Lue keskustelun säännöt.
Veljeni sairastui vakavasti ja mieheni on ihan välinpitämätön
15.11.2021 |
Olen kauhuissani veljeni tilanteesta. Olen kertonut miehelleni miltä tuntuu ja miten musertunut olen. Hän kuuntelee ja palaa sitten omaan arkeensa. Hänestä ei tule mitään resonanssia tilanteeseeni. Elämä jatkuu, arki jatkuu niinkuin ennenkin. Minuun ei kiinnitetä mitään erityistä huomiota, ei kysytä eikä kommentoida tilannettani mitenkään. Pitäs vaan olla ja elää miinkuin ei tässä mitään. Hirvee musertava suru ja toinen ei näe sitä yhtään.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vuorotellen ahdistunut ja murheen murtama siskoni keskosvauvan takia. Mieheni ei ymmärrettävästi tunne yhtä vahvasti, kuuntelee kyllä, ei vähättele, antaa minun itkeä jos itkettää (kerran viikossa on pitänyt itkeä kunnolla, vaikken mitään voi asioille tehdä, niin se helpottaa kyllä, ei kannata yrittää tukahduttaa tunteitaan). En minäkään tuntisi yhtä vahvasti jotain miehen sukulaista kohtaan, en edes vaikka kyseessä olisi bonustyttäreni lapsi. Pakko se on tunnustaa, vaikka bonustytär minullekin on tärkeä, niin siskoni on tärkeämpi.
Niin eli ei se vauva olekaan se tärkein, vaan kenen vauva on kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäätkö ap kuolemaa yleensäkin? Minusta tuntuu, että nyt panikoit, eikä miehesi jaksa sitä draamailua.
Ja muutenkin. Et voi saada täydellistä ihmistä, joka toimii aina täydellisesti. Ehkä miehesi ei tieä, miten toimia tai ei uskalla sanoa mitään, ettet kilahda "väärästä toiminnasta"
Voimia miehellesi ;)
Vierailija kirjoitti:
Hohh hohh hoijaa 🙄
Ap. Miehesi ei osaa toimia toisin. Eihän kukaan voi asialle mitään. Veljesi on elossa. Älä vielä sure.
On aivan normaalia toivoa jotain myötätuntoa!
Mä olen vuorotellen ahdistunut ja murheen murtama siskoni keskosvauvan takia. Mieheni ei ymmärrettävästi tunne yhtä vahvasti, kuuntelee kyllä, ei vähättele, antaa minun itkeä jos itkettää (kerran viikossa on pitänyt itkeä kunnolla, vaikken mitään voi asioille tehdä, niin se helpottaa kyllä, ei kannata yrittää tukahduttaa tunteitaan). En minäkään tuntisi yhtä vahvasti jotain miehen sukulaista kohtaan, en edes vaikka kyseessä olisi bonustyttäreni lapsi. Pakko se on tunnustaa, vaikka bonustytär minullekin on tärkeä, niin siskoni on tärkeämpi.