Luulosairas ystävä. Miten auttaa?

Vai voiko tälläistä ihmistä auttaa? Tai miten hänen kanssa olisi fiksuinta käyttäytyä?

Ystävä on aina ollut kova valittamaan terveysasioista. Ihan perus terve nuori ihminen mutta pienikin kipu tai oire niin hän on vähintään kuolemassa. Ja aina se sama valitus että on niin paha ja heikko olo ettei voi kuin itkeä lattialla. Jos on hieman lämpöä tai vaikka yskää niin aina on mentävä lääkäriin vaatimaan kaikenlaisia testejä ja kuvauksia. Oli tauti mikä tahansa niin kipu on kamalaa, vaikea hengittää, ei voi mitään muuta tehdä kuin itkeä. Yleensä hänellä ei sitten ole mitään pahaa tautia ja haukkuu lääkärit kun eivät tutki häntä kunnolla tai anna lääkkeitä.

Ensimmäisenä päivänä valittaa että nyt on jotain pahaa ja vakavaa ja oireet ovat kamalat. Seuraavana päivä onkin ihan ok ja epäilyt jostain vakavasta ovat hävinneet.
Alan olla vaan väsynyt siihen että joku pieni tunne vaikka rinnassa on aina vähintään sydäntautia, vihlaisu päässä aivokasvainta jne. Ymmärrän myös sen että toisilla kipukynnys voi olla erilainen mutta ei vaan enää jaksa toisen valittamista olemattomista taudeista.
Olen yrittänyt olla tukena ja auttaa mutta nyt viime aikoina olen vaan toivotellut jaksamista ja että toivon että olo helpottaa. Tiedän että olen tyly mutta kun vuosia kuunnellut niin alkaa olla mitta täynnä. Jotain henkistä kai se on, haluaa huomiota tms. En vaan enää tiedä miten reagoida hänen valittamiseen.
Omista ongelmista en enää puhu koska hänen kanssa ei voi puhua niistä. Hänellä on aina jokin asia huonommin eikä hän yleensä edes kommentoi muiden "vaivoihin" mitään, sivuuttaa ne täysin.