Purskahdin itkuun töissä
Nyt hävettää. Omasta mielestäni olen jaksanut töissä ihan kohtuullisesti...tänä aamuna meillä oli työnohjaus. Kun työnohjaaja kysyi, mitä minulle kuuluu kun olen ollut niin hiljainen niin purskahdin itkuun. Tämä tuli ihan puun takaa, en muista milloin viimeksi olisin itkenyt, ehkä isäni hautajaisissa! No, jäin sitten miettimään mitä itselleni oikeasti kuuluu mutta toisaalta myös, mitä työkaverini musta oikein ajattelevat. Ihmismieli on outo.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Olin puhelinmyynnin toimistolla pari viikkoa ja näin usein naisia vessassa itkemässä.. itsekin joskus menin töiden jälkeen suora alkoon. Henkisesti raskasta homma.
Mikä siinä on raskasta? Tuputat jotakin turhuutta. Siinä se.
Burnoutin ensioireet. Harrastatko mitään työpäivän jälkeen? Liian hakkaava työtahti ajaa helposti uupumukseen.
Juu kyhllä määkin 20-vuotiaana pidätin itkua ja itkinkin välillä. Nykyään 36 vuotias ja aikalailla tunteeton paaska rupean olemaan. Elämä opettanut tälläiseksi
Oletko työuupunut tai muutoin väsähtänyt tai masentunut? Silloin tunnekuohut saattavat yllättää sellaisissakin tilanteissa, joissa normaalisti olisi ihan ok. Se kuuluu ns. taudinkuvaan.
Tunnistan reaktiosi omakohtaisesti. Olen ollut uupunut koko syksyn. Sen seurauksena olen itkenyt töissä jo useita kertoja tilanteissa, joissa omaa työtäni tai erityisesti jaksamista on käsitelty. Olen itkenyt esimiehen edessä sekä kollegojen edessä. Kotona toki myös monta kertaa. Muutkin negatiiviset tunteet tulevat herkemmin: viha, kyynisyys, toivottomuus, ärtymys, pettymys jne. Olen ollut työelämässä 20 vuotta, koskaan tätä ennen en ole tällä tavoin hajoillut.
Aluksi nämä tunnereaktiot hävettivät ja ahdistivat. Kaikki eivät toki reagoineet niihin ymmärtäväisesti (erityisesti mieskollegat eivät ymmärtäneet yhtään), mutta onneksi suurin osa tajusi, mistä tilanne johtuu. Moni on kertonut myös omista uupumuksistaan tai muuten vaikeista tilanteista. Olen saanut tukea ja apua.
En ole sairauslomalla, mutta työkuormaani on vähennetty. Miespuolinen esimieheni ymmärsi onneksi tilanteen ja toimi heti.
Vierailija kirjoitti:
Olin puhelinmyynnin toimistolla pari viikkoa ja näin usein naisia vessassa itkemässä.. itsekin joskus menin töiden jälkeen suora alkoon. Henkisesti raskasta homma.
Ihan oikein ja häpeä sinäkin. Kai ymmärrät, että ärsyttävää puhelinmyyntiä ei olis jos kukaan ei suostuisi menemään moiseen hommaan. Mua ainakin ketuttaa ku häiritään mun aikaa ja yritetään kaupitella jotain. Se on ihmisten häiritsemistä
Sinänsä arkinen kysymys, joka työnohjauksessa on kuitenkin merkityksellisempi kysymys, kosketti sinua syvemmältä, koska se teki itsellesikin näkyväksi, että asiat eivät ehkä ole niin hyvin. Kun joku pintaa raapaisee, tilassa, jossa voi ottaa muiden tunteita vastaan, avasi se sinulta lukon, koska murto-osa sekunnin pystyit kokemaan tulleesi nähdyksi sinuna, siis sellaisena kuin olet, uupuneena? Ei ole siis tavatonta purskahtaa itkuun. Hyvä, että päästit tunteen pois, jolle ei ole selvästi ollut sijaa aiemmim. Voimia ja toivottavasti ohjauksessa pääsette työskentelemään avaintekijöiden äärellä...
Ymmärrän tuntemuksiasi. Pari kertaa käynyt itsellenikin vastaavasti. Ekan kerran noin 7-8 vuotta sitten opettajan kanssa keskutellessa ja pari viikkoa sitten juuri töissä parin työkaverin edessä. Padonnut väsymystä ja niitä negatiivisia tunteita kauan jonnekin syvällä sisimpään, kun yrittää vaan samalla tsempata itseään jatkamaan uupuneena töissä. Sitten kun joku huomaa tilanteen tai muuten vaan kysyy sinun tuntemuksistasi, ja yrität sanoa ääneen miten vituillaan kaikki todella on niin ei tule sanoja, tulee vaan itkua. Tsemppiä, kyllä tämä tästä <3
Olin puhelinmyynnin toimistolla pari viikkoa ja näin usein naisia vessassa itkemässä.. itsekin joskus menin töiden jälkeen suora alkoon. Henkisesti raskasta homma.