Lue keskustelun säännöt.
Voin pahoin synnytys juttujen lukemisesta
06.02.2015 |
Olen 26v nainen ja olen tykännyt lapsista aina. Mutta synnytys on aina kuulostanut pelottavalta ja maailman kamalimmalta kokemukselta. Ja se tunne on vaan vahvistunut täällä käydessä, liikaa tietoa.
Erehdyin myös katsomaan elämäni ensimmäisen synnytysvideon ja näin siitä painajaisia kuukauden, enkä ole vieläkään saanut sitä videota mielestäni vaikka katsomisesta on yli puoli vuotta.
Helpottuuko pelko iän myötä?
Kommentit (14)
Ainakin raskauden myötä helpottuu, aluksi saattaa raskaana ollessakin panikoida koko touhua mutta pikkuhiljaa tottuu ajatukseen että pakko se on pois synnyttää ja lopulta jo tahtookin lähteä synnyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei synnytysjuttujen lukeminen sinänsä pelota (kipu on kipua ja sen vissiin kuuluukin sattua), mutta inhottaa todella paljon ajatus joistain puudutusjutuista, en ole ottanut kivunlievityksestä juuri mitään selvää koska pelkään neuloja aivan järkyttävästi. Luomuna en synnytystä aio hoitaa, mutta elän uskossa että kun synnytyksen aika koittaa, niin salissa on useampi henkilö jotka tietävät työkseen mitä nyt kannattaisi tuikata. Mamosti annan luvan kaikkeen kivunlievitykseen, mutta en halua ottaa itse selvää asiasta.
Minulla samat tuntemukset ollut aina, ap! Tiedän todella sen tunteen, sitä on vaikea kuvailla, ihan karmiva pelko tai muu kuvaus voisi olla osuva. Silti minulla on kaksi ihanaa lasta, sektiolla syntyneet! <3
Pelko voi hälvetä itsekseenkin ja apuakin siihen saa raskausaikana pelkopolilta, mutta jos ei sekään auta niin silloin synnytystavaksi saa sektion. En muista prosentteja, mutta todella suuri osa saa apua juuri sieltä pelkopolilta ja synnyttääkin ihan normaalisti alakautta, loput sitten leikkauksella. EI kannata jättää lapsia hankkimatta pelon takia.
Miten voi olla mahdollista, että tää palsta vaan huononee koko ajan!!! Nyt ei saa edes koneella kappalejakoja! t.5
Mun kokemus synnytyksestä oli tosi positiivinen. Liikaa viljellään vain niitä "perse lentää avaruuteen" -kauhukokemuksia. Omassa ystäväpiirissäni synnytykset on menny pääosin aika mallikkaasti, ja mitä tuttavieni kanssa olen jutellut, niin kellään ei ole jäänyt oloa, että ei enää ikinä. Suurin osa synnytyksistä on kuitenkin semmosia perushelppoja. Sattuuhan se joo, mutta kivunlievitys on kuitenkin olemassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin muakin inhottaa ja synnytyksestä puhuminen. Anna niiden viedoiden yms olla ja luota itseesi! Kaksi olen synnyttänyt, eikä tehnyt edes pahaa! Joskus olen tuumannut että mielummin synnytys kuin raskaana olo, että näin.
En oikein ymmärrä miksi pitää lueskella jotain kauhutarinoita tai katsoa synnytysvideoita? En lukenut, enkä katsonut ja oma synnytys meni hyvin. Tätini koitti pelotella, mutta suljin korvani hänen tarinoiltaan. Synnytys oli koko raskausprosessin helpoin juttu, vaikka kestikin yli vuorokauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä saat sentään lapsen, mutta ajattele miten kamalaa se on miehelle! Olet ensiksi kamala narttu 9kk, sitten hajoitatat sen ainoan hyvän kohdan ruumiissa eli toosasi ja lopulta keskität kaiken huomion lapseen.
Maailman sivu ollaan synnytetty. Aika moni käynyt siis saman läpi, etköhän säki selviä. Oma äitini opetti että ei synnytys satu :D Synnytti minutkin ilman kipulääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän mua pelottaa ne parikymmentä vuotta siitä kun tullaan synnäriltä! Vaikka synnytys kestäisi toista vuorokautta ja repeäisin sisempään sulkijalihakseen asti, niin silti jännittää enemmän se kasvatusvastuu ja millainen lapseni tulee olemaan aikuisena.
joo helppo näin on nyt sanoa, kun synnytykseen on vielä hetki aikaa :)
Mua inhotti kanssa. Jouduin aina hyppäämään yli kaikista opuksista kohdat joissa synnytettiin, samoin kaikki keskustelut. Ne ällötti mua todella ja saivat "pään ihan sekaisin". Mä olin niin asennoitunut siihen että saan sektion, mulla on diab (se ei oikeasti ole nykyisin mikään syy, aivan hyvin voidaan synnytyttää alakautta). Mä neuvolassakin olin ihan kauhuissani, ja aivan varmasti tämä oli yksi syy miksi mua vähän leimattiin...
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Jouduin kontrollikäynniltä osastolle ja pian tuli päätös suunnitellustasektiosta. Oli siinä 50/50 sen lantion leveyden kanssa, ja luulen että tuo diabetes auttoi vähän asiaa sinne sektion suuntaan. Olen edelleen helpottunut, ja sitä mieltä että pääsin helpolla!
Niin ja siihen synnyttämiseen, ei se kaikilla ole oikeasti niin kamalaa. Toisilla on, toisilla ei, ei sitä voi etukäteen tietää. Sain kahdelta kaveriltani neuvon että älä turhaan pelkää, ei se ollut kamalaa, eli heillä oli ollut helpot synnytykset. Kyllä se vauva jollain konstilla ulos tulee.... Ja onhan se pelkopoli olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KYllä se synnytys sattuu. Mutta kun sen pallomahan kanssa puhiset ja tuskailet niin kummasti toivoisi että syntyis jo!
Sektio kuulostaa omaan korvaani täydeltä kauhulta. Minä en puudu ja vatsan läpi vedettävä viilto... Mutta joo, suurin osa ihmisistä puutuu.
Mulla oli eka synnytys kamala ja silti oon neljäsynnyttänyt sen jälkeen. Sitä pelkään enempi että käy itelle tai vauvalle huonosti. Kivun ja repeämisten kans pärjää.
Kun ei pistä mitään tavotteita synnytyksen suhteen, menee sen mukaan mitä tuleman pitää, niin pärjää paljon paremmin.
Rohkeasti vain!
No ei kai niistä kukaan nauti... Sitten pitää vaan päättää, kumpi painaa vaakakupissa enemmän, se että voi pidättäytyä siitä inhon aiheesta loppuelämänsä, vai sitä uhmaten haluaa lapsen... Sitten kun on raskaana, niin ei se ajatus ainakaan mulla sen miellyttävämmäksi muuttunut, mutta sitten oli asenne vaan sellainen, että tulta päin, tuli mitä tuli!