Lue keskustelun säännöt.
Tehdäänkö siitä lastensuojeluilmoitus, jos vanhempi hakee psykologilta apua mielenterveysongelmiin?
17.11.2021 |
Asiallisia vastauksia sitten kiitos ja mieluummin oikeaa tietoa kuin mutuja. Ei, lapset ei ole heitteillä täällä.
Kommentit (82)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsia joten en tiedä missä sosiaali täti huitelee.
Ei.
Jos päädyt psyk. osastolle esim. tahdosta riippumattomaan hoitoon, saatetaan tehdä, vähän tilanteesta riippuen. kannattaa siis hakea apua, ennen kuin tilanne kärjistyy siihen pisteeseen!
No ei tietenkään jos lapset eivät ole heitteillä.
Ilmoitus tehdään vasta sitten, jos psykologilla herää (perusteltu) huoli lasten asioista.
Toki joku hyvin nuori ja yli-innokas psykologi, jolla ei ole vielä kokemusta ja realismia, saattaa huolestua, jos puhut aiheesta kovin paljon. Oma epävarmuutesi voi silloin tarttua häneen.
Mutta kyllä vanhemmat saavat hakea itselleen apua ja yleensä järjestelmä toimii hyvin. Sen takia ei missään nimessä kannata jättää hakematta apua. Et varmasti lastesikaan takia sitä halua.
Nimim. omakohtaisesti koettu
Voidaan tehdä koska huolihan riittää ja se huoli on ihan mitä vaan. Itse en ottaisi riskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurempi riski sille on, jos ei hoida itseään kuntoon.
Voisikohan silläkin olla väliä, että millaisiin omgelmiin vanhempi hakee apua?
"Töissä on raskasta ja öisin ei saa aina nukuttua" on aika kesy ongelma verrattuna vaikka tähän, että "Tuntuu että vihaan lastani ja välillä suunnittelen hänen tappamistaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tehtäisiin? Sehän on vain hyvä merkki jos vanhemmat pitävät huolta myös itsestään.
Siis miksi hakisit apua psykologilta etkä psykiatrilta tai psykoterapeutilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tehdä.
Itse olen hakenut lastenneuvolan kautta apua ja saanut sieltä aikanaan ohjauksen psykologille. Olen käynyt myöhemmin psykologilla myös työterveyden kautta ja lopulta sain kahden psykiatrikäynnin jälkeen lähetteen kolmen vuoden psykoterapiaan. Käytössä edelleen lääkitys ahdistuneisuushäiriöön. Missään vaiheessa kukaan ei ole tehnyt lastensuojeluilmoitusta lapsistani.
Hakekaa ihmiset rohkeasti apua. Esimerkiksi ahdistuneisuushäiriössä mieli kehittelee monesti ihan älyttömiä uhkakuvia, joihin liittyy juuri pelkoa mm. juuri lastensuojelusta tai avun hakemisen vaikutuksesta työmahdollisuuksiin tms. Minulle avun hakemisesta on kuitenkin vain hyötyä. Vanhemman saamasta avusta hyötyvät lapsetkin.
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi hakisit apua psykologilta etkä psykiatrilta tai psykoterapeutilta?
En siis ihan tiedä näitä termejä tarkkaan, en tiedä mitä eroa noilla on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tehdä nimimerkillä kokemusta on.
Olen hakenut apua ahdistukseen ja käynyt psykoterapiassa. Olen myös ollut vajaan vuoden sairaslomalla työuupumuksen vuoksi. Senkin aikana kävin tapaamassa työterveyslääkäriä ja työpsykologia useamman kerran. Kukaan ei edes ottanut puheeksi lasua vaikka olin yh silloin.
Kehoitan kaikkia hakemaan apua ajoissa! Se on myös lasten parhaaksi.
En ole kuullut, että pelkästä ajan varauksesta tehtäsiin. Itse olen aika huoletta ja avoimesti saanut puhua lääkäreille, hoitajille ja neuvolassa mielenterveyden ongemistani, sekä haasteistani ja epävarmuuksistani vanhempana. Yleensä aina vain kysyivät, että tarvitsisinko sellaista tai tällaista apua, mutta itse annettiin päättää. Lopulta pyysin oma-aloitteisesti ennaltaehkäisevää perhetyötä, jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut pyytää jo vuosia aiemmin. Oli pelkästään hyvä ja hyödyllinen kokemus. Ei mennyt lastensuojelun piiriin, koska osasin itse sanoittaa haasteitamme.
Nyt hetki sitten tuli vastaan lääkäri, joka kysyi psyykkisten ongelmien seurauksena, että pyydänkö taas itse apua vai tekeekö hän lastensuojeluilmoituksen. Sovittiin että pyydän itse ja hyvä että pyysin, koska tilanteemme vaikeutui ja jonot perhetyönpalveluihin on ollut nyt aivan kohtuuttoman pitkät. Toivoin välillä itse nopeampaa, tiiviimpää ja lastensuojelunalaista asiakkuutta, kun vointi oli niin huono. Kuitenkin taisimme mennä taas ennaltaehkäisevän piiriin ja ollut todella raskasta odottaa ja saada pelkkiä puheluita ja palavereita konkreettisen tuen sijaan.
Eli jos kokisit vanhemmuuden yhtään haastavaksi, niin suosittelen ottamaan itse yhteyttä ennaltaehkäisevästi, jos tilanne sattuu pahenemaan. Eikä se psykologin tekemä lasukaan mikään maailman loppu ole. Eivät ne perhetyöntekijät ihan pienistä hätkähdä ja en usko että siitä mitään pakkoasiakkuutta seuraisi, jos ei olisi mitään todella akuuttia avun tarvetta ja huolta. Ehkä joku perheen haastattelu ja asia raukeaisi siihen, luulen.
Haluan kuitenkin muistuttaa vielä yleisesti, että lastensuojelu on olemassa perheitä auttaakseen, eikä kiusatakseen. Monet erilaisista sairauksista kärsivät vanhemmat tekevät itse itsestään lasun, jotta saisivat nopeasti apua. Tarvittaessa voi myös pyytää vaikka päiväkodin tai ystävän tekemään saman lisäksi itsensä puolesta, jos tuntuu että on kiire saada apua ja hukkuu jonoihin. Perhetyöntekijöille voi purkaa myös omia pelkoja ja murheita, jos se auttaa vanhempaa jaksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heillä on velvollisuus tehdä silloin, kun selviää jotain sellaista, mistä on oikeasti aihetta tehdä se ilmoitus, kuten vaikka, että olet pahoinpidellyt lasta tai muuta vastaavaa, mistä nousee huoli lapsista.
Täällä on useita kirjoituksia ollut siitä, miten kun on hakenut apua omaan tilanteeseensa, se on sotkettu painajaismaiseksi noilla ilmoituksilla.
Eräskin äiti kirjoitti, miten hänen isänsä kuoli äkillisesti ja hän olisi siitä halunnut käydä jossain keskustelemassa minkä jälkeen hänen lapsistaan oli tehty lasu ja he oli sitten joutuneet sen hampaisiin vuosiksi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on useita kirjoituksia ollut siitä, miten kun on hakenut apua omaan tilanteeseensa, se on sotkettu painajaismaiseksi noilla ilmoituksilla.
Eräskin äiti kirjoitti, miten hänen isänsä kuoli äkillisesti ja hän olisi siitä halunnut käydä jossain keskustelemassa minkä jälkeen hänen lapsistaan oli tehty lasu ja he oli sitten joutuneet sen hampaisiin vuosiksi.
Just tätä mä pelkään. Entä jos kohta mulla onkin vain yksi stressin ja huolen lähde lisää? Toki sitä ei tiedä, että onko näissä nettitarinoissa se kuuluisa kertomatta jäävä toinen puoli, mutta eivät ne kaikki monet tarinat aivan hatusta vedettyjäkään voi olla. Huonoja kokemuksia myös itsellä, koska aikoinani teini-ikäisenä lasun asiakkaana he eivät edes yrittäneet auttaa minua koulukiusaamisen tai mielenterveysongelmien kanssa. Juoksuttivat tapaamisissa lähinnä vain kuuntelemassa haukkuja ja syyttelyä, kunnes sitten tehtiin päätös väliaikaisesta sijoituksesta, kun tästä avohoidon "tuesta" (??!) ei ollut apua koulunkäyntiin. Ongelma ratkesi lopulta niinkin rakettitiederatkaisulla kuin koulun vaihtamisella (ei sossun aloitteesta eikä avustuksella).
ap
Minä kävin kolme vuotta psykoterapiassa alkaen lapsen vauva-iästä. Ja ei ollut sellaista ilmassa, että terapeutti lasua tekisi.
Hiljattain vointi huononi ja päiväkotiin siitä avauduin. Työntekijä teki sitten yhdessä mun kanssa lastensuojeluilmoituksen (hän olisi halunnut tehdä jonkun muun hakemuksen, mutta lomakkeet oli jotenkin muuttuneet, niin päätyi tuohon). Lasulla on usein pelottava kaiku. Mutta käytännössä tuo oli vaan, että kävin kerran sosiaalitädillä ja hän kehotti että otan terveydenhuoltoon ja perheneuvolaan yhteyttä, ja niin tein.
Nettitestin tulos on keskivaikea masennus ja ahdistus. Hoitajan kanssa viikottain puhelut, kunnes pääsen psykiatriselle sairaanhoitajalle. Hän on empaattisesti suhtautunut ja ei ole ollut "hei!! Tuolla on tollanen ihminen ja sillä on lapsi!" -juttua.
Tässä maassa on varmaan monia äippiä ja isejä, jotka ovat välillä vähän heikommassa hapessa.
Jotenkin olen miettinyt paljon noita tapauksia, kun vanhempi on joutunut lasun "hampaisiin vuosiksi". Epäilen, että osassa noista tapauksista vanhemmalla voisi olla esimerkiksi oman vaikean lapsuuden pohjalta puutteellinen tai vääristynyt kuva vanhemmuudesta, että tällöin jotain todellista tarvetta seurannalle saattaisi olla, mutta vanhempi on ehkä itse sokea niille asioille. Luulen että ne jotka lastensuojelua kipeimmin tarvitsisivat eivät sitä osaa itse edes pyytää. Tämä ei ollut sitten henkilökohtainen syytös tai vähättely kenellekään, vain omaa pohdintaani. Itselleni jos tulisi ikävä olo jostakin perhetyöntekijästä, niin pyytäisin työntekijän vaihtoa. Myös toiveet jatkosta ja käyntitiheydestä voi esittää.
Eu tehdä. Minä olin ravannut mt-palveluissa jo 10 vuotta ennenkuin sain lapsen, ja sama jatkui lapsen saatuakin. Ei siitä mitään lastensuojeluilmoituksia tehdä.
Ainoa kerta milloin lapsestani on tehty lastensuojeluilmoitus, tuli POLIISILTRA VIIME KESÄNÄ, kun tyttäreni VIIKKO ENNEN 18V synttäreitä joi puistossa alkoholia. Senkin poliisi oli tehnyt vain siksi, etteivät ne saaneet minua kiinni (olin vessassa tietenkin paskalla kun puhelin soi), enkä uskaltanut soittaa takaisin outoon numeroon. Tosin tiesin vaistomaisesti että se on poliisi ja minkä takia, koska oli kesän vilkkain viikonloppu jolloin nuoret yleensä kokoontuvat ryyppäämään. Lapselleni olikin sanottu, etteivät ne haluaisi sitä ilmoitusta tehdä koska täyttää viikon päästä jo 18, mutta laki on laki ja jos vanhempaa ei tavoiteta niin alaikäisestä lähtee lastensuojeluilmoitus.
No seuraavalla viikolla sitten tuli kirje lastensuojelusta, soitin sinne ja asia selvisi ja oli sillä selvä. Kerroin kyllä omista ongelmistani samalla ja että ei ole helppoa ollut taas, niin sanoi että hänelle voi koska tahansa soittaa jos tarvitsee tukea ja apua. En ole soittanut, koska minulla on muita tuki-ihmisiä sekä sosiaalihuollossa että terveydenhuollossa.
Mutta näin, viime metreillä tuli ilmotus, joka olisi voinut tulla jo kymmenen vuotta sitten ja ylikin, aikoina jolloin en pystynyt edes siivoamaan ja lapsi hoisi kauppa-asiat jne. Ei vaan kukaan ilmoitellut, vaikka tiesivät, rehellisesti kerroin aina tilanteen. Apua on kyllä tarjottu onneksi, siivousapu jne.
Ei.