Oletteko huomanneet että ne niiltä ns. Koulutetuilta tutuilta ihmisiltä puuttuu sellainen normaali tilannetaju?

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole huomannut,  - Sen sijaan olen huomannut, että jos on "vähän enempi" kouluttautunut kuin muut, niin ei enää tarvitse yrittää päteä omalla koulutuksellaan. Tietysti aina heitä, joilla on vimmattu tarve alleviivata koulutustaan mutta yhtä lailla myös heitä, joilla on vimmattu tarve esittää, kuinka erinomaisia ja hyviä he ovat vaikka kouluja ei olisi tullut ikinä käytyä. Tai kokea vimmattua tarvetta alleviivata "kovien tieteiden" koulutustaan ja ylenkatsoa yhteiskuntatiteteitä ja humanistisia tieteitä opiskelleita. -Ja näin tekemällä monesti vain osoittaakseen tahattomasti oma typeryytensä,    

Tuli tästä mieleen jotkin Mensan jäsenet, joiden on pakko kertoa olevansa jäseniä sopimattomissa tilanteissa. Esim. se yksi ensitreffit-nainen. Ei ketään kiinnosta ellei puhuta älykkyydestä.

Kyllä se on yleensä ollut ihan toisinpäin. Viimeksi kun oltiin häissä, iloisena aikana ennen koronaa, niin siellä korostui ns. matalasti kouluttautuneiden juntit käytöstavat ruokaillessa ja muutenkin. Möläyteltiin ihan älyttömiä asioita ja taas oli myötähäpeä korkealla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut. Eivät toki kaikki, joten ehkä tämä on enemmän luonteenpiirre, mutta enemmän tätä näkee koulutettujen keskuudessa. Eräs tuttavani pitää itseään ystävänäni, mutta hänen tapaamisensa jälkeen jää aina outo olo, ja mietin vain käsitinkö kaiken taas väärin. Hän töksäyttelee ja esittää mielipiteensä faktoina, ja pitää itseään jotenkin parempana kuin muut, kokee oikeudekseen kertoa, mitä piirrettä esim minussa arvostaa ja mitä ei. On myös ihan suoraan sanonut, että piti itseään lukiossakin aina "sinä vähän parempana" ja "halutumpana" kuin muita. Puhuu itsestään ja miehestään koulutustensa ja titteleiden kautta, sekä miehensä varalllisuuden, omien ja lastensa saavutusten kautta. Puheenaiheet pyörivät hyvin pitkälti merkkivaatteiden, laukkujen, sisustustuotteiden ja kaiken tällaisen materian ympärillä.

Eiköhän tuo ole piirre joka esiintyy "piireissä" joissa on vain aika harvoja koulutettuja. He sitten voivat päteä koulutuksellaan ja kuvitella itsensä muita paremmaksi. 

Itsellä kun huomattava osa ystävistä, sukulaisista ja tuttavista on koulutettuja, olisi aika hassua jos joku sillä koulutuksella pätisi.

Tai tosin päin. Päemisen tarve kai johtuu jos keittiöpsykologisia sitä. että pätijä kuvittelee ja uskoo saavansa muiden arvostuksen ja mahd. jopa kunnioituksen. Vaikko kovalla "pätemsiellä" saattaa lopulta käydä aivan päimvastoin. 

Esimerkiksi eräs tuttavani teki itsestään minusta pellen yrittäessään selittää kuinka hän on sentään yliopistosta valmistunut kauppatieteiden maisteri, eikä ammattikorkastra valmistunut tradenomi. '

Ottamatta kantaa kuinka paljon näissä koulutuksissa on oikeasti eroa niin omalla korostoksellaan ja tutkintoaan alleviivaamalla sai aikaan vain sen, että aika moni meistä koki koulutstausta riippumatta myötähäpeää. 

Kyllä. Kirjanoppineet eivät pysty ajattelemaan enää itse omilla aivoillaan ja sydämellään. He ovat aivopesseet itsensä johonkin muottiin ja siitä eivät helposti enää parane/pääse irti. Esimerkkinä uskonnot.

Vierailija kirjoitti:

Ei puutu. Me ei van reagoida ilmeillä ja valtavalla sekoilulla, ihan joka pikkuasiaan. Otetaan rennosti.

Tämä. Omassa lapsuuden kodissani oli juuri tätä ihan kaikkeen reagointia ja valtavaa sekoilua.

Ihan kaikesta, ihan jok'ikinen pikkuseikka ja arkinen tapahtuma oli vatvomisen, voivottelun ja valituksen aihe.

Vanhempani ovat hyvin vähän kouluja käyneitä duunareita, eikä tilannetaju, tunneäly tai itsereflektio ole koskaan kuuluneet millään tasolla heidän toimintatapoihinsa.

Oli valtava helpotus, kun sain nuorena aikuisena sellaisen ahaa- elämyksen, että ei elämä olekaan niin vaikeaa ja että asiat vain hoidetaan sitä mukaa kun niitä milloinkin tulee.

Ja että ihan kaikista mielipiteistä ja tapahtumista jne. ei tarvitse välittää tuon taivaallista, elämässä on kaikkea sälää, mutta kaikkiin pikkuasioihin ei voi takertua.

Alkoi melkeinpä ahdistaa kun ajattelikin sitä mun vanhempien menoa, ja eihän se miksikään ole muuttunut. Nyt mun ei vain tarvitse enää siitä välittää, vaan saan keskittyä omaan elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut. Eivät toki kaikki, joten ehkä tämä on enemmän luonteenpiirre, mutta enemmän tätä näkee koulutettujen keskuudessa. Eräs tuttavani pitää itseään ystävänäni, mutta hänen tapaamisensa jälkeen jää aina outo olo, ja mietin vain käsitinkö kaiken taas väärin. Hän töksäyttelee ja esittää mielipiteensä faktoina, ja pitää itseään jotenkin parempana kuin muut, kokee oikeudekseen kertoa, mitä piirrettä esim minussa arvostaa ja mitä ei. On myös ihan suoraan sanonut, että piti itseään lukiossakin aina "sinä vähän parempana" ja "halutumpana" kuin muita. Puhuu itsestään ja miehestään koulutustensa ja titteleiden kautta, sekä miehensä varalllisuuden, omien ja lastensa saavutusten kautta. Puheenaiheet pyörivät hyvin pitkälti merkkivaatteiden, laukkujen, sisustustuotteiden ja kaiken tällaisen materian ympärillä.

Eiköhän tuo ole piirre joka esiintyy "piireissä" joissa on vain aika harvoja koulutettuja. He sitten voivat päteä koulutuksellaan ja kuvitella itsensä muita paremmaksi. 

Itsellä kun huomattava osa ystävistä, sukulaisista ja tuttavista on koulutettuja, olisi aika hassua jos joku sillä koulutuksella pätisi.

Tai tosin päin. Päemisen tarve kai johtuu jos keittiöpsykologisia sitä. että pätijä kuvittelee ja uskoo saavansa muiden arvostuksen ja mahd. jopa kunnioituksen. Vaikko kovalla "pätemsiellä" saattaa lopulta käydä aivan päimvastoin. 

Esimerkiksi eräs tuttavani teki itsestään minusta pellen yrittäessään selittää kuinka hän on sentään yliopistosta valmistunut kauppatieteiden maisteri, eikä ammattikorkastra valmistunut tradenomi. '

Ottamatta kantaa kuinka paljon näissä koulutuksissa on oikeasti eroa niin omalla korostoksellaan ja tutkintoaan alleviivaamalla sai aikaan vain sen, että aika moni meistä koki koulutstausta riippumatta myötähäpeää. 

Hauskaa jos tavatessa yrittää selittää, että kauppatieteiden maisteri on eri asia kuin tradenomi. Monetko sotkevat alat?

Ei tulisi mieleenkään: "Niin siis olen sosiologi, en mikään sosionomi." Kerran kyllä selittäminen on ollut lähellä, kun yksi oikiksesta valmistunut luuli alan tarkoittavan lastenhoitajaa. Ehkei ymmärtänyt muita kuin professioaloja, mikä on enemmän juristin häpeä.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut. Eivät toki kaikki, joten ehkä tämä on enemmän luonteenpiirre, mutta enemmän tätä näkee koulutettujen keskuudessa. Eräs tuttavani pitää itseään ystävänäni, mutta hänen tapaamisensa jälkeen jää aina outo olo, ja mietin vain käsitinkö kaiken taas väärin. Hän töksäyttelee ja esittää mielipiteensä faktoina, ja pitää itseään jotenkin parempana kuin muut, kokee oikeudekseen kertoa, mitä piirrettä esim minussa arvostaa ja mitä ei. On myös ihan suoraan sanonut, että piti itseään lukiossakin aina "sinä vähän parempana" ja "halutumpana" kuin muita. Puhuu itsestään ja miehestään koulutustensa ja titteleiden kautta, sekä miehensä varalllisuuden, omien ja lastensa saavutusten kautta. Puheenaiheet pyörivät hyvin pitkälti merkkivaatteiden, laukkujen, sisustustuotteiden ja kaiken tällaisen materian ympärillä.

Ja tämän yhden perusteella sitten arvotat muitakin. Aika ristiriitaista kommenttisi alun "eivät toki kaikki" ilmauksen suhteen. Näköjään 99 vs 1 riittää yleistykseen - sen pienen vähemmistön "hyväksi"! 😁

Koulutus ei tuo sitä kaikkein tärkeintä älykkyyttä. Usein korkean älykkyyden omaava on normaali elämässä asberger.

Olen huomannut. Koulutetut eivät lähde mukaan jokaiseen höynäytykseen, eivät rieku ja ilakoi eli selkeästi heiltä puuttuu alemman tason ihmisten tilannetaju.

Onko Suomessa kouluttamattomia? Kaikki ovat käyneet vähintään peruskoulun.

En ole huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei puutu. Me ei van reagoida ilmeillä ja valtavalla sekoilulla, ihan joka pikkuasiaan. Otetaan rennosti.

Tämä. Omassa lapsuuden kodissani oli juuri tätä ihan kaikkeen reagointia ja valtavaa sekoilua.

Ihan kaikesta, ihan jok'ikinen pikkuseikka ja arkinen tapahtuma oli vatvomisen, voivottelun ja valituksen aihe.

Vanhempani ovat hyvin vähän kouluja käyneitä duunareita, eikä tilannetaju, tunneäly tai itsereflektio ole koskaan kuuluneet millään tasolla heidän toimintatapoihinsa.

Oli valtava helpotus, kun sain nuorena aikuisena sellaisen ahaa- elämyksen, että ei elämä olekaan niin vaikeaa ja että asiat vain hoidetaan sitä mukaa kun niitä milloinkin tulee.

Ja että ihan kaikista mielipiteistä ja tapahtumista jne. ei tarvitse välittää tuon taivaallista, elämässä on kaikkea sälää, mutta kaikkiin pikkuasioihin ei voi takertua.

Alkoi melkeinpä ahdistaa kun ajattelikin sitä mun vanhempien menoa, ja eihän se miksikään ole muuttunut. Nyt mun ei vain tarvitse enää siitä välittää, vaan saan keskittyä omaan elämääni.

Hei, täällä ihan sama! Olen/olin herkkä lapsi ja ahdistuin helposti. Koko lapsuus tuntui siltä, kuin olisimme matkanneet pienellä kiikkerällä veneellä halki valtameren aaltojen ja myrskyjen.

Aikuisena tajusin, että ei tosiaan tarvi hysterisoida ja paisutella jokaista pikkuasiaa. Silti minulle on jäänyt tämä primitivireaktio, että ensin nousee se tuttu ahdistus, kunnes suhteutan kyseisen pikkuasian kokonaisuuteen. Näin elämä on paljon siedettävämpää.

Tämä on vain eräs niistä lukuisista asioista, mikä lapsuudenkodissani oli pielessä.

Olin silti jo lapsena 'erilainen', älyllisesti ja tieteellisesti suuntautunut. Olenkin suvun ensimmäinen tohtori. Työelämässä en ole silti pärjännyt kummoisesti. Ei ihme.

Mitään en vihaa niin paljon kuin työväenluokkaa ja köyhiä!

Sekin vaihtelee, mikä kenenkin mielestä on hauskaa. Saatan esim. ymmärtää jonkun tökerön ns. vitsin, mutta se ei naurata, koska samaan aikaan "vitsi" pilkkaa jotain ihmisryhmää tai se on niin vanha ja kulunut, ettei se vaan jaksa enää naurattaa.

Mun mielestä myötähäpeän tunteet eivät liity koulutukseen vaan ihmisen yleiseen älykkyyteen. Tunnen esim. yliopiston käyneitä, jotka ovat tyhmiä kuin saappaat ja olen siis myös itse yliopiston käynyt. Samoin pelkän ammattikoulun käyneissä voi olla täysiä saappaita tai ihan fiksuja kavereita. Väittäisin kuitenkin, että lähtökohtaisesti tollommat ja tilannetajuttomimmat löytyvät sieltä pelkän amiksen käyneistä.

Tarkoitat varmaan ylpeyttä. Sitä löytyy myps kouluttamattomista.

Jos ihminen ylpeä ja luottaa omiin ansioihin, ei koulutuksella ole mitään merkitystä. Se on vaan yksi ylpeilyn aihe.

Yhtä hyvin kouluttamaton voi ylpeillä sillä ettei ole koulutettu tai hienostelija.

Mutta toki joku jolle on tärkeää ylpeillä, voi kouluttautua korkeallekin tai pyrkiä johtoasemaan.

Vierailija kirjoitti:

Sekin vaihtelee, mikä kenenkin mielestä on hauskaa. Saatan esim. ymmärtää jonkun tökerön ns. vitsin, mutta se ei naurata, koska samaan aikaan "vitsi" pilkkaa jotain ihmisryhmää tai se on niin vanha ja kulunut, ettei se vaan jaksa enää naurattaa.

Mun mielestä myötähäpeän tunteet eivät liity koulutukseen vaan ihmisen yleiseen älykkyyteen. Tunnen esim. yliopiston käyneitä, jotka ovat tyhmiä kuin saappaat ja olen siis myös itse yliopiston käynyt. Samoin pelkän ammattikoulun käyneissä voi olla täysiä saappaita tai ihan fiksuja kavereita. Väittäisin kuitenkin, että lähtökohtaisesti tollommat ja tilannetajuttomimmat löytyvät sieltä pelkän amiksen käyneistä.

Miksi vitsi ei naurata, jos se pilkkaa jotain ihmisryhmää? Minua monesti sellaiset vitsit naurattavat. Oletko jotenkin huumorintajuton, vai mistä on kysymys? Et voisi nauraa jollekin hauskalle hottento ttivitsille vaikkapa olohuoneessasi ystäväsi kertomana? Relaa vähän.