Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten toimia hankalan mummon kanssa?
17.11.2021 |
Lasteni isoäidin sarkastinen puhetyyli on aiheuttanut lukuisia ikäviä tilanteita lastemme edessä, enkä oikein tiedä kuinka toimisin noissa tilanteissa.
Jo ennen lastemme syntymää koin hänen suhtautuvan minuun nuivasti ja ivallisesti. Ensimmäistä kertaa tavatessamme hän kommentoi ammattiani kertoen, että ”meidän perheessä on tuota ammattiryhmää jo ihan tarpeeksi”. Kun tällainen puhetyyli jatkui toistuvasti, aloin vetäytyä vuorovaikutuksesta, enkä oikein tiennyt, miten päin olisin appivanhempieni seurassa ollut. Mieheni ei alkuun ymmärtänyt näkökulmaani, mutta vähitellen hän alkoi tunnistamamaan itsekin tuota puhetyyliä ja joskus jopa ”puolusti” minua. Itse olin aina noissa tilanteissa hiljaa. Mieheni puhetta ei kukaan koskaan kuitenkaan noteerannut mitenkään. Anoppi on perheessään todellinen matriarkka ja hän on muutenkin hyvin itsenäinen nainen, eikä hänelle sanota mistään asioista vastaan. Olen hyväksynyt, ettei kemiamme kohtaa, eikä meistä tule koskaan erityisen läheisiä.
Nyt lastemme syntymän myötä sama puhetyyli jatkuu myös lastemme edessä. Viime viikonloppuna appivanhemmat olivat muissa merkeissä käymässä kotipaikkakunnallamme, ja halusivat nähdä myös meitä. Kerroimme minun ja vauvan olevan kovin kipeinä (rs-virus), joten sovimme tapaamisen leikkipuistoon siten, että isä ja vanhempi lapsemme menisivät paikalle. Lapsemme (2 v) kyseli isovanhemmilta, että mikseivät he tule sisälle, johon isoäiti vastasi, että ”koska äiti ei huoli meitä”. Lapsemme oli ollut tästä hyvin hämmentynyt ja mieheni oli toki asian ystävällisesti korjannut. Isovanhemmat eivät itse halunneet nähdä meitä koronan takia vuoteen ja lapsistamme on tullut heille valitettavan etäisiä. Olimme siis siinä luulossa, etteivät he mielellään näkisi meitä sairastelevia. Seuraavana päivänä kuitenkin laittoivat viestin, että haluaisivat tavata aamusta meitä kaikkia, joten lähdin sitten kuumeisena heitä pihalle tapaamaan kipeä vauva kainalossa.
Miten isoäidin kanssa olisi paras toimia, jotta välit häneen säilyisivät asiallisina, ja toisaalta lasten ei tarvitsisi kuunnella ainakaan heihin kohdistuvaa ivaa? Anoppi on tosiaan sellainen, että hänelle on hyvin hankala sanoa mitään vastaan ja sanomiset menevät ohi kuulevien korvien. Olisiko vinkkejä tai vertaistukea?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi voi perheessään olla vaikka minkälainen matriarkka, mutta ei teidän perheessänne. Yhteydenpito minimiin vaan. Ei tommoset siitä enää muutu.
Mieheni haluaa pitää yhteyttä äitiinsä ja toki toivon, että lapsilla olisi myös toiset isovanhemmat ja mutkattomat välit heihin. Onko mitään tehtävissä? Ap.
Miehesi voi pitää yhteyttä äitiinsä mutta jos hän haluaa olla edes jonkinlainen isä, hän ei altista lapsiaan ivalle ja valheille.
Voi toki tämän äidilleen sanoa, että jos käytös ei muutu, tapaamiset harvenee, mutta ei tuollaiset mummelit siihen muuten reagoi kuin raivostumalla.
Onko kasvattanut ivalla omankin poikansa? Oletko kysynyt mieheltäsi, oliko ko tyyli tuttua jo lapsuudenkodista?
Sama puhetyyli on ollut mukana jo mieheni ollessa itse lapsi. Huomaan tämän vaikuttaneen mieheni itsetuntoon, mikä on tosi harmillista. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi voi perheessään olla vaikka minkälainen matriarkka, mutta ei teidän perheessänne. Yhteydenpito minimiin vaan. Ei tommoset siitä enää muutu.
Mieheni haluaa pitää yhteyttä äitiinsä ja toki toivon, että lapsilla olisi myös toiset isovanhemmat ja mutkattomat välit heihin. Onko mitään tehtävissä? Ap.
Miehesi voi pitää yhteyttä äitiinsä mutta jos hän haluaa olla edes jonkinlainen isä, hän ei altista lapsiaan ivalle ja valheille.
Voi toki tämän äidilleen sanoa, että jos käytös ei muutu, tapaamiset harvenee, mutta ei tuollaiset mummelit siihen muuten reagoi kuin raivostumalla.
Onko kasvattanut ivalla omankin poikansa? Oletko kysynyt mieheltäsi, oliko ko tyyli tuttua jo lapsuudenkodista?
Eipä sillä ole merkitystä. Lapsenlasten ei tuommoista tarvitse sietää.
Minun appeni vittuilee ja ivaa ja haukkuu lastenlasten kuullen näiden vanhempia (miehen siskoja puolisoineen).
En tod sallisi omalla kohdalla tuollaista.
Hulluinta on se ettå sama ukko jaksaa paasata miten lupsakka muka on. Not.
Kyllähän sillä on merkitystä. Ko äiti on saattanut puhua samalla tavalla jo miehen ollessa lapsi, mutta mies pitänyt sitä normaalina. Nyt miehelläkin ap:n myötä avautuvat silmät, että äidin puhetyyli ei ole normaalia ja asiallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi voi perheessään olla vaikka minkälainen matriarkka, mutta ei teidän perheessänne. Yhteydenpito minimiin vaan. Ei tommoset siitä enää muutu.
Mieheni haluaa pitää yhteyttä äitiinsä ja toki toivon, että lapsilla olisi myös toiset isovanhemmat ja mutkattomat välit heihin. Onko mitään tehtävissä? Ap.
Miehesi voi pitää yhteyttä äitiinsä mutta jos hän haluaa olla edes jonkinlainen isä, hän ei altista lapsiaan ivalle ja valheille.
Voi toki tämän äidilleen sanoa, että jos käytös ei muutu, tapaamiset harvenee, mutta ei tuollaiset mummelit siihen muuten reagoi kuin raivostumalla.
Onko kasvattanut ivalla omankin poikansa? Oletko kysynyt mieheltäsi, oliko ko tyyli tuttua jo lapsuudenkodista?
Eipä sillä ole merkitystä. Lapsenlasten ei tuommoista tarvitse sietää.
Minun appeni vittuilee ja ivaa ja haukkuu lastenlasten kuullen näiden vanhempia (miehen siskoja puolisoineen).
En tod sallisi omalla kohdalla tuollaista.
Hulluinta on se ettå sama ukko jaksaa paasata miten lupsakka muka on. Not.
Kyllähän sillä on merkitystä. Ko äiti on saattanut puhua samalla tavalla jo miehen ollessa lapsi, mutta mies pitänyt sitä normaalina. Nyt miehelläkin ap:n myötä avautuvat silmät, että äidin puhetyyli ei ole normaalia ja asiallista.
Ei sillä ole mitään merkitystä sen suhteen että altistetaanko lapsia tuollaiselle vai ei. Tai tarvitseeko ap:n sietää tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Jos mummo sanoo jotain loukkaavaa, sano se ääneen äläkä vaikene. Takaisin päin hyökkääminen ei toimi, vaan voit sanoa esim. olipa ikävästi sanottu, pahoitin tuosta mieleni. Tälläinen asiallinen mutta rohkea ilmaisu voi saada ilkeilijän hämmentymään, koska hän odottaa ihan jotain muuta reaktiota.
Näihin vastataan, että jos kaikesta haluaa loukkaantua, niin se kyllä onnistuu - sinultakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi voi perheessään olla vaikka minkälainen matriarkka, mutta ei teidän perheessänne. Yhteydenpito minimiin vaan. Ei tommoset siitä enää muutu.
Mieheni haluaa pitää yhteyttä äitiinsä ja toki toivon, että lapsilla olisi myös toiset isovanhemmat ja mutkattomat välit heihin. Onko mitään tehtävissä? Ap.
Miksi miehesi haluaa olla kynnysmattona - ei todellakaan ole terve roolimalli lapsilleen - ja kuvitteletteko te että tuollainen ihminen on oikeasti mummoainesta?
Jos toiset isovanhemmat on hengissä, keskittyisin heihin. Ja vaikkei olisikaan, kyllä niitä tervepäisiä ja lämpimiä vanhuksia on muuallakin. Meilläkin naapurin pariskunta on paljon aidompi ja mukavampi kuin minun äitini, joka on aina ollut noita-akka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menepäs kuule töihin tai lenkille. Olet suoltanut näitä aloitteita jo monta, kyllästyttää.
Olet huono kirjoittaja, tyylisi on niiiiiiin tunnistettava, että hävettää puolestasi.
Juu, nyt tulee, etten ole koskaan kirjoittanut.
Vedä v it T u päähäsi ja kuole pois!Suosittelen sulle meditaatiota tai lääkitystä. Aika kovat harhat sulla.
No äläs nyt ole lapsellinen, tyylin tuntee, tämä sama kirjoittelee ua itselleen vastailee joka päivä.
Lääkitys olisi kyllä sinulle ap paikallaan.
Ohis
Alue: Aihe vapaa
Suosittelen sulle meditaatiota tai lääkitystä. Aika kovat harhat sulla.