Kummilasten valokuvien jatkuva postitus, miten sanoa "ei".
Olen kummi hyvin monelle lapselle ja minulla itsellänikin on lapsia - jotka tottakai ovat meille ne tärkeimmät. En kuitenkaan koskaan ole kokenut tarvetta työntää jatkuvalla syötöllä maksimaalisen suuria kuvia omista lapsistani kummeille tai canvas-tauluja!?
Olisi edes sellaisia kuvia, joita voi laittaa valokuva-albumiin, mutta ei kun ne yleensä ovat niitä a4-kokoisia kuvia.
Eivätkö muut vanhemmat ajattele, että ne heidän kummilapset ei kiinnosta niin paljon, kuin ne omat? Rakkaita lapsia toki kaikki, mutta canvas-taulu alkaa olla jo vähän liikaa. Ja tähän päälle ne kaikki muut valokuvat joita tulee kirjaimellisesti ovista ja ikkunoista.
Miten sanoa lapsen vanhemmille, että tämä on jo liikaa loukkaamatta? En aio laittaa taulua seinälle, en edes omista lapsista ole tehnyt tauluja!
Kommentit (22)
En minäkään laita kuin silloin tällöin kummeille lasten kuvat, esim kolmen vuoden välein. Siis ihan ne koulukuvat.
No joo, totuushan on se että oikeesti ihminen rakastaa vain omia jälkeläisiään.
Löysin äskettäin yhden laatikon pohjalta vanhoja kuvia. Joukossa oli vauvoja joita en edes muista kuin hämärästi eikö vuosien varrella tekemisissä juurikaan kun ovat pikkuserkkuja ja asuvat muualla. Kylmästi heitin roskiin. Omien läheisten kuvia säilytän ja suojelen tarkkaan. Miten paljon muutakin turhaa sälää löytyi, kun ei mainittavaa muistoarvoa, no ny saivat mennä.