Onko romaanin kirjoittaminen vaikeaa?

R-O-M-A-A-N-I. 

Vierailija kirjoitti:

Huonon tai keskinkertaisen romaanin pystyy kuka tahansa normaaliälyinen kirjoittamaan, mutta hyvän tekstin kirjoittaminen on useimmille vaikeaa, ellei mahdotonta.

Kauhugenressä erityinen ongelma on uskottavuus; aidosti pelottavan ja naurettavan raja on usein hiuksenhieno.

:D

Jos sulla on kivaa kirjoittaessasi, niin onko sillä väliä, osaatko vaiko etkö?

Toisekseen sanoisin, että esim. mun mielestä Harry Potterit on kamalia lukea. Huonosti kirjoitettuja, kamalaa tekstiä, puuduttavaa. Mutta tuskin mun mielipide J.K:ta hetkauttaa ja hyvä niin.

Kyllähän tatuoijat heihinkin tekstejä tekevät

Maailman pisin m a n n e on muuten jatkoromaani.

Ei kirjoittaminen ole vaikeaa, mutta julkaiseminen 99%:sti on!

Kirjoitan romaania eikä ole ollenkaan vaikeaa, koska inspiraatio tulee omasta elämästä. Aineistoa on valtavasti. Jos joutuisin kirjoittamaan aiheesta, joka ei millään lailla pohjaudu todellisuuteen, olisi huomattavasti vaikeampaa. Ei riittäisi mielikuvitus sellaiseen. Novellin pystyisin kirjoittamaan aiheesta kuin aiheesta, mutta romaania en.

Vierailija kirjoitti:

Myyminen on vaikeampaa kuin kirjoittaminen.

kyllä naiset myydä osaa

Se on vaikeaa, mutta se on kivaa. Lopputulosta ei kannata ajatella. Nauti kirjoittamisesta. 

Romaanin kirjoittaminen on huomattavasti helpompaa, kuin romaanille kirjoittaminen!

Vierailija kirjoitti:

Esim. Kalle päätalo piti tyylinsä monta tuhatta sivua ilman haparointia.

Kalle Päätalo piti tyylinsä vakaana erittäin haparoiden ja kustannustoimittaja Ville Revon ansiosta. Kalle lappoi epämääräisiä muistoja tälle pöydät täyteen ja Repo rakensi niistä kirjoja, koska ne myivät niin hyvin. Tämä on tunnettu fakta.

Periaatteessa kuka tahansa sitkeä voi kirjoittaa romaanin. Sellaisen joka halutaan kustantaa ja joku vielä lukea on vaikeaa.

Kannattaisikohan aloittaa novellilla (n. 1000 - 8000 sanaa) ja sitten laajentaa sitä ensin vaikka pienoisromaaniksi (n. 20 000 - 40 000 sanaa), jos niikseen tulee?

Tarinan koossa pitäminen ja rytmi ovat ainakin haastavia asioita, joihin luultavasti tulet törmäämään. 

Ei se ole lainkaan vaikeaa.

Mutta jos haluat kirjoittaa hyvän ja saada sille vieläpä lukijoita niin kyllä siinä työtä joutuu tekemään ja osatakkin hiukan sanan säilää heilutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakava juoni ei voi yhtäkkiä alkaa olemaan  huumorin puolella tai muuta.

Ei se nyt ihan noinkaan mene. Esimerkkinä vaikka Tuntematon sotilas: vakava, järkyttävä, inhorealistinen kertomus sodasta ja sen alle jauhautuvista ihmisistä. Ja silti huumori aivan oleellisessa osassa.

"Suomen sotilaat, tulkaa hakemaan leipää!" - "Tuu sinä hakeen leipäs päälle voita!"

Eihän se kirja olisi mitään ilman näitä.

Ei tuo ole mikään esimerkki tyylin haparoinnista. Tuntematon sotilas on kuvaus sotilaiden elämästä ja sotaan mahtui kauhun ja kurjuuden lisäksi myös huumoria ja naurua. Linna pyrki kuvaamaan myös tätä puolta sodasta.

Vierailija kirjoitti:

Maailman pisin m a n n e on muuten jatkoromaani.

Mahtaako kiälitoimisto, tai mikä hän nykyään lienöö, suositella muotoa romani?

Ohis: romani tulee sanskritin sanasta Doma (D: retrofleksi d, jossa kielen kärkeä taivutetaan taakseppäin, jolloin seurauksena on äänne joka tekee intialaisten enkusta lähes siätämättömän kuuloista?

Borrowed from Romani rrom, from Sanskrit  (ḍoma, “member of a low caste of travelling musicians and dancers”) or  (ḍomba).

Luova kirjoittaminen on ainakin haastavaa, koska se tuo maailmaan jotain uutta, jota ennen sitä ei ollut olemassa. Kirjoittaminen itsessään ei kognitiivisesti erityisen haastava prosessi, ja sen voi tehdä, jos romaania kirjoittaa, vaikka humalatilassa, tai muiden päihteiden vaikutuksen alaisena, niinkuin aina ennenkin on usein tehty.

Kuitenkin luova tuotos, jos kirjoittamisesta puhutaan, on äärimmäisen hankala asia, koska se onnistuu vain flowtilassa, johon on vaikea päästä, ja josta pois tuleminen on psykologisesti hankala asia.

Oleellista on siis laatu, ja se saavutetaan kun omat kognitiiviset taidot ovat maksimaalisesti hyödynnetty, ja tämä onnistuu juuri flowtilassa. 

Maailma on tarinoita täynnä, ja kannattaa yrittää mennä laatikon ulkopuolelle, ja kehittää jotain sellaista, jota ei ole ennen tehty.