Ikuisuusaihe: miten löytää mies

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin työpaikalta. Olin jo päättänyt elää yksin epäonnistuneiden suhdeviritelmien vuoksi. Olin pettynyt miehiin. Ikää minulla oli tuolloin 40v ja takana yksi 10v parisuhde ja loput ajat säätöä. Lisäksi olin päättänyt etten ainakaan työpaikalta ketään halua. Liian hankalaa, Noh, sitten yksi työkaverimies alkoi lähestymään viestitse. En ollut millään tavalla kiinnostunut. Eli ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä minun puoleltani, miehen puolelta kuulemma kyllä. Mies sinnikkäästi lähetteli viestejä ja välillä lupasi jättää rauhaan kunnes taas ilmoitti ettei pysty olemaan lähettämättä viestiä ja taitaa olla rakastunut minuun. No sitten ajattelin että hitto toi taitaa olla ihan tosissaan ja aloin ajattelemaan miestä ”siltä kantilta”. Siitä se sitten lähti. Nykyään olemme onnellisesti naimisissa enkä voisi olla onnellisempia. Mutta en olisi ikinä uskonut että päädyn yhteen kyseisen miehen kanssa :)

:) Näköjään toimi, kun et leikkinyt vaikeasti tavoiteltavaa vaan olit sitä oikeasti.

Nyt ehkä alkaa se oikea syy kelpaamattomuudelle paljastua kun ap on vastaillut enemmän: masennus. Ap, tarvitset selvästi siihen apua ihan ensimmäiseksi! Ja onneksi apua on olemassakin, pitää vaan myöntää tilanne ja uskaltaa hakea sitä.

Voi nimittäin ihan hyvin olla, että ulkonäöllisesti, luonteeltasi, huumorintajultasi jne kelpaisit vaikka kuinka monelle, mutta se masennus karkoittaa ihmisiä kauemmas. Olen itse nähnyt pariin kertaan vähän liiankin läheltä, kun masennus nielaisee ihanan, valoisan ja puoleensavetävän ihmisen, ja muuttaa tämän ahdistuneeksi, väsyneeksi ja omassa alakuloisuudessaan vellovaksi kiukuttelijaksi, joka siinä hädässään ripustautuu kehen tahansa siinä toivossa, että joku vetäisi hänet siitä pahasta olosta. Enkä nyt missään nimessä tarkoita syyllistää masentuneita! Se on ihan kamala sairaus, ei siinä tilassa oleva voi itselleen mitään, vaan kärsii itse eniten. Mutta että pariutumismielessä tällainen asia voi ihan hyvin olla esteenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kriteerit on ihan aidosti noin matalalla tasolla, niin enää tulee mieleen, että ap on niin epätoivoinen, että roikkuu maanisesti kenen tahansa housunlahkeessa ja karkottaa miehet sillä tavalla...

Eli ehkä se sama epätoivo, joka paistaa tuon kriteerilistan läpi, näkyy myös livenä. Ja siis että. Olen itse nainen, mutta en ikimaailmassa valitsisi miestä, jonka rima olisi sillä tasolla, että 99% täyttää annetut vaatimukset. Kyllä se on aina ollut iso turn on, kun mies on kertonut (oli sitten peliliike tai ei) olevansa nirso naisten suhteen.

No mulle taas isoin turn off ikinä että hieroo toisen naamaan olevansa nirso. Ei toiseen lähdetä tutustumaan mistään norsunluutornista käsin että ”katotaan nyt kelpaatkohan minulle”. Lisäksi saattaa itsensä naurunalaiseksi, mitä jos se toinen onkin se joka laittaa stopin, kun kuvitteli että itse on se joka sanelee tahdin? Nirsouttaan EI ole sopivaa mainostaa, se kun on vähän itsestäänselvää ja koko jutun juju että tapailussa on parisuhdeneuvottelut kyseessä, joissa kaikilla on jotain kriteerejä.

Ok, olen tuon ensimmäisen viestin kirjoittaja, ja tämä kaipaakin sitten vähän jatkoselitystä.

Ehdottomasti olisi turn off, jos jo heti ensitreffeillä joku lätkäisisi märän rätin naamaan ilmoittamalla olevansa nirso, ikään kuin kertoakseen rivien välistä, että olen koeajalla. Apua, joo ei näin.

Mutta sen sijaan tapailun alkuvaiheessa välitetty viesti, että "en yleensä ole kovin helppo vaan itseasiassa vähän nirso, mutta sinusta kyllä jotenkin kiinnostuin aidosti" on se turn on.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ehkä alkaa se oikea syy kelpaamattomuudelle paljastua kun ap on vastaillut enemmän: masennus. Ap, tarvitset selvästi siihen apua ihan ensimmäiseksi! Ja onneksi apua on olemassakin, pitää vaan myöntää tilanne ja uskaltaa hakea sitä.

Voi nimittäin ihan hyvin olla, että ulkonäöllisesti, luonteeltasi, huumorintajultasi jne kelpaisit vaikka kuinka monelle, mutta se masennus karkoittaa ihmisiä kauemmas. Olen itse nähnyt pariin kertaan vähän liiankin läheltä, kun masennus nielaisee ihanan, valoisan ja puoleensavetävän ihmisen, ja muuttaa tämän ahdistuneeksi, väsyneeksi ja omassa alakuloisuudessaan vellovaksi kiukuttelijaksi, joka siinä hädässään ripustautuu kehen tahansa siinä toivossa, että joku vetäisi hänet siitä pahasta olosta. Enkä nyt missään nimessä tarkoita syyllistää masentuneita! Se on ihan kamala sairaus, ei siinä tilassa oleva voi itselleen mitään, vaan kärsii itse eniten. Mutta että pariutumismielessä tällainen asia voi ihan hyvin olla esteenä.

Komppaan tätä 100%