Miksi kuvitellaan että ulkoisesti kaunis nainen ei voi olla sisäisesti kaunis??

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole kuvitelmaa, vaan tilastollinen fakta. Ikävä kyllä.

Hahaa no nyt olet kyllä keksinyt tilastot omasta päästäsi!

Sinun taytyy olla hyvin itseäsi täynnä jos kuvottelet voivasi tuollaista väittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkoisesti kaunis nainen tietää olevansa kaunis ja korostaa ulkonäköään niin ei tarvitse käytöstapoja kun miehiä riittää vaikka olisi kuinka hirveä ihminen muille

Eli sinulle siis kaikista tärkeintä on miesten huomio, koska muiden ajatuksiahan sinä et voi tietää.

Ei se ainakaan itselleni ole tärkeää.

En minä tiedä mutta tuolta se ulkopuolisen silmin näyttää.

Itse olen ulkonäöllisesti epäviehättävä niin minä en saa kauniilta kuin solvauksia ja arvostelua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi olla. Usein vaan ihminen ylpistyy siitä omasta ulkonäöstään, oli sitten nainen tai mies ja alkaa käyttäytyä siten kuin olisi parempi ihminen kuin muut ja kuuluisi johonkin parempaan luokkaan. Tämä tekee ihmisestä sisäisesti ruman.

Sisäisesti rumia ovat he jotka kuvittelevat voivansa haukkua kauniina pitämiään ihmisiä, koska nämä täytyy palauttaa maan pinnalle. Keitä nämä itsekekseiset ihmiset oikein kuvittelee olevansa!?

Ei ketään saa haukkua. Miksi luulet, että tuossa niin sanotaan? Kyllä sen käytöksestä ja puheesta sitten huomaa, että onko jollakin kauniilla ihmisellä noussut hattuun, mutta ei sitä ihmisestä sisintä ihmisestä heti ulospäin nää. Usein vain on niin, että ihminen ylpistyy jos sillä on jotakin enemmän kuin muilla. Tiedän tämän omasta kokemuksesta ja onneksi minut on isketty takaisin maan pinnalle.

Minä olen nykyään ehkä ikäisekseni kaunis. Nuorena minulla oli paha akne ja resuiset vaatteet. En tosiaan ollut suosittu. Ihme oletuksia että hyvän näköisyys on joku stabiili tila. Jos katsotte missienkin nuoruuskuvia, niin ovat yleensä kaikki olleet ensin aika tavallisen näköisiä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nykyään ehkä ikäisekseni kaunis. Nuorena minulla oli paha akne ja resuiset vaatteet. En tosiaan ollut suosittu. Ihme oletuksia että hyvän näköisyys on joku stabiili tila. Jos katsotte missienkin nuoruuskuvia, niin ovat yleensä kaikki olleet ensin aika tavallisen näköisiä.

Ja se kauneuskin on katsojan silmässä. Joku voi pitää missiäkin rumana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mietin niitä kaikkein ilkeimpiä tuntemiani ihmisiä, niin harvoin kauhean kauniita ovat ulkoisestikaan. 

Tästähän se kierre syntyy (yhtymättä siihen, että sanomasi olisi totta)

Ruma saa rumuutensa takia huonoa kohtelua, joten hän luulee sen olevan normaali kommunikointitapa. Kukaan ei kohtele häntä hyvin, kehu tai sano positiivisia asioita. Niinpä hän oppii kommunikoimaan ympäristönsä kanssa samalla tavalla. Ruma ei välttämättä koko elämänsä aikana saa positiivista suhtautumista muilta. Hän kohtaa aina sen energian muista itseään kohtaan, joka viestittää, että hän on iljettävä.

Kaunista kohdellaan kauneutensa takia hyvin, hän kuulee kehuihin ja tottuu siihen, että ihmiset mielistelevät häntä. Hän tottuu siihen energiaan muilta, että on haluttu ja toivottu. Tosin hänestä ei tule ainoastaan muille mukava, koska hän on myös oppinut, että saa ilkeytensä anteeksi kauneudellaan.

Eniten väärin tässä toimivat ne ihmiset, jotka kohtelevat muita ulkonäön mukaan. Kaikkia pitää kohdella yhtä hyvin oli ruma tai kaunis. Epäreilusti kohtelevat ovat ongelman ydin.

Aika mustavalkoisesti ajattelet. Jokaiselle vanhemmalle oma lapsi on kuitenkin maailman kaunein. Ja vanhemmat lähtökohtaisesti kehuvat aina lapsiaan. Ja jos oppilas on jossain kouluaineessa taitava, niin kyllä hän lähtökohtaisesti saa opettajilta aina kehuja ulkonäöstä riippumatta. Toisaalta muistan kouluajoilta joitain melko rumia tyttöjä ja poikia, jotka olivat kuitenkin reiluja ja kivoja leikkikavereita. Oli myös oikein nättejä ja mukavia koulukavereita. Että eiköhän ihmisen luonne ja ulkonäkö ole kaksi toisistaan aika erillistä asiaa.

Öööh, mistä tuommoisen mustavalkoisen käsityksen olet saanut? Ei ainakaan pätenyt meidän perheessä, ja tuskin olen ainoa joka sai kuulla jatkuvasti vanhempien päästelevän suustaan ikävää arvostelua sekä ulkonäöstä että käytöksestä ja luonteesta. (Veli välttyi tältä.)

Ja joku voi olla omasta mielestään hirmu kaunis ja älykäs, mutta muiden mielipide voi vaihdella suurestikin.

Aika harvoin pääsee ulkoisesti kauniin naisen sisälle.

Turha tytär kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mietin niitä kaikkein ilkeimpiä tuntemiani ihmisiä, niin harvoin kauhean kauniita ovat ulkoisestikaan. 

Tästähän se kierre syntyy (yhtymättä siihen, että sanomasi olisi totta)

Ruma saa rumuutensa takia huonoa kohtelua, joten hän luulee sen olevan normaali kommunikointitapa. Kukaan ei kohtele häntä hyvin, kehu tai sano positiivisia asioita. Niinpä hän oppii kommunikoimaan ympäristönsä kanssa samalla tavalla. Ruma ei välttämättä koko elämänsä aikana saa positiivista suhtautumista muilta. Hän kohtaa aina sen energian muista itseään kohtaan, joka viestittää, että hän on iljettävä.

Kaunista kohdellaan kauneutensa takia hyvin, hän kuulee kehuihin ja tottuu siihen, että ihmiset mielistelevät häntä. Hän tottuu siihen energiaan muilta, että on haluttu ja toivottu. Tosin hänestä ei tule ainoastaan muille mukava, koska hän on myös oppinut, että saa ilkeytensä anteeksi kauneudellaan.

Eniten väärin tässä toimivat ne ihmiset, jotka kohtelevat muita ulkonäön mukaan. Kaikkia pitää kohdella yhtä hyvin oli ruma tai kaunis. Epäreilusti kohtelevat ovat ongelman ydin.

Aika mustavalkoisesti ajattelet. Jokaiselle vanhemmalle oma lapsi on kuitenkin maailman kaunein. Ja vanhemmat lähtökohtaisesti kehuvat aina lapsiaan. Ja jos oppilas on jossain kouluaineessa taitava, niin kyllä hän lähtökohtaisesti saa opettajilta aina kehuja ulkonäöstä riippumatta. Toisaalta muistan kouluajoilta joitain melko rumia tyttöjä ja poikia, jotka olivat kuitenkin reiluja ja kivoja leikkikavereita. Oli myös oikein nättejä ja mukavia koulukavereita. Että eiköhän ihmisen luonne ja ulkonäkö ole kaksi toisistaan aika erillistä asiaa.

Öööh, mistä tuommoisen mustavalkoisen käsityksen olet saanut? Ei ainakaan pätenyt meidän perheessä, ja tuskin olen ainoa joka sai kuulla jatkuvasti vanhempien päästelevän suustaan ikävää arvostelua sekä ulkonäöstä että käytöksestä ja luonteesta. (Veli välttyi tältä.)

Normaalit vanhemmat kehuvat lähtökohtaisesti omia lapsiaan. Mutta kyllä maailmasta sekopäitä löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että sisäisesti kauniita ihmisiä on sekä rumissa että kauniissa ihmisissä.

Monella ulkoisesti vaatimattomalla on heikko itsetunto, jota he yrittävät nostaa pilkkaamalla muita. Toisaalta moni ulkoisesti vaatimaton on kokenut itse pilkkaa, eikä halua, että kukaan muu sitä joutuu kokemaan.

Kauniissa ihmisissä voi myös olla sisäisesti rumia. Tunnen pari vähän ylimielistä tyyppiä, joilla on noussut pisu päähän. Ulkonäkö on kaunis, mutta sisus mätä. Toisaalta moni kaunis ihminen on myös itsevarma ja onnellinen, eikä hänellä ole tarveta pilkata ketään.

Eli luonne ja ulkonäkö ovat kaksi eri asiaa. Väittäisin, että älykkyys ja sisäinen kauneus kulkevat ennemminkin käsi kädessä. Typeräkin osaa kiusata ja pilkata, mutta vaatii taitoa ja älykkyyttä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja ymmärtää toisten ihmisten tunteita.

Eikä älykkyys ole yhtä kuin koulumenestys. Ihminen voi olla taitava matemaattisesti tai kielellisesti, mutta häneltä puuttuu sosiaalinen lahjakkuus ja psykologinen älykkyys.

Minä vielä muokkaisin sitä niin, että se on sitä sydämen viisautta,sydämensivistys johon kuuluu myötätunto,lähimmäisen rakkaus.

En sanoisi noin. Tietyllä tavalla ulkonäkötyrkyt harvoin ovat sisäisesti kauniita. Esim. kaupalliset pissikset, joille shoppailu, ulkonäkö ja miehen raamit ja rahat ovat tärkeitä.

Myös jos ajautuu tauottomaan selfieiden päivityskierteeseen, koska ulkonäkö saa paljon tykkäyksiä, tuskin on kovin henkinen ihminen. Marinin ja Ohisalon kaltaiset vaivautuvat kertomaan muustakin.

Oho, AP on ottanut lääkkeensä kun ei tullut haittaako rintavako tekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Yritän valita sanani tarkasti. Ulkoisesti kaunis tyttö saa nuoresta saakka aivan erilaista huomiota kuin ulkoisesti vaatimattoman näköinen tyttö.

Sellainen huomio on varmasti ihanaa. Mutta jollakin tavalla vaatimattoman näköiset tytöt oppivat ehkä enemmän. He oppivat tekemään työtä huomion ja ihailun eteen, ja he oppivat arvostamaan kyvyillään saamaansa huomiota ja ihailua. Usein tämä kehitys näyttäytyy sisäisenä kauneutena.

Miksi ajattelet, että kauniilla/hyvännäköisellä ei olisi muita tavoitteita tai saavutuksia? Ja miksi ajattelet, että kaunis tyttö, tai yleensä tytöt, haluaisivat nimenomaan kehuja ja huomiota ulkonäöstä, ja kaikki muu itsensä kehittäminen ja saavutukset ovat vain kompensaatiota sille, jos ei ulkonäköön perustuvaa huomiota ole saanut tarpeeksi?

Sisäisesti ja ulkoisesti ksunis on kun arvostaa ja osaa kantaa itsensä naisena.

T. Nainen

Vierailija kirjoitti:

Toimii myös toisinkin päin. Olen tavannut ei-viehättäviä ihmisiä, joiden luonne on aivan kamala. Siis aidosti ilkeitä ihmisiä.

Enempi sellaisia on. Pahan näköisiä joiden katse on kuin myrkkykäärmeellä, puhuvat pahaa, ovat ivallisia, yrittävät vahingoittaa vaikka ei edes tunneta eikä olla tekemisissä. Kauniita ei tarvitse pelätä niin kuin rumia.

Kateellisen puhetta.