Miksi kuvitellaan että ulkoisesti kaunis nainen ei voi olla sisäisesti kaunis??
Kommentit (76)
Kauniit ihmiset ovat ylimielisiä ja kusipäisiä.
Ihmiset tuntuvat etsivän heti jotain negatiivista, jos joku edustaa jotakin arvostettavaa. Monesti kun on uutinen jostain poikkeuksellisen älykkäästä ihmisestä tai älykkäästä ja/tai hyvin ahkerasta, joka on kirjoittanut esimerkiksi monta laudaturia, kuulee ihmisten puhuttavan siitä, että he arvostavat itse enemmän sosiaalista älykkyyttä ja maalaisjärkeä. Ihan kuin esimerkiksi matemaattisesti älykäs ei voisi olla myös sosiaalisesti hyvin taitava?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnonkauniita tuskin kukaan arvostelee (paitsi elämän oletetusta helppoudesta) mutta vapaa-aikansa ja rahansa oman pärstän tuunaamiseen käyttäjät eivät voi olla vaikuttamalta henkisesti keskeneräisiltä, elleivät samalla tarmolla tuo esiin jotain sisäistä hehkua. Harva tuo.
Todellakin arvostelee, minun on mm väitetty värjäävän hiuksiani vaaleiksi, vaikka ne ovat sen väriset luonnostaan. En ole koskaan meikannut paljoa ja yläasteella käytin lähinnä löysiä vaatteita.
Silti sain haukkumista, jopa siinä omassa kaveripiirissä.
Minunkin on. Et ole mitenkään uniikki, olet enbemminkin huono ystävä jos piiloudut muiden kateuden taakse, kun joku sanoo poikkipuolisen sanan. T: ruma mies
Jaa-a.
Ja höpö höpö.
Miksi kuvitellaan että rumat on pahoja?
Vierailija kirjoitti:
Kauniit ihmiset ovat ylimielisiä ja kusipäisiä.
Kateelliset ihmiset on niitä kusipäitä. Kylläpä olet typerä.
Vierailija kirjoitti:
Yritän valita sanani tarkasti. Ulkoisesti kaunis tyttö saa nuoresta saakka aivan erilaista huomiota kuin ulkoisesti vaatimattoman näköinen tyttö.
Sellainen huomio on varmasti ihanaa. Mutta jollakin tavalla vaatimattoman näköiset tytöt oppivat ehkä enemmän. He oppivat tekemään työtä huomion ja ihailun eteen, ja he oppivat arvostamaan kyvyillään saamaansa huomiota ja ihailua. Usein tämä kehitys näyttäytyy sisäisenä kauneutena.
Ööm, entäs sitten ne jotka ei ole lapsena/nuorena olleet kauniita? Mä kaunistuin vasta aikuisena ja nykyään kuulen tosi usein että olen kaunis ja näyttävä. Lapsena ja nuorena mulla oli hörökorvat ja kasvoin nopeasti pituutta(nyt177cm)mutten lihonut, olin ihan luuranko. Ja mua kiusattiin koulussa ulkonäköni takia. Tuntuu tosi pahalta kun näköjään nyt aikuisena ihmiset ajattelee et kauniilla on ollu helppo elämä. Ei kaunis ole välttämättä aina ollut kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon törmännyt useampaan kauniiseen naiseen joka on luonteeltaan ilkeä, riidahaluinen, sivistymätön (enkä tarkoita kouluttamatonta. vaan sellaista jota ei oikeen kiinnosta kun just se oma ala. Ei mitään yleistietoa mistään) kateellinen (kauneudestaan huolimatta), juoruileva, muita pompotteleva jne... Kuin sellaiseen joka on ystävällinen ja fiksu kaikkien kaveri.
Eli jostain se stereotypia aina tulee. Ei savua ilman tulta.
Niin että jos sinä olet tavannut sellaisia, se on tilastollinen fakta?? :D haha
Minä olen tavannut lähinnä kateellisia ihmisiä jotka sitä kautta ovat muille todella ilkeitä. heitä on useita ja taas useita.
Ei. Vaan jostain se otsikossa esitetty stereotypia tulee. Kerroin siihen oman kokemukseni, että ainakin omien kokemuksien mukaan pitää paikkansa.
Oletko tyhmä vai etkö ymmärrä kirjoitettua tekstiä?
Jokaisen lapsen ja kasvavan nuoren pitäisi saada unohtaa ulkoinen olemuksensa suurin osa aikaa. Lapsilla on oikeus kehorauhaan. Se on se malli, jonka vanhemmat myös antaa.
Silloin tulee tasapainoinen suhde omaan ulkonäköön.
Kun mietin niitä kaikkein ilkeimpiä tuntemiani ihmisiä, niin harvoin kauhean kauniita ovat ulkoisestikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnonkauniita tuskin kukaan arvostelee (paitsi elämän oletetusta helppoudesta) mutta vapaa-aikansa ja rahansa oman pärstän tuunaamiseen käyttäjät eivät voi olla vaikuttamalta henkisesti keskeneräisiltä, elleivät samalla tarmolla tuo esiin jotain sisäistä hehkua. Harva tuo.
Todellakin arvostelee, minun on mm väitetty värjäävän hiuksiani vaaleiksi, vaikka ne ovat sen väriset luonnostaan. En ole koskaan meikannut paljoa ja yläasteella käytin lähinnä löysiä vaatteita.
Silti sain haukkumista, jopa siinä omassa kaveripiirissä.
Minunkin on. Et ole mitenkään uniikki, olet enbemminkin huono ystävä jos piiloudut muiden kateuden taakse, kun joku sanoo poikkipuolisen sanan. T: ruma mies
Mitä ihmettä sinä selität! Huono ystävä on se joka haukkuu mm kaverinsa varpaita.
Kauniilla naisella on varaa olla kuspää koska miehet siitä huolimatta haluavat hänet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon törmännyt useampaan kauniiseen naiseen joka on luonteeltaan ilkeä, riidahaluinen, sivistymätön (enkä tarkoita kouluttamatonta. vaan sellaista jota ei oikeen kiinnosta kun just se oma ala. Ei mitään yleistietoa mistään) kateellinen (kauneudestaan huolimatta), juoruileva, muita pompotteleva jne... Kuin sellaiseen joka on ystävällinen ja fiksu kaikkien kaveri.
Eli jostain se stereotypia aina tulee. Ei savua ilman tulta.
Niin että jos sinä olet tavannut sellaisia, se on tilastollinen fakta?? :D haha
Minä olen tavannut lähinnä kateellisia ihmisiä jotka sitä kautta ovat muille todella ilkeitä. heitä on useita ja taas useita.
Ei. Vaan jostain se otsikossa esitetty stereotypia tulee. Kerroin siihen oman kokemukseni, että ainakin omien kokemuksien mukaan pitää paikkansa.
Oletko tyhmä vai etkö ymmärrä kirjoitettua tekstiä?
Oletko itse tyhmä. Taidat olla juuri niitä hapannaamoja jotka ovat muile kateellisia.
Tukehdu siihen sitruunaasi.
Vierailija kirjoitti:
Kauniilla naisella on varaa olla kuspää koska miehet siitä huolimatta haluavat hänet.
Onneksi he eivät kuitenkaan ole yhtä pinnallisia kun sinä olet.
MIten typerä olettamus muutenkin.
Ulkoisesti kaunis nainen tietää olevansa kaunis ja korostaa ulkonäköään niin ei tarvitse käytöstapoja kun miehiä riittää vaikka olisi kuinka hirveä ihminen muille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän valita sanani tarkasti. Ulkoisesti kaunis tyttö saa nuoresta saakka aivan erilaista huomiota kuin ulkoisesti vaatimattoman näköinen tyttö.
Sellainen huomio on varmasti ihanaa. Mutta jollakin tavalla vaatimattoman näköiset tytöt oppivat ehkä enemmän. He oppivat tekemään työtä huomion ja ihailun eteen, ja he oppivat arvostamaan kyvyillään saamaansa huomiota ja ihailua. Usein tämä kehitys näyttäytyy sisäisenä kauneutena.
Ööm, entäs sitten ne jotka ei ole lapsena/nuorena olleet kauniita? Mä kaunistuin vasta aikuisena ja nykyään kuulen tosi usein että olen kaunis ja näyttävä. Lapsena ja nuorena mulla oli hörökorvat ja kasvoin nopeasti pituutta(nyt177cm)mutten lihonut, olin ihan luuranko. Ja mua kiusattiin koulussa ulkonäköni takia. Tuntuu tosi pahalta kun näköjään nyt aikuisena ihmiset ajattelee et kauniilla on ollu helppo elämä. Ei kaunis ole välttämättä aina ollut kaunis.
Itse asiassa suurimman osan elämääsi vietät vaatimattoman näköisenä. 50-vuotias enää harvoin on kaunis muuten kuin ikätoveriensa mittapuulla.
Siinäkin yksi syy, miksi ihmisten ei pitäisi liikaa laskea kauneuden ja sen mahdin varaan, vaan keskittyä muihin asioihin ja ottaa kauneus ihanaan hetkellisenä ekstrana ennemmin kuin itseään määrittelevänä tekijänä.
Koskaan kuullutkaan tuollaisesta.
Määrittele kaunis.
Luulen että kyse on juuri määritelmästä. Ihminen voi olla hyvännäköinen ja jos hän on vielä kaunis käytökseltään niin helpommin sanotaan hyvännäköinen, söpö, tyylikäs, upeus...
Jos hyvännäköinen on etäinen ja enemmän viileä, sanotaan kaunis. Jotenkin tavoittamaton. Ainakin meilläpäin. "Kaunis" on erillinen muista eikä häntä tunneta hyvänä tyyppinä, tunnetaanko ollenkaan. "Hyvännäköinen" on enemmän ihminen ja inhimillinen, olemus ja luonne mitä on, hän voi olla tilanteesta riippuen upea tai valloittava ja silti huumorityyppi jne.
Voi olla, että lapsi on kasvatettu väärin. Jos on liikaa korostettu sukupuolisia ominaisuuksia. Ns. kehorauhaa ei ole.
Jos lapsen äiti on kokoajan laittamassa itseään, ei se ole hyvä malli. Tai arvostellaan muiden ulkonäköä jatkuvasti.
En usko, että ulkoinen olemus tekee kenestäkään lähtökohtaisesti ilkeää. Se on kasvatus.