Miksi kuvitellaan että ulkoisesti kaunis nainen ei voi olla sisäisesti kaunis??

Miksi tämä tyhmä kysymys esitetään aina säännöllisin väliajoin täällä AV:lla, kukaan täysjärkinen ei kuvittele niin.

Vierailija kirjoitti:

Ulkoisesti kaunis nainen tietää olevansa kaunis ja korostaa ulkonäköään niin ei tarvitse käytöstapoja kun miehiä riittää vaikka olisi kuinka hirveä ihminen muille

Eli sinulle siis kaikista tärkeintä on miesten huomio, koska muiden ajatuksiahan sinä et voi tietää.

Ei se ainakaan itselleni ole tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän valita sanani tarkasti. Ulkoisesti kaunis tyttö saa nuoresta saakka aivan erilaista huomiota kuin ulkoisesti vaatimattoman näköinen tyttö.

Sellainen huomio on varmasti ihanaa. Mutta jollakin tavalla vaatimattoman näköiset tytöt oppivat ehkä enemmän. He oppivat tekemään työtä huomion ja ihailun eteen, ja he oppivat arvostamaan kyvyillään saamaansa huomiota ja ihailua. Usein tämä kehitys näyttäytyy sisäisenä kauneutena.

Ööm, entäs sitten ne jotka ei ole lapsena/nuorena olleet kauniita? Mä kaunistuin vasta aikuisena ja nykyään kuulen tosi usein että olen kaunis ja näyttävä. Lapsena ja nuorena mulla oli hörökorvat ja kasvoin nopeasti pituutta(nyt177cm)mutten lihonut, olin ihan luuranko. Ja mua kiusattiin koulussa ulkonäköni takia. Tuntuu tosi pahalta kun näköjään nyt aikuisena ihmiset ajattelee et kauniilla on ollu helppo elämä. Ei kaunis ole välttämättä aina ollut kaunis.

Tuntuu tosi pahalta kun uhriudut aikuisena kauneudestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän valita sanani tarkasti. Ulkoisesti kaunis tyttö saa nuoresta saakka aivan erilaista huomiota kuin ulkoisesti vaatimattoman näköinen tyttö.

Sellainen huomio on varmasti ihanaa. Mutta jollakin tavalla vaatimattoman näköiset tytöt oppivat ehkä enemmän. He oppivat tekemään työtä huomion ja ihailun eteen, ja he oppivat arvostamaan kyvyillään saamaansa huomiota ja ihailua. Usein tämä kehitys näyttäytyy sisäisenä kauneutena.

Ööm, entäs sitten ne jotka ei ole lapsena/nuorena olleet kauniita? Mä kaunistuin vasta aikuisena ja nykyään kuulen tosi usein että olen kaunis ja näyttävä. Lapsena ja nuorena mulla oli hörökorvat ja kasvoin nopeasti pituutta(nyt177cm)mutten lihonut, olin ihan luuranko. Ja mua kiusattiin koulussa ulkonäköni takia. Tuntuu tosi pahalta kun näköjään nyt aikuisena ihmiset ajattelee et kauniilla on ollu helppo elämä. Ei kaunis ole välttämättä aina ollut kaunis.

Tuntuu tosi pahalta kun uhriudut aikuisena kauneudestasi.

Tämä vastaus ei miellytä joten haluat vain olla ilkeä.

Väittäisin, että sisäisesti kauniita ihmisiä on sekä rumissa että kauniissa ihmisissä.

Monella ulkoisesti vaatimattomalla on heikko itsetunto, jota he yrittävät nostaa pilkkaamalla muita. Toisaalta moni ulkoisesti vaatimaton on kokenut itse pilkkaa, eikä halua, että kukaan muu sitä joutuu kokemaan.

Kauniissa ihmisissä voi myös olla sisäisesti rumia. Tunnen pari vähän ylimielistä tyyppiä, joilla on noussut pisu päähän. Ulkonäkö on kaunis, mutta sisus mätä. Toisaalta moni kaunis ihminen on myös itsevarma ja onnellinen, eikä hänellä ole tarveta pilkata ketään.

Eli luonne ja ulkonäkö ovat kaksi eri asiaa. Väittäisin, että älykkyys ja sisäinen kauneus kulkevat ennemminkin käsi kädessä. Typeräkin osaa kiusata ja pilkata, mutta vaatii taitoa ja älykkyyttä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja ymmärtää toisten ihmisten tunteita.

Mulla on sellainen kokemus, että ne taviksen näköiset vasta ilkeitä ovatkin. Olen tavannut monia tavattoman kauniita naisia, jotka ovat ihania lempeitä ja empaattisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että sisäisesti kauniita ihmisiä on sekä rumissa että kauniissa ihmisissä.

Monella ulkoisesti vaatimattomalla on heikko itsetunto, jota he yrittävät nostaa pilkkaamalla muita. Toisaalta moni ulkoisesti vaatimaton on kokenut itse pilkkaa, eikä halua, että kukaan muu sitä joutuu kokemaan.

Kauniissa ihmisissä voi myös olla sisäisesti rumia. Tunnen pari vähän ylimielistä tyyppiä, joilla on noussut pisu päähän. Ulkonäkö on kaunis, mutta sisus mätä. Toisaalta moni kaunis ihminen on myös itsevarma ja onnellinen, eikä hänellä ole tarveta pilkata ketään.

Eli luonne ja ulkonäkö ovat kaksi eri asiaa. Väittäisin, että älykkyys ja sisäinen kauneus kulkevat ennemminkin käsi kädessä. Typeräkin osaa kiusata ja pilkata, mutta vaatii taitoa ja älykkyyttä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja ymmärtää toisten ihmisten tunteita.

Eikä älykkyys ole yhtä kuin koulumenestys. Ihminen voi olla taitava matemaattisesti tai kielellisesti, mutta häneltä puuttuu sosiaalinen lahjakkuus ja psykologinen älykkyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän valita sanani tarkasti. Ulkoisesti kaunis tyttö saa nuoresta saakka aivan erilaista huomiota kuin ulkoisesti vaatimattoman näköinen tyttö.

Sellainen huomio on varmasti ihanaa. Mutta jollakin tavalla vaatimattoman näköiset tytöt oppivat ehkä enemmän. He oppivat tekemään työtä huomion ja ihailun eteen, ja he oppivat arvostamaan kyvyillään saamaansa huomiota ja ihailua. Usein tämä kehitys näyttäytyy sisäisenä kauneutena.

Ihan puppua! Olen joskus tehnyt vähän mallintöitä, mutta minua kiusattiin koko lapsuus ja teiniaika!

Haukuttiin eri ruumiinosia ja muutenkin ulkonäköä.

Tyhmä ainakin olet, jos luulet, ettei ketään kaunista ole nuorena kehuttu tai etteivät ole saaneet asioita helpommin. Se, että sinulle kävi noin, ei tarkoita, että kaikille näteille kävisi. 

Lapsena olin ruma ankanpoikanen. Kukaan ei hakenut tanssimaan discossa enkä vanhojen tansseissa tanssinut kun ei ollut paria. Musta tuli kuitenkin isona joutsen ja tyttärestäkin tuli kaunis ja olemme iloisia kun katsomme itseämme peilistä. Ei silti nautita mitään erityiskohtelua, emme ole rikkaita tai kuuluisia, ei ole edes kumppania jonka kanssa elämää jakaa mutta ollaan toisistamme onnellisia ja kiitollisia.

Vierailija kirjoitti:

Yritän valita sanani tarkasti. Ulkoisesti kaunis tyttö saa nuoresta saakka aivan erilaista huomiota kuin ulkoisesti vaatimattoman näköinen tyttö.

Sellainen huomio on varmasti ihanaa. Mutta jollakin tavalla vaatimattoman näköiset tytöt oppivat ehkä enemmän. He oppivat tekemään työtä huomion ja ihailun eteen, ja he oppivat arvostamaan kyvyillään saamaansa huomiota ja ihailua. Usein tämä kehitys näyttäytyy sisäisenä kauneutena.

Tämä on miehillä ihan sama juttu. Komea mies voi perseillä ja silti naisia riittää.

Vierailija kirjoitti:

Kun mietin niitä kaikkein ilkeimpiä tuntemiani ihmisiä, niin harvoin kauhean kauniita ovat ulkoisestikaan. 

Tästähän se kierre syntyy (yhtymättä siihen, että sanomasi olisi totta)

Ruma saa rumuutensa takia huonoa kohtelua, joten hän luulee sen olevan normaali kommunikointitapa. Kukaan ei kohtele häntä hyvin, kehu tai sano positiivisia asioita. Niinpä hän oppii kommunikoimaan ympäristönsä kanssa samalla tavalla. Ruma ei välttämättä koko elämänsä aikana saa positiivista suhtautumista muilta. Hän kohtaa aina sen energian muista itseään kohtaan, joka viestittää, että hän on iljettävä.

Kaunista kohdellaan kauneutensa takia hyvin, hän kuulee kehuihin ja tottuu siihen, että ihmiset mielistelevät häntä. Hän tottuu siihen energiaan muilta, että on haluttu ja toivottu. Tosin hänestä ei tule ainoastaan muille mukava, koska hän on myös oppinut, että saa ilkeytensä anteeksi kauneudellaan.

Eniten väärin tässä toimivat ne ihmiset, jotka kohtelevat muita ulkonäön mukaan. Kaikkia pitää kohdella yhtä hyvin oli ruma tai kaunis. Epäreilusti kohtelevat ovat ongelman ydin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset tuntuvat etsivän heti jotain negatiivista, jos joku edustaa jotakin arvostettavaa. Monesti kun on uutinen jostain poikkeuksellisen älykkäästä ihmisestä tai älykkäästä ja/tai hyvin ahkerasta, joka on kirjoittanut esimerkiksi monta laudaturia, kuulee ihmisten puhuttavan siitä, että he arvostavat itse enemmän sosiaalista älykkyyttä ja maalaisjärkeä. Ihan kuin esimerkiksi matemaattisesti älykäs ei voisi olla myös sosiaalisesti hyvin taitava?

Tapaile miesinsinöörejä niin tiedät ettei voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän valita sanani tarkasti. Ulkoisesti kaunis tyttö saa nuoresta saakka aivan erilaista huomiota kuin ulkoisesti vaatimattoman näköinen tyttö.

Sellainen huomio on varmasti ihanaa. Mutta jollakin tavalla vaatimattoman näköiset tytöt oppivat ehkä enemmän. He oppivat tekemään työtä huomion ja ihailun eteen, ja he oppivat arvostamaan kyvyillään saamaansa huomiota ja ihailua. Usein tämä kehitys näyttäytyy sisäisenä kauneutena.

Ööm, entäs sitten ne jotka ei ole lapsena/nuorena olleet kauniita? Mä kaunistuin vasta aikuisena ja nykyään kuulen tosi usein että olen kaunis ja näyttävä. Lapsena ja nuorena mulla oli hörökorvat ja kasvoin nopeasti pituutta(nyt177cm)mutten lihonut, olin ihan luuranko. Ja mua kiusattiin koulussa ulkonäköni takia. Tuntuu tosi pahalta kun näköjään nyt aikuisena ihmiset ajattelee et kauniilla on ollu helppo elämä. Ei kaunis ole välttämättä aina ollut kaunis.

Itse asiassa suurimman osan elämääsi vietät vaatimattoman näköisenä. 50-vuotias enää harvoin on kaunis muuten kuin ikätoveriensa mittapuulla.

Siinäkin yksi syy, miksi ihmisten ei pitäisi liikaa laskea kauneuden ja sen mahdin varaan, vaan keskittyä muihin asioihin ja ottaa kauneus ihanaan hetkellisenä ekstrana ennemmin kuin itseään määrittelevänä tekijänä.

Sinulla ei ole oikeasti mitään kauneuden tajua jos ajattelet noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän valita sanani tarkasti. Ulkoisesti kaunis tyttö saa nuoresta saakka aivan erilaista huomiota kuin ulkoisesti vaatimattoman näköinen tyttö.

Sellainen huomio on varmasti ihanaa. Mutta jollakin tavalla vaatimattoman näköiset tytöt oppivat ehkä enemmän. He oppivat tekemään työtä huomion ja ihailun eteen, ja he oppivat arvostamaan kyvyillään saamaansa huomiota ja ihailua. Usein tämä kehitys näyttäytyy sisäisenä kauneutena.

Ööm, entäs sitten ne jotka ei ole lapsena/nuorena olleet kauniita? Mä kaunistuin vasta aikuisena ja nykyään kuulen tosi usein että olen kaunis ja näyttävä. Lapsena ja nuorena mulla oli hörökorvat ja kasvoin nopeasti pituutta(nyt177cm)mutten lihonut, olin ihan luuranko. Ja mua kiusattiin koulussa ulkonäköni takia. Tuntuu tosi pahalta kun näköjään nyt aikuisena ihmiset ajattelee et kauniilla on ollu helppo elämä. Ei kaunis ole välttämättä aina ollut kaunis.

Itse asiassa suurimman osan elämääsi vietät vaatimattoman näköisenä. 50-vuotias enää harvoin on kaunis muuten kuin ikätoveriensa mittapuulla.

Siinäkin yksi syy, miksi ihmisten ei pitäisi liikaa laskea kauneuden ja sen mahdin varaan, vaan keskittyä muihin asioihin ja ottaa kauneus ihanaan hetkellisenä ekstrana ennemmin kuin itseään määrittelevänä tekijänä.

Sinulla ei ole oikeasti mitään kauneuden tajua jos ajattelet noin.

Sisäinen kauneus on tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mietin niitä kaikkein ilkeimpiä tuntemiani ihmisiä, niin harvoin kauhean kauniita ovat ulkoisestikaan. 

Tästähän se kierre syntyy (yhtymättä siihen, että sanomasi olisi totta)

Ruma saa rumuutensa takia huonoa kohtelua, joten hän luulee sen olevan normaali kommunikointitapa. Kukaan ei kohtele häntä hyvin, kehu tai sano positiivisia asioita. Niinpä hän oppii kommunikoimaan ympäristönsä kanssa samalla tavalla. Ruma ei välttämättä koko elämänsä aikana saa positiivista suhtautumista muilta. Hän kohtaa aina sen energian muista itseään kohtaan, joka viestittää, että hän on iljettävä.

Kaunista kohdellaan kauneutensa takia hyvin, hän kuulee kehuihin ja tottuu siihen, että ihmiset mielistelevät häntä. Hän tottuu siihen energiaan muilta, että on haluttu ja toivottu. Tosin hänestä ei tule ainoastaan muille mukava, koska hän on myös oppinut, että saa ilkeytensä anteeksi kauneudellaan.

Eniten väärin tässä toimivat ne ihmiset, jotka kohtelevat muita ulkonäön mukaan. Kaikkia pitää kohdella yhtä hyvin oli ruma tai kaunis. Epäreilusti kohtelevat ovat ongelman ydin.

Aika mustavalkoisesti ajattelet. Jokaiselle vanhemmalle oma lapsi on kuitenkin maailman kaunein. Ja vanhemmat lähtökohtaisesti kehuvat aina lapsiaan. Ja jos oppilas on jossain kouluaineessa taitava, niin kyllä hän lähtökohtaisesti saa opettajilta aina kehuja ulkonäöstä riippumatta. Toisaalta muistan kouluajoilta joitain melko rumia tyttöjä ja poikia, jotka olivat kuitenkin reiluja ja kivoja leikkikavereita. Oli myös oikein nättejä ja mukavia koulukavereita. Että eiköhän ihmisen luonne ja ulkonäkö ole kaksi toisistaan aika erillistä asiaa.

Tottakai voi olla. Usein vaan ihminen ylpistyy siitä omasta ulkonäöstään, oli sitten nainen tai mies ja alkaa käyttäytyä siten kuin olisi parempi ihminen kuin muut ja kuuluisi johonkin parempaan luokkaan. Tämä tekee ihmisestä sisäisesti ruman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän valita sanani tarkasti. Ulkoisesti kaunis tyttö saa nuoresta saakka aivan erilaista huomiota kuin ulkoisesti vaatimattoman näköinen tyttö.

Sellainen huomio on varmasti ihanaa. Mutta jollakin tavalla vaatimattoman näköiset tytöt oppivat ehkä enemmän. He oppivat tekemään työtä huomion ja ihailun eteen, ja he oppivat arvostamaan kyvyillään saamaansa huomiota ja ihailua. Usein tämä kehitys näyttäytyy sisäisenä kauneutena.

Ihan puppua! Olen joskus tehnyt vähän mallintöitä, mutta minua kiusattiin koko lapsuus ja teiniaika!

Haukuttiin eri ruumiinosia ja muutenkin ulkonäköä.

Tyhmä ainakin olet, jos luulet, ettei ketään kaunista ole nuorena kehuttu tai etteivät ole saaneet asioita helpommin. Se, että sinulle kävi noin, ei tarkoita, että kaikille näteille kävisi. 

Itsehän sinä se tyhmä olet. En missään näin väittänyt.

Olet itse yksi niistä ilkeistä ja halusit vaan päästä haukkumaan.

Ei se ole kuvitelmaa, vaan tilastollinen fakta. Ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi olla. Usein vaan ihminen ylpistyy siitä omasta ulkonäöstään, oli sitten nainen tai mies ja alkaa käyttäytyä siten kuin olisi parempi ihminen kuin muut ja kuuluisi johonkin parempaan luokkaan. Tämä tekee ihmisestä sisäisesti ruman.

Sisäisesti rumia ovat he jotka kuvittelevat voivansa haukkua kauniina pitämiään ihmisiä, koska nämä täytyy palauttaa maan pinnalle. Keitä nämä itsekekseiset ihmiset oikein kuvittelee olevansa!?

Kuka niin kuvittelee? Tyhmä ap?