Kummin teen?

A) hyvä toimeentulo, kiva kämppä, lapset pystyy harrastamaan, pystytään matkustamaan, ei tarvitse nitkuttaa rahan kanssa. Laimea liitto jossa en rakasta puolisoa. Ollaan kuin kämppikset.

B) vuokra-asunto jossa kaikille ei omaa huonetta, mulle olkkarin nurkka. Harrastuksista joudutaan osasta luopumaan, ei matkustelua, luultavasti joutuisin hakemaan asumistukea. Lapset kahden kodin väliä. Mun luona vain viikonloput koska koulu määräisi asuinpaikan. Olisin yksin.

Suhteen tilanne sellainen, että jos lapsia ei olisi, olisin jo lähtenyt. Ei riitaa, ei väkivaltaa, ei alkoholia. Ei rakkautta. Olen sinnitellyt ja kuolettanut haluni tuntea jotain, ajattelemalla, että niin kauan kuin lapset yläasteella viimeinenkin... Vika on aloittanut vasta koulu-uran... Voinko sanoa eläneeni? Olenko itsekäs?