Lue keskustelun säännöt.
Onko jo myönnettävä tappioni, kun kandiin meni 5 vuotta ja maisteria olen väsännyt 4 vuotta?
16.11.2021 |
Onko aika jo myöntää itselleni, että tämä ala on liian vaativaa eikä sovi minulle? Vai teenkö kuitenkin loppuun tietäen, etten edes halua hakea alan töitä koska koen todella uuvuttavaksi ja aivan liian vaikeaksi itselleni koko alan ja kaiken mikä siihen liittyy. Haaveilen opintojen keskeyttämisestä ja vaikka jonkun amistutkinnon aloittamisesta. Minusta piti tulla hieno akateeminen, mutta ei kaikista vain ole siihen.
Kommentit (35)
Ja gradun arvosanalla ei oikeasti ole väliä, kunhan menee läpi. Ellei sitten tutkijaksi aio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun valmistumiseen meni 14 vuotta aloituksesta. Ei sillä ole väliä sen jälkeen, kun tutkinto on kädessä, eikä arvosanallakaan, eikä minkään kurssien arvosanoilla.
Työelämä on ihan eri juttu, siellä saa olla tiimissä eikä jää yksin. Kun saat tutkinnon tehtyä, vaikka rimaa hipoen, pääset sieltä pois.
Mä olen nykyään arvostettu asiantuntija ja esimies 5000 palkalla, ketään ei kiinnosta kauanko tutkintoon meni tai mitä arvosanoja oli. Työura on se mikä merkkaa. Kun pääsee mihin vain avustaviin määräaikaisiin töihin omalla alalla, siitä se lähtee pikkuhiljaa rakentuun.
Töissä ei olla eikä pidä olla perfektionisteja eikä yksin. Tärkeää on saada homma valmiiksi, vaikka sitten vähän rujon näköisenä, mutta riittävästi valmiiksi.
Kerro vähän sun taustasta, ja mikä on ollut vaikeaa. Nimittäin joku intuitio tuli, että olisit duunaritaustalta ja olet ollut kovin yksin ja vailla neuvoja ja tukea. Mä olen myös ja se on tilanne josta voi selvitä työelämään.
20v. meni eli olet ap. vasta alle puolessa mitä itse sain kulutettua - no hätä. Tosin suurinta osaa aikaa en varsinaisesti opiskellutkaan, vaan tein alan töitä täyspäiväisesti.
24 jatkaa, duunaritaustasta akateemiseksi on oma lajinsa. Kulttuurishokki, kun kotona ei ymmärretä enää mitään, ollaan ehkä kriittisiä humanistiplanttuihin. Kotoa ei saa sellaista tukea, että ei sitä tarvitse Ben vakavasti ottaa, kunhan saa kurssit läpi ja pääsee töihin. Se tapa millä sinne on päästy, on tarvinnut kympintyttöyttä ja perfektionismia, ja itseltä paljon vaatimista. Nyt ne ovatkin haitaksi eikä kukaan ole auttamassa ja sanomassa,. Että riittää kun on riittävää, parasta ei tarvitse eikä kannata yrittää. Ja kaikkea ei voi tietää, ikinä, edes ennen eläkettä. Eikä se ole tarkoitus, vaan oppia etsimään tietoa tarvittaessa, ja oppia samaan hommat valmiiksi riittävällä tasolla.
Kaiken kaikkiaan se itseohjautuvuus ja epäkoulumaisuus ja epävarmuus on niin kovin erilaista ja raskastakin. Eikä sitä pysty kotona selittämään. Ja vaikea olla vastoin heidän maailmankuvaakaan, jossa herrat on jotain vierasta ja parempiosaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä voisi kommentoida, että opinnot ei anna kuvaa siitä työelämästä. Tutkinto on vain pohja mistä lähdetään etsimään, muuten niitä tietoja voisi soveltaa työelämään. Tiedän humanisteja jotka on päättyneet insinöörityöpaikkoihin ja päinvastoin. Mikä sun ala on? Mistä siitä et tykkää?
Yx aikuisopiskelija täällä, luovuttaa aion minäkin. Yliopisto saa rahaa, jos musta tulee maisteri. Itse makselen matkoja ja muita kuluja. Työelämän suhteen on ihan sama olenko kandi vai maisteri! Koettakaas motivoida mut jatkamaan opintoja.
Jos teillä on töitä, miksi teitä kiinnosta opiskelu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä puuttuu maisterin tutkinnosta? Jos se on gradu ,kannattaa muistaa että sekin on vain harjoitustyö tutkimisesta ja etenkin kirjoittamisesta. Rima riittävän alas . Riittää ,että se vaan hyväksytään. Suoritettu tutkinto on parempi kuin kesken jäänyt. Miksi net kuvittelee, että jokin toinen ala olisi helpompi, kiinnostavampi jne. Kun on tarpeeksi useasti vaihtanut alaa päätyy Prisman kassalle ilman tutkintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yhtään lohduttaa, opiskelin yli 10 vuotta ja lopulta sain vain kandin paperit. Ehdin jo käydä graduseminaarin, mutta lopulta päätin vaan raapia kasaan kandin, että saan edes jonkun arvosanan. Kandi ei siis ollut pakollinen aikanaan.
Jos jonkun neuvon voin sanoa, se on, että selvitä perinpohjaisesti, mikä tekee opiskelusta sinulle vaikeaa. Samat ongelmat ovat väistämättä jossain vaiheessa työelämässä edessä.
Vierailija kirjoitti:
CV:ssä voi kyllä näyttää aika hassulta jos tutkintoon on mennyt 10 vuotta, mutta paremmalta toki näyttää kuin 10 vuotta ja kesken jäänyt tutkinto. Tee vaan rimaa hipoen loppuun ja aloita sitten jotkut muut työt tai opinnot.
Valmistumisvuosi on yksi vuosiluku, ei siellä tarvitse mitään opintojen kestoa erikseen mainita.
Yleensä työkokemusta on riittämiin vuosina ennen valmistumista, ja yleensä juuri tämän vuoksi se varsinainen paperien ulos saaminen voi lykkääntyä.
Jos mitään töitä ei ole tehty sen kymmenen vuoden sisällä, sitten vasta herää kysymys jostain mielenterveysongelmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtään lohduttaa, opiskelin yli 10 vuotta ja lopulta sain vain kandin paperit. Ehdin jo käydä graduseminaarin, mutta lopulta päätin vaan raapia kasaan kandin, että saan edes jonkun arvosanan. Kandi ei siis ollut pakollinen aikanaan.
Jos jonkun neuvon voin sanoa, se on, että selvitä perinpohjaisesti, mikä tekee opiskelusta sinulle vaikeaa. Samat ongelmat ovat väistämättä jossain vaiheessa työelämässä edessä.
Tämä on niin totta. Sinulla voi olla ADHD, tai masennus, traumataustaa, aspergeria joka tekee sosiaalisista kontakteista vaikeita. Syy olisi hyvä löytää, että saat avun.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä olet tehnyt, kerännyt 900 opintopistettä? Tuossa ajassa ehtii hankkimaan 3 AMK-tutkintoa.
Tuossa ajassa ehtii hankkimaan pari maisterintutkintoakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä olet tehnyt, kerännyt 900 opintopistettä? Tuossa ajassa ehtii hankkimaan 3 AMK-tutkintoa.
Tuossa ajassa ehtii hankkimaan pari maisterintutkintoakin.
Mä olin 20 vuotta opiskelija. Olin aika hukassa opinto-ohjelman kanssa, otin sinne liikaa kaikkea ei-pakollista. En osannut rakentaa sitä tutkintoa ja ohjaus oli olematonta. Kukaan ei ollut kiinnostunut pääsenkö ulos vai en.
Opintopisteet oli tiukassa, koska luulin että pitää yrittää vitosta tai vähintään nelosta, niinhän lukiossakin piti. Luulin, etten osaa asiaa, jos siitä tulee "vain" kolmonen tai jopa ykkönen.
En tajunnut ettei niitä asioita edes voi "osata". Se on kaikki kokeilua ja harjoittelua. Oikea oppiminen tapahtuu sitten töissä seuraavan vuosikymmenen aikana. Jälkeen päin kaikki mitä siellä tehtiin oli tietenkin "koulutöitä", ei valmista kamaa. Pari vuotta nuoremmalle se silloin näytti niin taitavalle.
Totta kai oli porukkaa, jolle se näytti helpolta. Se tarkoittaa vaan, että minä tarvitsen enemmän harjoittelua, tai että minun vahvuudet oli muussa.
Työelämässä on käynyt ilmi, että minulla tosiaan on vahvuuksia, eikä ne olleet mitään sellaista mitä olisi lukion tai yliopiston arvosanoilla mitattu.
Toisiin vertaaminen on ihan turhaa. Parikin joille olin kade ja tunsin huonommuutta, on sen jälkeen vaihtanut alaa kokonaan. Minä olen alalla hyvin työllistynyt ja menestynyt. Ei ne jotka näyttää huipuilta, ole välttämättä edes siihen hommaan soveltuvia, ihan muista syistä. Joko heitä ei itseä kiinnostaa, tai he ei sovellu siihen arkeen mitä se itse työ sitten oikeasti on.
Jos opintosi ovat gradua vaille valmiit, niin pusket sen vaan läpi. Työelämä on ihan erilaista, gradu on tahkoamista, jos se on vaikeaa, ei se kerro vielä mitään itse työstä. Pyydät ohjaajaltasi konkreettisempaa apua, luetutat sen mitä olet saanut aikaiseksi jollakin proffalla (tai ohjaajallasi) ja viet sen maaliin. Sen jälkeen voit huokaista ja katsoa mitä haluat työksesi tehdä. Ei sun tarvitse cvseen laittaa kuin valmistumisvuotesi, kukaan laskeskele kauanko olet opiskellut. Tsemppiä!