnyin, ja minä jos kuka kuvittelin, että osaan lapsen synnyttää, kasvattaa ja selviän mistä vain, "onhan lapsia tehty ikiajat" jne. Hyvä sydän ja sisukas luonne. Noh, raskaus meni hyvin, synnytys vähän takkuili mutta lapsi oli tosi ihana, kunnes päästiin kotiin ja mun kolmen vuoden nukkumattomuusjakso alkoi... Ei sellaista prässiä voi kuvitellakaan ellei itse sitä koe. Ei ollut tukiverkkoja, mies matkatöissä, varmasti synnytyksenjälkeinen masennus jne, vaikkei sitä diagnosoitukaan, kun sinnillä vaan asiat hoidin ja "pärjäsin". Koska olinhan siihen tottunut, eikä vaihtoehtoja ollut. Mutta nautinko tuosta ajasta? En. Ei toiset vain voi tietää, mitä ihmiset milloinkin läpikäyvät, enkä toivoisi tällaista arvostelua maailmaan yhtään lisää. Parhaansa jokainen varmasti yrittää. Niin tein minäkin ja tänä päivänä olen maailman ylpein ja onnellisin teini-ikäisen vanhempi, vaikka alkumme aika hankala olikin. Vielä hankalampi se tosin olisi ollut, jos olisi vielä julkisesti saanut haukkuja omasta vanhemmuudestaan. Onneksi en saanut, eikä kenenkään tarvitsisi saada. Eihän?
Alue: Aihe vapaa
Suodaan se heille, ei muita saavutuksia elämässä niin pakkohan se on jostain saada ylemmyyden tuntoa. Ja mikäs siihen sopisi paremmin kuin vastasynnyttäneen äidin haukkuminen.