Miten abortista pääsee yli?

Anna itsellesi anteeksi, ota yhteyttä johonki kriisilinjaan.

Mä menin dokaamaan kun vahinko oli kaavittu pois. Aamulla oli krapula, mutta onnellinen olo

Turha tuollaisia on miettiä. Tuskin sinä miehen kalsareiden spermatahrojakaan suret. Siellä on miljoona syntymätöntä lasta. :)

Ota pari kaljaa.

Lohduttaudu sillä, että äidiksi sopiva henkilö ei ikinä tekisi hätäratkaisua lapsensa tappamisesta.

Et sinä ole tappanut ketään vaan abortoinut pienen alkion, josta mahdollisesti olisi saattanut tulla lapsi, mikäli kaikki olisi mennyt hyvin. 

Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja sinulla oli syysi ratkaisuun. 

Minulle on tehty abortti noin 20 vuotta sitten. Korstu meni rikki ja laskeskelin, että siinä vaiheessa kiertoa minun ei olisi pitänyt tulla raskaaksi. Väärin laskettu. 

Olimme silloisen poikaystäväni kanssa niin tuore pari, että olisi tuntunut ihan absurdilta alkaa vanhemmiksi. Kun kerroin asiasta äidilleni, hän sanoi tyynen rauhallisesti, että tuollaista voi tapahtua ja se on kurjaa, mutta lapsen saaminen on niin iso asia, että tässä tilanteessa sellaiseen vastuuseen ei ole aihetta. 

Joskus harvoin asia on tullut mieleeni, mutta olen ollut ihan sinut sen kanssa. 

Voimia sinulle!

Abortoitu ei pääse siitä mitenkään yli.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 20:32"]

Abortoitu ei pääse siitä mitenkään yli.

[/quote]

Luuletko että se auree? Voi pyhä yksinkertaisuus. Ja jos sureekin, niin se on paljon onnellisemmassa asemassa kuin me, henki, jonka ei tarvitse kärsiä mistään.

Mä pääsin yli niin helposti, ettei minusta varmaan ole apua sinulle. Mutta olin jo lapsesta asti ajatellut, että ei-toivottu raskaus olisi suurin häpeä joka kohdalleni voi sattua ja jos vain on mitenkään mahdolliista, teen tietenkin abortin, jotta pääsen kiusallisesta tilanteesta eroon. Joten kun aikuisena, yli nelikymppisenä jouduin tekemään abortin päähäni oli ikään kuin valmiiksi koodattu, että "abortti on helpotus" ja niin se olikin. Toki on surullista, etten voinut anta lapselle mahdollisuutta tulla, mutta niin on moni muukin asia surullista eikä tuo ole lähellekään surullisinta tai suurin menetys minulle.

Se suurempi menetys on tapahtunut minulle jo omassa lapsuudessani, että minua on kohdeltu niin, että en tunne rakkautta lapsia tai itseänikään kohtaan. Minulla on kaksi lasta ja koitan välittää ja rakastaa heitä, siinä on mulle työsarkaa. Jos mulla olis kolme lasta jokainen sais vähemmän kuin nyt. 

Et ehkä pääse ikinä yli. Mutta voit oppia elämään asian kanssa. Kukaan ei ole täydellinen.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:17"]Et ehkä pääse ikinä yli. Mutta voit oppia elämään asian kanssa. Kukaan ei ole täydellinen.
[/quote]Lisään viel. Käy juttelemas ammattilaiselle,osaa neuvoa miten käsittelet asiaa

En osaa sanoa. Itse tunsin vain helpotusta, kun pääsin vahingosta eroon.

Auttaisikohan jos sinulla olisi "lupa" surra sitä? Sure se suru läpi, äläkä tukahduta tunteitasi vain koska niin monet sanovat, että on typerää surra "solumöykkyä".

anna itsellesi anteeksi, surra saa ja pitääkin, yli ei tarvitse päästä, mutta elämää jatkuu, paljon jää väliin jos vain tarttuu kaikkeen negatiiviseen ja yleisestikin menneisyyteen. katse eteenpäin!

Hae apua. Itse kävin psykologilla, kun kaikki muu tuki oli uskovaisia täynnä, itse olen antitesisti ja halusin että tukeni on ihminen, jonka juttuja pidän järkeviä eikä sellaisia joita salaa halveksun ja joille nauran. Jos kuitenkin sinuun uppoaa enkelit ja Jesset niin niitä on tarjolla. Minua auttoi myös "mitä siitä lapsesta olisi tullut"- aatteissa tilastot siitä kuinka moni menee kesken, vammautuu syntyessään ja miettimällä esim. pikkuveljeni väkivaltarikosta, mieheni hörökorvia, serkkuni eripari silmiä, perinnöllisiä sairauksia suvuissamme ja anoppini kestopsykoosia. Enkä siis luonut siitä lapsesta jotain täydellistä jonka menin hylkäämään vaan nimenomaan pahinta jota meidän perimästä voidaan yhdistellä.

Varmaankin ap tiesit, että tekemällä abortin tulet tappamaan lapsesi eikä se ole ihan läpihuutojuttu? Sitä sait mitä tilasit. Eipä siihen sen enempää sympatiaa heru. Ei olisi ollut mikään pakko abortoida. Sellaista tilannetta ei ole, että olisi ehdottomasti pakko.

Abortin vastustajat ja moralisoijat pois! Tapahtui jo, menkää ennemmin käännyttämään niitä ketkä pohtii että juu vai ei, nyt olette vain ilkeitä ja röyhkeitä.

No entä sitten? Ihan oikein tuntea vähän syyllisyyttä. Saman sanoisitte varmasti kadulla jonkun huvikseen tappaneelle? Tekopyhät.

Itse tunsin syvää helpostusta. Ei tullut mieleenkään antautua tuollaisiin naurettaviin fantasioihin ihmisestä, jota ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan. Realismia kehiin nyt.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 21:55"]Varmaankin ap tiesit, että tekemällä abortin tulet tappamaan lapsesi eikä se ole ihan läpihuutojuttu? Sitä sait mitä tilasit. Eipä siihen sen enempää sympatiaa heru. Ei olisi ollut mikään pakko abortoida. Sellaista tilannetta ei ole, että olisi ehdottomasti pakko.
[/quote]
ei varmastikaan ole pakko olla myöskään tuollainen idiootti kusipää, kuten sinä?