Kuinka päästä kestovitutuksesta eroon?
Uupumus painaa töistä ja henkilökohtaisessakin elämässä jokin jatkuvasti potkii päähän. Joka aamu saan psyykattua itselleni seesteisen olon, mutta jo ensimmäisenä työtuntina se murenee ja illan mittaan olo yleensä pahenee entisestään. Miten olette päässet jatkuvasta vitutuksen tunteesta eroon?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen juonut.
Ajattelit sitten tuplata ongelmat?
Mitään muuta vaikuttavaa ainetta ei saa laillisesti omalla luvalla. Miten se muka tuplaa ongelmat?
Vanha suomalaisten poikain V1tutuslaulu
testattuna:
-uinti
-lenkkeily
-koiran tai kissan kanssa leikkiminen
-tyttöystävän tai poikaystävän kanssa leikkiminen hikeen asti
-nyrkkeily
- voimamiesharrastus miesporukalla
-metsästys ja kalastus
-taiteen teko
-nikkarointi tai muu hauska fyysinen työ ilman suorituspakkoa
-puutarhanhoito
En suosittele puheeseen perustuvaa terapiaa, jos vuututtaa pitää purkaa sitä painetta ilmaisemalla itseä liikeen avulla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla auttoi se, että irtisanoin itseni, muutin helvetin pitkälle Suomesta ja totesin kaikille, jotka vitutusta aiheutti soon moro. Eli suoraan sanoen muutin vain yksi matkalaukullinen tavaraa mukanani uuteen maahan ja lopetin yhteydenpidon lapsuuden perheeseeni ja rasittaviin ystäviin/kavereihin. Järjestin toki töitä uudessa maassa ennen muuttoa.
Ei ole pahemmin vitutusta näkynyt sitten 2016 kun tämän tein. Ja ei ole ollut ikävä, vaikka kaikkea mahdollista on tapahtunut tässä välissä. Silti ei ole jatkuva vitutus päällä, vaan ne tunteet tulevat ja menevät. Mulla aiheutti ympäristö ja ympäristön negatiivisuus itselleni myös pahaaoloa.
Kaikille ylihuolehtivaisille Suomiuskovaisille: muualla maailmassa on myös terveydenhuolto, työpaikkoja, koulut, hyvä julkinen liikenne ja jopa rahaa elää elämäänsä. Suomessa yksikään noista osa-alueista ei tuntunut toimivan, vaan esimerkiksi niinkin yksinkertainen asia kuin kilpirauhasen vajaatoiminta jätettiin hoitamatta. Täällä olen siihen saanut lääkityksen ja elämä pelaa. Koulut kävin loppuun täällä ja sain ne maisterin paperit. Työpaikka on parempi, mitä olisin ikinä voinut Suomesta saada. Lapsuuden perhettä, entisiä työkavereita tai sinne jätettyjä ystäviä ei ole millään tasolla ikävä, sellaisia ankeuttajia he ovat ja aina peittoavat vittuilun välittämiseen. Se menee yli minun sivistystason.
Mukavaa elämää sinulle sinne. Tuskinpa sinuakaan täällä kukaan kaipailee.
a) vaihda työpaikkaa
b) nuku öisin tunti enemmän
c) syö suklaata
En tiedä, mutta tuo on raskasta myös kanssasi tekemisissä oleville ihmisille, mikään ei ole niin perseestä kuin ihminen, joka on aina naama näkkärillä ja kitisee kaikesta.
Varmaan kannattaa muuttaa elämää siihen suuntaan, ettei vituta ja väsytä. Vähentää työtaakkaa, panostaa ihmissuhteisiin, tehdä iloa tuottavia asioita. Eikö tämän elämän suurin tavoite ole onni? Et nähtävästi ole onnistunut siinä. Muuta asioita.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta tuo on raskasta myös kanssasi tekemisissä oleville ihmisille, mikään ei ole niin perseestä kuin ihminen, joka on aina naama näkkärillä ja kitisee kaikesta.
Varmaan kannattaa muuttaa elämää siihen suuntaan, ettei vituta ja väsytä. Vähentää työtaakkaa, panostaa ihmissuhteisiin, tehdä iloa tuottavia asioita. Eikö tämän elämän suurin tavoite ole onni? Et nähtävästi ole onnistunut siinä. Muuta asioita.
Olen myös kestovtutuksesta kärsivä. Siksi olen ihan tarkoituksella enimmäkseen yksin etten masenna muita. Töissä vedin roolia ja moni luuli siellä mua ihan mukavaksi mieheksi. Työt siis ovat loppuneet. Päihteillä alkoholilla tai yrtillä vtutus lähtee mutta eihän sitä jatkuvasti voi olla päihtynytkään.
Joskus sentään neutraaleja päiviä ettei ota päähän mutten ole iloinenkaan. Tuntuu että iän myötä kyynisyyskin on kasvanut. Pitäisi vissiin saada resepti tai jotain? Onni kun on esim. lämmin piippu.
Kuuntele joka ikinen ilta n. 4-5min äänite youtubesta, Sapien Medicinen morfinen kenttä eli äänitaajuus-ohjelmointi. Toimii kuin häkä mutta huomaat sen vasta 2-3pv kuluttua.
Onko ketutuksen takana turvattomuuden tunne?
Mä irtisanouduin kun duuni vitutti. Sain huippu työpaikan ystäväni kautta ja nyt tulee rahaa kuin roskaa. Vastuu painaa, mutta duuni on tosi helppo. Toivon vaan että tämä jatkuu pitkään.
En tiedä. Olen sekä vittuuntunut että masentunut. Enimmäkseen samat ongelmat jo vuosia. En enää juuri puhu niistä asioista ystävillekään. Normaalit ihmiset kuvittelee että menneistä vaikeuksista pitäisi päästä yli tietyssä ajassa ja alkavat ärsyyntyä ja kummeksua jos ei pääse. Siksi en niistä enää puhu, en viitsi kuormittaa muita enää. Ylipäänsä näen paljon vähemmän ihmisiä kuin aiemmin, ettei tarvitsisi niin paljon yrittää esittää jotain iloista tai "juuuu hyvää kuuluu" kun ei ole totta.
Luulen että en tästä parane vaan eristäydyn ja asiat vaan pahenee.
Nythän on paljon kirjoitettu B12 vitamiinin+folaatin puutoksista. Muissakin B-ryhmän vitamiineissa on tärkeitä mielialaan vaikuttavia hyötyjä. Vaikka syödään kuinka monipuolisesti ja terveellisesti niin välttämättä ruoan kautta ei kaikkia vitamiineja saada imeytymään kehon hyväksi. Työyhteisö on sitten ihan eri juttu, siihen ei pelkät vitamiinit taida auttaa. Itsestä pitää kuitenkin huolehtia jotta jaksaa tässä kovassa ajassa.