Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen umpikujassa. Ei ole kohta mitään järkeä jatkaa elämää.
04.02.2015 |
Valmistuin 2 vuotta sitten. Hain töitä jo opiskeluaikana. En ole tähän päivään mennessä saanut edes työhaastattelupyyntöjä, en ensimmäistäkään.
Rahaa on saatava, joten teen lastenvahtikeikkoja ja siivoan. Mitään muuta en saa. En päässyt edes McDonald'siin töihin. En myöskään kuntokeskuksen lapsiparkkiin. En Postin kiireapulaiseksi jouluna. Välillä epäuskoisena mietin, onko minussa jotain vikaa. Näkevätkö kaikki muut minussa jotain vastenmielistä, näytänkö "paperilla" ihan hullulta tai menevätkö kaikki työpaikat tiskin alta joillekin ihan muille.
En jaksa yrittää enää. Olen tälle yhteiskunnalle ihan turha. Kukaan ei kaipaa minua, jos kuolisin. Olen ihan turhaan haaskannut yhteiskunnan varoja opiskellessani. Tutkintotodistuksella voin ihan rauhassa pyyhkiä pyllyni, sillä en tee yhtään mitään. Olisi pitänyt lopettaa koulu peruskouluun ja tyytyä siihen, ettei minusta ole koskaan mihinkään muuhun kuin toisten sotkujen siivoamiseen tai lasten kakkavaippojen vaihtamiseen. Sekö on osani, vaikka minä tyhmä kirjoitin erinomaiset YO-arvosanat ja opiskelin korkeakoulututkinnon ripeästi? Olisi pitänyt jättää opiskelematta, meni ihan hukkaan.
Kommentit (65)
ite kans tappelin yhteiskunnan kanssa yli 10 vuotta.
sitte tajusin että yhteiskunta on väärässä, en minä.
sinun vuorosi nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:49"]
Mä rukoilen sun puolesta, että Jeesus auttaa sua. Mä suosittelen käymään oman alueesi Healing Room:ssa (rukousklinikka, netistä löytyy lisää tietoa). Siellä rukoillaan lisää tuon sun asiasi puolesta. Ja sitten toinen, jos alat ihan tosissaan miettimään tuota itsemurhaa eikä ole vain sanahelinää, niin mars mars lääkärin vastaanottoon. Jos se lääkäri ja mahdollinen joku diagnoosi tökkii niin alkaisin itse vähintäänkin syömään Mäkikuismaa (saa mm. luontaistuotekaupoista ja joistain apteekeista, auttaa alakuloiseen oloon ja lievään masennukseen). Niin ja voithan sä vaikka itsekin rukoilla vaikka näin: " Jeesus Kristus, auta mua saamaan työpaikka ja pääsemään eroon pahasta olosta. Aamen."
[/quote]
En ole ap. Mutta itse olen rukoillut auttamaan minua, mutta vastaukseksi on tullut vain lisää vastoinkäymisiä elämään. Kohta ollaan jaksamisen rajoilla.
Mene ulkomaille töihin, hanki kokemusta ja ala elää. Niin olen itsekin joutunut tekemään. Hyvin ei mene vieläkään, mutta turha jäädä rypemään. Olen uskossa myös ja saanut sieltä voimaa yrittää jälleen ja jälleen.
Etpäs ole. Sinun täytyy vain uudelleenkouluttautua. Ei ole muuten hyvä idea vetää tutkintoa jossakin 2,5 vuodessa täysiä läpi (riippuen työllisyystilanteesta) ilman mitään harjoittelupaikkaa ja yrittää päästä työelämään. Mielummin lähtee vaihtoon, tekee alan töitä, opiskelee jonkun sivuaineen kunnolla, vaikka vaihtaa pääainettakin jne.
Hanki jotain alaan liittyvää vapaaehtoistyötä, jos saisit kontakteja luotua kontakteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:00"]
Minkä tutkinnon ap on suorittanut? Itseäni naurattaa kun osa menee yliopistoon lukemaan jotain itseä kiinnostavaa, välittämättä yhtään kyseisen alan työtilanteesta. Työt työnä ja harrastukset erikseen.
[/quote]
Minäkin menin yliopistoon lukemaan ympäristöalaa, se kiinnosti ja joka puolella siihen aikaan puhuttiin, että se on niin tulevaisuuden ala, että revitään suunnilleen töihin. No ei revitty, joku vitsin artesaanikin kelpasi paremmin ympäristöalan töihin kuin hyvin arvosanoin, paljon erilaista pätkätyökokemusta opiskeluaikana kerännyt ammattilainen. Perustin sitten ihan muun alan yrityksen, sillä elättänyt perhettä pian 10 vuotta. Leipä ei ole leveä, mutta on sentään työtä. Se ei ole tänä päivänä itsestäänselvyys. Nyt en varmaan mihinkään enää töihin kelpaisikaan, koska yksityisyrittäjiä tunnutaan tässä maassa pitävän pohjasakkana.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:51"]Kyllä ihmisarvo ja itsetunto usein riippuu työstä. Minulla ei ole minkäänlaista työympäristöä, työyhteisöä, olen näkymätön. Jos tapaan kadulla jonkun vanhan tutun, työ on viimeinen, josta haluaisin puhua ja aina ensimmäinen, josta he haluavat puhua. Minulla ei ole mitään, minulle ei kuulu mitään, en tee mitään, en ole mitään. [/quote]
Ongelmasi on siinä, että sua hävettää paljastaa ihmisille, että olet työtön. Ei ketään muuta se kiinnosta. Työpaikka nyt on vaan sellainen "on se ilmoja pidellyt" -puheenaihe.
Eikä se sun vikasi oikein ole, että talous sakkaa ja nuorisotyöttömyys pyörii 20 % hujakoilla Suomessakin. Tuottavia töitä nyt vaan ei ole niin helppoa kehitellä, kun suuryritykset tehokkaine prosesseineen, globalisaatio edullisine työvoimakustannuksineen ja automatisaatio jylläävät täysillä. Yritä siinä nyt sitten kutoa jotain villasukkaa työksesi kun kone kutoo sen sähkönhinnalla tai aasialainen nälkäpalkalla ja suuryritys tehtailee niitä "miljoona paria per päivä" -volyymilla.
Tosiasia on, että työn määrä on vähentynyt radikaalisti viimeisten vuosikymmenten aikana ja tulee vähenemään hiljalleen kohti nollaa. Ajan kanssa jokainen tulee olemaan sun tilanteessasi. Keksipä siis itsellesi luovia harrastuksia (aloita maalaaminen, rakenna vaikka puuroa keittävä robotti, tai ihan mitä vaan), niin on jotain puhuttavaa. Samalla voit hakea töitä ja opiskella omaan tahtiisi jotain sinua kiinnostavaa, stressaamatta sen suuremmin.
Sun itsearvostuksesi on perua ajalta, jolloin heimon jokaisella yksilöllä täytyi olla jotain hyödyllistä tehtävää, tai niitä katsottiin vinoon. Nykypäivänä se nyt vaan ei mene enää niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko akateeminen työtön? Meitä on tällä hetkellä todella paljon. Pyydä neuvoja yliopiston rekrypalveluista. Työkkärin kautta voit kysyä tietoa myös akateemista rekrytointia edistävistä tahoista -- sellaisia nimittäin on yksityisellä puolella ja ainakin turun seudulla on tuollaisella yhteistyötä työkkärin kanssa. Jaksa yrittää ja jatka hakemista. Lähetä avoimia hakemuksia, soita käy paikan päällä, yritä saada itsesi ihmisten muistiin. Että vaikka nyt ei olisi työtä tarjolla niin puolen vuoden päästä muistaisivatkin juuri sinut.
Et ole yksin tilanteessasi. Et ole muita huonompi. Jaksa yrittää ja uskoa. Ja jos jossain vaiheessa usko loppuu lopullisesti niin opiskele uusi ammatti.
Tsemppiä!!!
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:49"]
Mä rukoilen sun puolesta, että Jeesus auttaa sua. Mä suosittelen käymään oman alueesi Healing Room:ssa (rukousklinikka, netistä löytyy lisää tietoa). Siellä rukoillaan lisää tuon sun asiasi puolesta. Ja sitten toinen, jos alat ihan tosissaan miettimään tuota itsemurhaa eikä ole vain sanahelinää, niin mars mars lääkärin vastaanottoon. Jos se lääkäri ja mahdollinen joku diagnoosi tökkii niin alkaisin itse vähintäänkin syömään Mäkikuismaa (saa mm. luontaistuotekaupoista ja joistain apteekeista, auttaa alakuloiseen oloon ja lievään masennukseen). Niin ja voithan sä vaikka itsekin rukoilla vaikka näin: " Jeesus Kristus, auta mua saamaan työpaikka ja pääsemään eroon pahasta olosta. Aamen."
[/quote]
Uskon jo Jeesukseen (ja siis hyvin vahvasti) ja se on ehkä ainut, joka estää mua hyppäämästä metron alle. Alkaa olla vaikea uskoa rukoiluunkaan, kun mitään ei omista suunnattomista pyrkimyksistäkään tapahdu.
ap
[/quote]
Mene vaikka vähäksi aikaa johonkin vapaaehtoistyöhön Israeliin - siellä on uskoville monenlaista tarjolla, esim. Jad Hasmona.
Älä lannistu - aina on toivoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:00"]Minkä tutkinnon ap on suorittanut? Itseäni naurattaa kun osa menee yliopistoon lukemaan jotain itseä kiinnostavaa, välittämättä yhtään kyseisen alan työtilanteesta. Työt työnä ja harrastukset erikseen.[/quote]
Nimenomaan ihmiset, jotka saavat harrastuksestaan itselleen elinkeinon, ovat niitä menestyneimpiä. Katso vaikka planeetan rikkainta miestä. Ja varmasti samalla tyytyväisimpiä työhönsä.
Nykypäivänä on muutenkin erittäin hankalaa arvioida, mille alalle löytyy jatkossa töitä. Kun mä aloitin opiskelut 2000-luvun alussa, niin silloin oli tietotekniikka todella kuuma ala. Nyt on Nokian insinöörit bussikuskeina olleet useamman vuoden.
Tarvitset vain yhden työpaikan niin saat nimeä. Sellaisen missä voi kehittyä ja kokemus on hyväksi ansioluetteloissa. Varmaan kannattaa nostaa rimaa tasokkaampiin paikkoihinkin, noita pystyy tehdä vähäisellä koulutuksella. Tekisin varmaan jotain muutoksia työnhakuun, muutakin kuin lähettäisi niitä pelkkiä hakemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:07"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:00"]
Minkä tutkinnon ap on suorittanut? Itseäni naurattaa kun osa menee yliopistoon lukemaan jotain itseä kiinnostavaa, välittämättä yhtään kyseisen alan työtilanteesta. Työt työnä ja harrastukset erikseen.
[/quote]
Hehe. Hyvä että sinua vahingonilo naurattaa. Minua ei ihmisten työttömyys ja toivottomuus jaksa hymyilyttää. Tosiasia kuitenkin on, että työllisyystilanteet muuttuvat, se mikä työllisti varmasti reilut viisi vuotta sitten, ei enää työllistäkään. Moni on lähtenyt opiskelemaan ns. varmaa alaa, mutta valmistumisen aikaan tilanne on ihan toinen. Ylempää korkeakoulututkintoa ei yleensä puristeta kokoon kahdessa vuodessa.
[/quote]
Itse olen suorittanut yhden ylemmän korkeakoulututkinnon ja kaksi amk-tutkintoa siihen lisäksi, että turhaan sinä minua yrität valistaa. Jos ei joku ala työllistä, niin aina voi vaihtaa alaa. Outoa, että odotetaan töitä vuosikausia, kun voisi siinä odotellessa kouluttautua uudelleen.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 11:29"]
Miksi itsetuntosi on töistä kiinni? Sellainen on aika tyhjää elämää. Vaikka ymmärrän kyllä että tuntee olonsa hylätyksi kun ei oteta. Mutta todennäköisintä on että vika ei ole sussa vaan siinä että nyt on vaikea työllisyystilanne muutenkin. Mulla on sama luultavasti edessä muttei se ihan kauheasti masenna. Siivoushommaa teen ja jos jään työttömäksi niin ei noilla maisterin papereilla heti varmaan mitään saa. Entäs sitten? Olen tehnyt parhaani. Jos ei tule töitä keskityn hyvällä omalla tunnolla harrastuksiin. Olen tosi tunnollinen työntekijä mutta vapaalla mulla ei ole mitään ongelmia olla sohvaperuna. Ihmisen arvo ei tule töistä vaan sen voi määrittää itse muillakin tavoin. Mun äiti oli kotiäiti koko lapsuuden ja sen takia mua ei varmaan mikään yhteisön paine tässä asiassa kuumota.
[/quote]
Kyllä ihmisarvo ja itsetunto usein riippuu työstä. Minulla ei ole minkäänlaista työympäristöä, työyhteisöä, olen näkymätön. Jos tapaan kadulla jonkun vanhan tutun, työ on viimeinen, josta haluaisin puhua ja aina ensimmäinen, josta he haluavat puhua. Minulla ei ole mitään, minulle ei kuulu mitään, en tee mitään, en ole mitään.
Jatko-opiskelu ei motivoi millään tavalla, kun en tälläkään tutkinnolla pääse edes hampurilaisia myymään. Alanvaihto on pakollinen, mutta mihin? Jos ei opettaja saa töitä, suosittelisitko alanvaihtoa palomieheksi? Lääkäriä suosittelisit vaihtamaan alaa vaikkapa maisema-arkkitehdiksi? Ei kaikista ole moneen. Minusta ei ole insinööriksi, eikä sairaanhoitajaksi. Jotenkin tyhmästi kuvittelin, että maailmassa tarvittaisiin monenlaisia ihmisiä, mutta ilmeisesti ei.
ap
[/quote]
Sun ongelmasi on se, että sut on aivopesty uskomaan että ihmisarvo tulee työstä. Että ihminen on arvokas vain tuottavana yksikkönä. Onnellisuus on loppujen lopuksi asenteesta kiinni.
Minä olen käynyt vain sen peruskoulun. Työ ei ole koskaan ollut minulle elämän tarkoitus vaan väline hankkia rahaa joka taas lisää mahdollisuuksia tehdä niitä oikeasti tärkeitä asioita elämässä. Olin luokkani parhaita oppilaita peruskoulun ja aikuislukiossa jota kävin puolet sain kiitettäviä pelkästään. Olisin siis voinut opiskella pitkällekin, mutta tuli aina muuta tärkeämpää. Olen saavuttanut muunlaisia asioita ja arvostusta harrastusteni kautta ja minulla on paljon lapsia. Myöhemmin elämässäni olen ryhtynyt yrittäjäksi, sitä ennen tehnyt pienipalkkaisia "paskaduuneja".
Kun tapasin miesystäväni oli hän ammattikorkeassa opiskellut ja hänellä oli hyvä työpaikka esimiehenä. Tulot paljon isommat kuin minulla yh:lla ja omaisuutta (minä en omista muuta kuin kotini irtaimiston). Hän oli kuitenkin erittäin onneton vaikka oli saavuttanut lähes kaiken mitä "piti" eli koulutus, vakityö, omistusasunto, auto jne. Minulla ei ollut mitään noista. Hän kirosi kun piti tehdä työtä josta ei tykkää ja jonka takia oli onneton. Hän ihmetteli miten minä olin niin onnellinen. Kunnes sain hänen silmänsä avautumaan, ei ole mikään pakko tehdä jos ei halua. Hän oli kovin hämmästynyt tästä oivalluksesta koska oli kasvatettu ja koulutettu siihen että ihmisarvo tulee työstä ja kun on kerran hankittu koulutus niin siinä pysytään. Hän irtisanoutui ja kieltäytyi sen jälkeen useaan kertaan tarjotuista alansa töistä korkealla palkalla. Tällaisena aikana, kun moni ei pääse töihin vaikka haluaisi!! Mitä kauemmin oli pois töistä, sitä onnellisemmaksi alkoi itsensä tuntea ja oivalsi että hän voi valita aina uudelleen. Nyt hän on vaihtamassa alaa tyyliin insinööristä palomieheksi. Pari kaveria jotka ovat nähneet miten onnelliseksihän on muuttunut tekevät saman perässä.
Eli se mitä yritän sanoa, älä lukitse itseäsi tiettyyn suunnitelmaan. Elämän luonteeseen kuuluu että suunnitelmat muuttuu. Työn takia ei kannata elämäänsä lopettaa, siihen saa sisältöä muualtakin. Elämässä pärjäävät ne jotka osaavat sopeutua, joustaa, kehittyä, muuttua kulloistenkin olosuhteiden mukaan. Sulla on ammatti, mutta voit keskittyä työn etsimisen lomassa ja parempia aikoja odotellessa itsesi kehittämiseen muilla elämän osa-alueilla mikä parantaa myös mahdollisuuttasi työllistyä. Harrastuksia, liikuntaa, vapaaehtoistyötä, kieliopintoja aikuislukiossa tms. Ei vika ole sinussa, vaan taloustilanteessa. Nyt on hyvä tilaisuus kehittää itseään jotta parantaa mahdollisuuksia työllistyä kun taloustilanne paranee. Lohduttaudu sillä että et ole yksin eikä työttömyys ole mikään häpeä tällaisena aikana kun porukkaa irtisanotaan jokapuolella. Kun menestyt jollain muulla elämän osa-alueella esim joku harrastus niin saat itseluottamusta, elämäniloa ja sisältöä elämään. Työ on usein aika ontto sisältö, paitsi jos kyse on kutsumusammatista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:07"][quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:00"] Minkä tutkinnon ap on suorittanut? Itseäni naurattaa kun osa menee yliopistoon lukemaan jotain itseä kiinnostavaa, välittämättä yhtään kyseisen alan työtilanteesta. Työt työnä ja harrastukset erikseen. [/quote] Hehe. Hyvä että sinua vahingonilo naurattaa. Minua ei ihmisten työttömyys ja toivottomuus jaksa hymyilyttää. Tosiasia kuitenkin on, että työllisyystilanteet muuttuvat, se mikä työllisti varmasti reilut viisi vuotta sitten, ei enää työllistäkään. Moni on lähtenyt opiskelemaan ns. varmaa alaa, mutta valmistumisen aikaan tilanne on ihan toinen. Ylempää korkeakoulututkintoa ei yleensä puristeta kokoon kahdessa vuodessa. [/quote] Itse olen suorittanut yhden ylemmän korkeakoulututkinnon ja kaksi amk-tutkintoa siihen lisäksi, että turhaan sinä minua yrität valistaa. Jos ei joku ala työllistä, niin aina voi vaihtaa alaa. Outoa, että odotetaan töitä vuosikausia, kun voisi siinä odotellessa kouluttautua uudelleen.
[/quote]
Olet siis itse ns. ikuinen opiskelija, josta ei ole ikinä työelämään ja siksi roikkuu opiskelijana vuodesta toiseen? Enpä sinuna hirveästi muille virnuilisi. Ei mutta vakavasti ottaen, milläköhän rahalla sä niitä tutkintoja muuten muka tehtailet? Nykyään saa opintotukea tasan yhteen korkeakoulututkintoon.
Oletko ap saanut ohjausta cv:n ja työhakemusten tekemiseen? Työkkäristä, yliopistolta löytyy ihan hyviä kursseja, joissa saa palautetta, voisiko omaa hakemusta jotenkin muotoilla fiksummaksi, että pääsisi haastatteluihin asti.
Lisäksi sinuna hakeutuisin lääkäriin, jotta selvitettäisiin tarvitsetko apua masennukseen. Ihan omaan terveyskeskukseen voi olla yhteydessä.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:57"]
Oletko ap saanut ohjausta cv:n ja työhakemusten tekemiseen? Työkkäristä, yliopistolta löytyy ihan hyviä kursseja, joissa saa palautetta, voisiko omaa hakemusta jotenkin muotoilla fiksummaksi, että pääsisi haastatteluihin asti. Lisäksi sinuna hakeutuisin lääkäriin, jotta selvitettäisiin tarvitsetko apua masennukseen. Ihan omaan terveyskeskukseen voi olla yhteydessä.
[/quote]
Enpä usko, että ap:n ongelma on cv:n muodossa ja uskon hänen tekevän ihan fiksuja hakemuksiakin, vaikuttaa tekstiensä perusteella selväpäiseltä ja fiksulta. Ongelmana on cv:n sisältö (=ei riittävästi työkokemusta) ja suhteiden puute. Sitä ei millään cv:n muotokikkailulla paikata. Toisekseen, olen vuosien työnhakemuskokemuksen perusteella oppinut, että ei ole mitään yhtä oikeaa "hyvän" cv:n mallia. Se mitä yksi pitää hyvänä ja myyvänä, on toisen mielestä outo ja siksi huono. Ei edes riipu pelkästä alasta, ihan rekryävän henkilön korvienvälistä. Ja sitä on vaikea arvioida henkilöä tuntematta.
Ei pääse edes hampurilaisia myymään...?! Eli ei edes niin vähäpätöiseen työhön?
Kuitenkin hampparinmyyjäkin on kunkku työttömään verrattuna.
Katsokaahan akateemiset miten arvotatte ammatteja!!
Hei ap! Kerrankin voin sanoa että tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu. Olin samassa tilanteessa pitkään, opiskelin hyvän ammatin ja sitten valmistuttuani huomasin ettei kukaan mua ota minnekään. Yritin vuosia ja ajattelin jo oikeasti, että päätän päiväni, en jaksa elää, pelkkää alamäkeä koko elämä. Sitten eräänä päivänä hoksasin, että se ammatti, mihin luin, ei ollutkaan sitä mitä halusin elämässäni tehdä, vaan olin vain kouluttautunut "turvalliselle" alalle, yritin miellyttää vanhempiani ja sukulaisiani. Olen aina ollut taiteellinen mutta en uskonut siitä olevan oikeaksi ammatiksi, ajattelin että kunnon valtion virka se olla pitää. No, tein sitten harrastuksestani ammatin, pääsin alan kouluun ja olen itse asiassa todella onnellinen nykyisessä ammatissani. ajattelen nykyään, että olisin varmaankin ollut onneton siinä toisessa ammatissa ja että sillä masennuksella ja pahalla ololla oli tarkoituksensa- se sai minut kouluttautumaan oikeaan haaveammattiini. En ole kovin rikas mutta mielenrauha ja onni on sen menetetyn rahamäärän arvoista.
En tiedä sinun tilanteestasi, sillä jos nykyinen ammattisi on haaveammattisi niin minulla ei juurikaan ole neuvoja. Toivon kuitenkin parasta sinulle ja että saat uutta iloa elämääsi. Tässä sinulle artikkeli, joka sinun kannattaisi ehdottomasti lukea! Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 13:20"]
Ei pääse edes hampurilaisia myymään...?! Eli ei edes niin vähäpätöiseen työhön?
Kuitenkin hampparinmyyjäkin on kunkku työttömään verrattuna.
Katsokaahan akateemiset miten arvotatte ammatteja!!
[/quote]
Et taida ihan ymmärtää. Vaaditaanko hampurilaisten myyntiin tietoja ja taitoja, joita monivuotisella ylemmällä korkeakoulututkinnolla on hankittu? Ei. Tarkoittaako tämä sitä, että sellaisen hankkineella olisi kykyjä haastavampaankin työhön. Kyllä.
Valtaosa akateemisista on muuten rahoittanut opiskelunsa hanttihommilla, mm. hampurilaisia myymällä. Että työ sinällään saattaa olla tuttua. Sitten kun tutkintopaperi on taskussa, ei vastaavaan duuniin enää kelpaakaan.
Ja sitten sekin vielä, että on kansantaloudellisesti järjetöntä tuottaa korkeakoulutettuja hampurilaismyyjiä, kun duuniin kykenee lukiolainenkin.
Jotkut työt vaan yksinkertaisesti ovat vähemmän vaativia kuin toiset. Ei se asia itkupotkuraivareilla miksikään muutu.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:00"]
Minkä tutkinnon ap on suorittanut? Itseäni naurattaa kun osa menee yliopistoon lukemaan jotain itseä kiinnostavaa, välittämättä yhtään kyseisen alan työtilanteesta. Työt työnä ja harrastukset erikseen.
[/quote]
Hehe. Hyvä että sinua vahingonilo naurattaa. Minua ei ihmisten työttömyys ja toivottomuus jaksa hymyilyttää. Tosiasia kuitenkin on, että työllisyystilanteet muuttuvat, se mikä työllisti varmasti reilut viisi vuotta sitten, ei enää työllistäkään. Moni on lähtenyt opiskelemaan ns. varmaa alaa, mutta valmistumisen aikaan tilanne on ihan toinen. Ylempää korkeakoulututkintoa ei yleensä puristeta kokoon kahdessa vuodessa.