Eevi Teittinen ja vauva
Äitiyttä kaks viikkoa ja vauva-arki saanut piippuun ja ahdistaa! Aika epärealistisia kuvia on monella muullakin, kun ihmetellään ettei arki jatkukaan, kuten ennen. Ei se vauva ole mikään nukke esittelyä varten, vaan lapsi vaatii todella paljon niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ja silloin vanhempien on karsittava omaa elämää vauvan ehdoilla.
Kommentit (61)
No ei kai se ole aina sitä mitä kuvittelee.. Ei varmaan helpoin alku, kun viikkokausia etuajassa syntynyt kaksonen kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
No ei kai se ole aina sitä mitä kuvittelee.. Ei varmaan helpoin alku, kun viikkokausia etuajassa syntynyt kaksonen kuitenkin.
Keskonen siis..
Hänellä oli rankka traumatisoiva synnytys ja lapsi on keskonen. Ehkä miehen pitäisi olla nyt isyyslomalla.
Mun mielestä on ihan hienoa, että joku tuo tämmöisenkin puolen suoraan ja rehellisesti esille. Eiköhän se vauva-arki yllätä monet, miksi sitä pitäisi peitellä?
Vierailija kirjoitti:
Joo, nauratti näin teinin äitinä, kun luin asiasta.
No huh mikä kommentti.
Kyllä se yksinäisyys oli esikoisen kanssa ihan jäätävää. Sitä tipahti ihan kaiken ulkopuolelle yks kaks.
No eikai kukaan voi esikoisen kohdalla etukäteen tietää millaista se on? Tai muidenkaan lasten kohdalla. Eikai sitä voi etukäteen tietää millaista arki on vaan todellakin voi yllättyä.
Vierailija kirjoitti:
No eikai kukaan voi esikoisen kohdalla etukäteen tietää millaista se on? Tai muidenkaan lasten kohdalla. Eikai sitä voi etukäteen tietää millaista arki on vaan todellakin voi yllättyä.
Moni ei varmaan osaa varautua siihen yksin jäämiseen. Minulla ainakin se pudotus oli ihan totaalinen. Kukaan ei tullut käymään, mut jopa poistettiin kahden urheiluharrastuksen meililistalta. Aina jos yritin jonnekin mennä, joku tuli vittuilemaan, että enkö hoida lastani tai pitääkö se lapsi joka paikkaan raahata. Siis ihan ystävinä pitämäni ihmiset.
Ihanaa kun täällä on positiivisia, kannustavia ja ymmärtäviä kommentteja. Kauhulla aina katson millaista äitivihaa, pilkkaa ja ilkkumista tämän aiheen keskusteluissa pääsääntöisesti on tavannut olla. Ehkä toivoa on sittenkin että tyttärillämme olisi ainakin tässä asiassa parempi elämä. Hyvä me, jatketaan näin. 💕
No ehkä se on kaikki nämä valheet mitä meille kerrotaan, ettei mikään muutu lasten myötä ja pikkulapsiaika on elämän parasta aikaa jne. ?
Monelle ei ole äiti kertonut mitä se arki vauvan kanssa on. Eikä monella ole pikkusisaruksiakaan. Ottakaapas onkeenne ja kertokaa lapsillenne asiasta, ei tule yllätyksiä.
Vierailija kirjoitti:
No ehkä se on kaikki nämä valheet mitä meille kerrotaan, ettei mikään muutu lasten myötä ja pikkulapsiaika on elämän parasta aikaa jne. ?
Kukaan ei sano ettei mikään muutu. Niiden tärkeiden asioiden elämässä ei tarvitse muuttua.
Ei ole mikään ihme ettei kakaroita enää tehdä kun kaikki on yhtä suoritusta.
Ihme ilkkumista aloittajalta. Nimenomaan VASTA 2 viikkoa äitiyttä ja vauva-arkea takana. Kaikki on vielä ihan uutta ja lisäksi vielä keskonen kyseessä. Varmasti moni kävisi ja käy vastaavanlaisessa tilanteessa hyvin monenlaisia tuntemuksia läpi ja se on täysin normaalia.
En ymmärrä tämän aloituksen pointtia ollenkaan.
Hirveää et täällä naureskellaan tällaiselle asialle. Itsellä oli kans traumaattinen synnytys esikoisen kanssa. Synnytyksen jälkeinenmasennus siitä tuli ja ensimmäiset vauva-ajat oli todella vaikeita. Ihan syvissä vesissä mentiin
Arvostan Eeviä et uskaltaa puhua näistä tunteista ! Itse olin silloin yksin ja en saanut vertaistukea.
Ikinä älkää vähätelkö kenenkään tunteita ja äitiyttä :( täällä on sit kummallista empatiakyvytöntä porukkaa.
Vauva-aika on rankkaa. Tutha sitä on peitellä.
Synnytyksen jälkeinen masennus on yleistä. Uudet elämäntilanteet kuormittavat henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Hieno rehellinen teksti häneltä.
Juuri näin! Neljän aikuisen lapsen äitinä muistan oikein hyvin ajat esikoisen kanssa. Elämä muuttuu ja vaikka muutos onkin toivottu, se herättää kaikenlaisia tunteita. Ihanan avoin ja herkkä Eevi. Molemmat oikein tarpeellisia ominaisuuksia äidille.
Joo, nauratti näin teinin äitinä, kun luin asiasta.