Se tunne kun tajuaa epäonnistuneensa parinvalinnassa!
Eikä lasten ja käytännön asioiden takia halua alkaa eroa puuhata, niin eletään sitten vain fantasioissa :(
Kommentit (32)
Se tunne, kun näkee kuluneen muoti-ilmaisun otsikossa miljoonatta kertaa.
Siis kuinkan niin epäonnistunut parinvalinnassa? Tosiasia on että ootte kaikki valinnut sen geneettisesti parhaimmat vaihtoehdon viettienne vetämänä. Sitten kun huomaatte että yksi tarve on tyydytetty, siis lisääntyminen, alkaa muut asiat kiinnostamaan kumppanissa, kuten turvallisuus, läheisyys, luotettavuus jne.Siis juuri ne ominaisuudet, joita siitä geneettisesti hyvästä yksilöstä ei löytynyt. Kysyn vaan että olisko alun alkaenkin kannattanut valita se hieman vässykämpi tapaus, jotta ei tarvi täällä kitistä joutavista asioista. Eli se on ihan OMA SYY.
Voithan sä rakastua siihen mieheesi vielä uudestaankin.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 08:57"]
Siis kuinkan niin epäonnistunut parinvalinnassa? Tosiasia on että ootte kaikki valinnut sen geneettisesti parhaimmat vaihtoehdon viettienne vetämänä. Sitten kun huomaatte että yksi tarve on tyydytetty, siis lisääntyminen, alkaa muut asiat kiinnostamaan kumppanissa, kuten turvallisuus, läheisyys, luotettavuus jne.Siis juuri ne ominaisuudet, joita siitä geneettisesti hyvästä yksilöstä ei löytynyt. Kysyn vaan että olisko alun alkaenkin kannattanut valita se hieman vässykämpi tapaus, jotta ei tarvi täällä kitistä joutavista asioista. Eli se on ihan OMA SYY.
[/quote]
Mun mies on vässykkä, oikea baarialfan vastakohta. Ylikiltti ja tunnollinen, vähän sellainen sosiaalisesti kömpelö. Valitettavasti vässykkyys ulottuu kaikille elämän osa-alueille, esim. töissäkin vässykkää kyykytetään, kun ei osaa tai uskalla puolustaa itseään. Ja arvaas keneen sitten kaikki vitutus puretaan? No siihen tuttuun ja turvalliseen omaan vaimoon! Siinä sitten kuuntelet "emmä osaa mitään, miks mä oon tämmönen paska" -litaniaa ja katselet kiukkuista ja pahantuulista miestä kaikki illat ja kulutat oman energiasi toisen tukemiseen. Siinä vaiheessa joku taajamayökerhon lippalettikin alkaa tuntua paremmalta vaihtoehdolta.
Kannattaisiko miettiä miksi siihen puolisoonsa alun perin rakastui (jos rakastui).
No mikä siinä miehessä sitten on niin huonoa?
Se tunne, kun ei voi ymmärtää, miten muka vain havahtuu paskaan suhteeseen.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:12"]Öö, mikä on lippaletti?
[/quote]
Mitä väliä, kun on hauska sana!
Mä olen periaatteessa suht tyytyväinen mun mieheeni, vaikka meillä ongelmana on se, että tunneasioista ei voi puhua kun toinen on hyvin sisäisesti ohjautuva ja kovadraivinen ihminen, jota meidän muiden perheenjäsenten tunneasiat eivät voisi vähempää kiinnostaa, eikä se niistä niinollen mitään ymmärräkään, kunhan käy välillä pistämässä lapset kuriin ja vaimon 'tyydytettyä'. Ja lainausmerkit siitä, että kyseessä on pelkkä fyysinen tyydytys, ei henkistä yhteyttä. Olen ollut vitutuksesta ja suoranaisesta surusta sekaisin kun tapasin vuosi sitten ihanan, herkän (mutta henkisesti vahvan) miehen, jota ihailen, arvostan ja prkl sentään haluan myös ihan hirveästi. Tieto siitä, että tällainen ihanuus on olemassa, mutta ei saavutettavissa, on kuin maailmankaikkeuden järjestämä jatkuva kidutussessio. Miksei ne ihanat tyypit voisi vaan jättää meidät onnettomat perhetylsyydessä vaeltajat rauhaan!
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:10"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 08:57"]
Siis kuinkan niin epäonnistunut parinvalinnassa? Tosiasia on että ootte kaikki valinnut sen geneettisesti parhaimmat vaihtoehdon viettienne vetämänä. Sitten kun huomaatte että yksi tarve on tyydytetty, siis lisääntyminen, alkaa muut asiat kiinnostamaan kumppanissa, kuten turvallisuus, läheisyys, luotettavuus jne.Siis juuri ne ominaisuudet, joita siitä geneettisesti hyvästä yksilöstä ei löytynyt. Kysyn vaan että olisko alun alkaenkin kannattanut valita se hieman vässykämpi tapaus, jotta ei tarvi täällä kitistä joutavista asioista. Eli se on ihan OMA SYY.
[/quote]
Mun mies on vässykkä, oikea baarialfan vastakohta. Ylikiltti ja tunnollinen, vähän sellainen sosiaalisesti kömpelö. Valitettavasti vässykkyys ulottuu kaikille elämän osa-alueille, esim. töissäkin vässykkää kyykytetään, kun ei osaa tai uskalla puolustaa itseään. Ja arvaas keneen sitten kaikki vitutus puretaan? No siihen tuttuun ja turvalliseen omaan vaimoon! Siinä sitten kuuntelet "emmä osaa mitään, miks mä oon tämmönen paska" -litaniaa ja katselet kiukkuista ja pahantuulista miestä kaikki illat ja kulutat oman energiasi toisen tukemiseen. Siinä vaiheessa joku taajamayökerhon lippalettikin alkaa tuntua paremmalta vaihtoehdolta.
[/quote]
Ootko tehnyt sen kanssa lapset ennen kuin huomasit nää piirteet siinä ukossas. Mikä ihme siinä on ettei sitä tulevaa kumppania voida katsoa sen verran aikaa saman katon alla että tällaiset piirteet tulee esiin? Ennen kuin ruvetaan rustaan pysyvämpää ratkaisua.
Aiot sitten kärsiä nyk. suhteessa vaikka se on epätyydyttävä, luuletko ettei lapset huomaa? Vanhempien parisuhde on lasten koti. Haluatko tarjota heille huonon kodin?
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:10"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 08:57"]
Siis kuinkan niin epäonnistunut parinvalinnassa? Tosiasia on että ootte kaikki valinnut sen geneettisesti parhaimmat vaihtoehdon viettienne vetämänä. Sitten kun huomaatte että yksi tarve on tyydytetty, siis lisääntyminen, alkaa muut asiat kiinnostamaan kumppanissa, kuten turvallisuus, läheisyys, luotettavuus jne.Siis juuri ne ominaisuudet, joita siitä geneettisesti hyvästä yksilöstä ei löytynyt. Kysyn vaan että olisko alun alkaenkin kannattanut valita se hieman vässykämpi tapaus, jotta ei tarvi täällä kitistä joutavista asioista. Eli se on ihan OMA SYY.
[/quote]
Mun mies on vässykkä, oikea baarialfan vastakohta. Ylikiltti ja tunnollinen, vähän sellainen sosiaalisesti kömpelö. Valitettavasti vässykkyys ulottuu kaikille elämän osa-alueille, esim. töissäkin vässykkää kyykytetään, kun ei osaa tai uskalla puolustaa itseään. Ja arvaas keneen sitten kaikki vitutus puretaan? No siihen tuttuun ja turvalliseen omaan vaimoon! Siinä sitten kuuntelet "emmä osaa mitään, miks mä oon tämmönen paska" -litaniaa ja katselet kiukkuista ja pahantuulista miestä kaikki illat ja kulutat oman energiasi toisen tukemiseen. Siinä vaiheessa joku taajamayökerhon lippalettikin alkaa tuntua paremmalta vaihtoehdolta.
[/quote]
Ootko tehnyt sen kanssa lapset ennen kuin huomasit nää piirteet siinä ukossas. Mikä ihme siinä on ettei sitä tulevaa kumppania voida katsoa sen verran aikaa saman katon alla että tällaiset piirteet tulee esiin? Ennen kuin ruvetaan rustaan pysyvämpää ratkaisua.
[/quote]
Mun mies oli ihan ok ennen lapsia. Tai ainahan se on ollut sellainen suorittaja ja tervehenkinen miesmies, mutta ennen lapsia sillä oli jotain kiinnostusta muakin kohtaan (muutenkin kuin makkarissa). Aina se on hoitanut oman tonttinsa hyvin perheen elatuksessa ja kotihommissakin, mutta ei siihen mitään yhteyttä saa. Itse olen ihan erilainen ihminen, vaikka samalla tavalla velvollisuudentuntoinen minäkin. Minä vaan tarvitsisin myös rakkauden tunteen ja päivittäistä vahvistusta hyville tunteille, koska muuten niiden tilalle tulee katkeruus. Tämän saavuttamattoman ihastuksen kanssa me ollaan täysin samalla aaltopituudella ja tiedän, että jos olisin joskus 20 vuotta sitten törmännyt tähän ihmiseen (mahdotonta myös siksi, että hän on minua selvästi nuorempi) ja oltais eletty perhe-elämä yhdessä, olisin nyt aivan eri tavalla onnellinen ja henkisesti tasapainoinen kun minun ei olisi tarvinnut hakata päätä seinään almost-aspergerin kanssa.
Pitää ymmärtää, että ihmiset on vaan ihmisiä. Unelmaihmisiä ja unelmaelämää ei ole oikeasti olemassakaan. Kaikkien parisuhteissa on arkea enimmäkseen.
Ehkä voisikin rakastua uudelleen, JOS minä kiinnostaisin miestä muuna kuin syntipukkina ja loukkaamisen maalitauluna. Ap
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:17"]
on kuin maailmankaikkeuden järjestämä jatkuva kidutussessio.
[/quote]
Kuvitelkaa tää, mutta vaan koko elämän pituisena. Siis siitä asti kun oot havainnut että vastakkainen sukupuoli kiinnostaa, mutta sulla ei oo eikä tule olemaan koskaan mitään tsäänssiä.
Jos joku sattuis kiinnostuun siinä mielessä, se olisi allekirjoittaneelle sanoin kuvaamattomien patoutumien purkautuminen. Todennäköisesti pillittäisin lohduttomasti ihan vaan onnesta. Olen joutunut kovettamaan oman sielun jääksi, muuten se sattuisi liikaa.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 09:28"]
Aiot sitten kärsiä nyk. suhteessa vaikka se on epätyydyttävä, luuletko ettei lapset huomaa? Vanhempien parisuhde on lasten koti. Haluatko tarjota heille huonon kodin?
[/quote]
No tota, miten lapsille sitten on parempi olla yksin asuvan ja tyytymättömän vanhemman kanssa? Parisuhteessaan epäonnistunut vanhempi on tyytymätön ja pettynyt joka tapauksessa eikä välttämättä löydä uutta ihanaa kumppania, jonka kanssa olisi huippuonnellinen. Missäs lapset venaa sen aikaa, että vanhemmasta tulee onnellinen?
Ei ainakaan mun kotini ollut koskaan mun vanhempieni parisuhde. Huh sentään! Ja toivottavasti omatkaan lapseni eivät ole sellaiseen ajatusmaailmaan lähteneet.
Siis se tunne, kun ei itseä kiinnosta enää yrittää parantaa mitään. Ap