~~TP eli tahdomme pikkukakkosen~~vko37

elikkäs itte oon 25v ja mies 27, esikoinen 11/04 syntynyt ja toista kuumeillaan, yritys aloitettu nyt 9/06.



pirpana81

Ensiksi isot onnittelut ÄITE82, nenda, elonorppa ja Veerus!!! Ihanan paljon plussia! Tarrasukkia matkaan kaikille pikkuisille!



Scorppis mites sulle kävi? Toivottavasti oot plussan saanu.



-Tiiukka- joko teidän yritys palkittiin? Peukkuja pidän. En mä siis yhtään utelias oo. =)



Onassis tosi kovasti tsemppiä sulle! kyllä tää sekundaarinen lapsettomuus on ihan yhtä raastavaa. Ellei jopa tietyllä tapaa vaikeempaa. Kun sitä tietää jo mistä ihanuudesta jää paitsi. Kyllä sitä itsekin pelkää ja miettii, jos ei kerta kaikkiaan enempää koskaan saa. Meillä siis takana vuoden tulokseton yritys. Yritetään jaksaa, kyllä meillekin se pikku nyytti vielä suodaan.



vauvaksi olen todella pahoillani. Ikävää, että jouduit palaamaan. Tervetuloa kuitenkin ja voimia jaksamiseen.



kumminkin pahoittelut tädistä se on todella musertavaa. Toivottavasti on jo parempi fiilis ja tsemppiä uuteen yritykseen!



ElmerinMami80 Kyllä meilläkin mies oli tarkka taloudellisista asioista. Molemmilla piti olla vakityöt ja oma asunto piti hankkia ensin. Tämä siis esikoisen kohdalla. Toisaalta tästä oli se hyvä puoli, että nyt talous on kunnossa, eikä kakkosen yritykseen tarvinnut miestä suostutella vaan oli heti valmis. Miehet kun ajattelee elättävänsä perheen ja haluavat olla varmoja, että siihen kanssa pystyvät.



salmiakkisisu minulla oli synnytyksen jälkeen kahdet kuukautiset tai siis niukkaa vuotoa pari viikko jälkivuodon loputtua ja sitten noin kuukauden päästä edellisestä vuodosta. Oikeestaan en kyllä niitä kuukautisiks ajattele. Kunnon kuukautiset alkoi sitten 8kk synnytyksestä vasta kun imetys oli loppunut kokonaan. En usko ovuloineeni tuona aikana, kun ei tullut kuukautisia. Näin siis itsellä, kaikillahan imetys ei estä ovulaatiota vaan voi hyvinkin tulla raskaaksi imetysaikana. Tämäkin on niin kovin yksilöllistä.



Iiran pohdiskelit aihetta työtarjous ja ehkäisy käyttöön, hiukan ehkä oon jo myöhässä. Sitä vaan olisin sanonut, että mikä on sulle tärkeintä, kumpaa haluat enemmän työn vai vauvan. Itse hain työpaikkaa ja haastattelun jälkeen tietoa odotellessa pohdin samaa. Tulin siihen lopputulokseen, etten missään tapauksessa lopeta yrittämistä. Haluan ehdottomasti äitiyslomalle ei siitä uudesta työstä niin väliksi. Ja sitten kaiken kukkuraksi en edes saanut paikkaa.



jos vielä sitä omaa napaa, kun piina on pahimmillaan. Oireita on taas kovastikin viluttaa ja väsyttää tosi paljon. Masussa on pari päivää ollu sellanen olo, että nyt siellä on asukki. Paitsi sitten tänään on ollu sellanen olo, että täti tulee hetkenä minä hyvänsä. Oviksen perusteella odotan tätiä vasta alkuviikosta. Nyt on taas maha jotenkin turpeen olonen, eikä menkkaolosta tietookaan. Tässä kuussa tiputaan sit korkeelta ja kovaa. No ens kuuks on sit clomit apuna, mut voi kun niitä ei tarvis.



romaanikirjailija pikku2posti kp28/27-33

Ihana ilma eilisen koleuden jälkeen =). Olen pessyt pyykkiä monta koneellista, ihanaa kun saa ulos kuivumaan!



Taisinkin jo kirjoittaa, että täti tuli ja samalla valtava pettymys. Enään ei siis tarvitse miettiä haluanko töihin ja pikkukakkosen. Kyllä vauva asettuu etusijalle. Aion myös toimia niin, että jos päätän mennä töihin niin yritys jatkuu samaan malliin. Voihan käydä niin, että raskautumiseen menee pitkä aika. Ja sitä itseasissa vähän pelkäänkin.. On nimittäin hormonitoiminta nyt ilmeisen sekaisin.



Kuukautiset alkoi oliko se nyt perjantaina, en ihan muista tiputtelulla mikä ei ole mulle tavallista. Ja sama tiputtelu jatkuu edelleen. Ei vieläkään kunnon vuotoa. Alkaisi nyt niin voisi selkeästi siirtyä uuteen kiertoon ja uuteen yritykseen. Miten ne kiertopäivät tällaisessa tapauksessa lasketaan. Onko eka tiputtelu päivä kp1 vai vasta se kun kunnon vuoto alkaa? Nyt verta tulee siis pyyhkiessä. No joo se omasta olosta ja omasta navasta.



Toivottavasti kaikilla on ollut mukava viikonloppu ja plussaonnea kaikille!



Iiran

Hauskaa huomata, että olen listoilla mukana. Tässä nyt ei taida voida mitenkään enemmän sitä toista lasta kuumeilla, kun tosiaan imetän vielä eikä kierto ole alkanut. Muutenkin meidän lapsettomuustausta pakottaa siihen, että nyt vaan katsotaan mitä elämä meille antaa. Äärimmäisen ihanaa ja palkitsevaa on nauttia tuosta omasta pojan-pötkylästä. Miten tämä äitiys voikaan olla näin mahtavaa.



Minä olen usean vuoden hoitojen ja lääkärissä ravaamisten vuoksi oppinut yhtä ja toista raskautumisesta. Yritän neuvoa, jos vaan osaan. Toki vastauksiakin saattaa olla erilaisia riippuen eri lääkäreistä.



TIPUTTELUVUOTO ennen kuukautisia on ihan ok. Kierron laskeminen aloitetaan kuitenkin vasta siitä päivästä kun kunnon vuoto alkaa.



TYÖ/TALOUS yms.

Itse en enää koskaan suunnittelisi lapsen hankintaa muiden elämäntilanteiden ohjaamana. Koskaan kun ei voi tietää mitä tapahtuu. Toki täytyy olla valmis siihen, että lapsi tulee, mutta se riittää.



Nyt vauva tarvitsee mua.....



sisu

Eli minä oon 26 ja mies 25. Esikoispoika syntynyt 7/04. Ja toista kovasti kuumeillaan ja yritys on alkanut 7/06 eli nyt ompi toinen kierto menossa.



t.heinä-äiti04

täällä täti ilmestyi kylään perjantaina kp40/28 :(. No mutta uutta yritystä peliin!! Kierto varmaan heittelee vielä ton imetyksenkin takia, joten aika hakuammuntaahan tää on...

Nyt poika esittää kutsuhuutoa joten mentävä on!!



Scorpppis



ps. kaikille plussanneille tarrasukkia matkaan ja hirmusti onnea, me muut yriteetään tulle pian perässä!!

Voi kun ihanan aurinkoista ulkona on. Oikein tympäisee istua toimistolla :(

P2P, en ole vielä testannut. Tänään aamusella huomasin, että olin laskenut päivät väärin ja oikeia kp on 29/28-30. Viikonloppuun tai ensi viikon maanantaihin ajattelin sitkutella ;)

Toisaalta olisi " vähän raskaana" -olo, mutten halua kovasti pettyä, joten pissin tikkuun vasta myöhemmin.

Varsinkin kun viime kuukautiset oli ihan oudot, alkoivat normia aikaisemmin ja olivat suht kivuttomat vaikka vuotoa olisi riittänyt kolmelle naiselle ;)

Toivottavasti sulla olisi nyt tärppinyt, olisit sen tosiaan ansainnut jo noin pitkän ajan perästä.



Noh, näillä tuntemuksila mennään ja palaillaan astialle taas.



Hali kaikille pudonneille.



Nauttikaa kauniista syksystä ja toisistanne ;)



-T-

Laitoinkin aikaisemmin viestiä, että yritys ollut heikonluoleista miehen pään takia, mutta sain kuitenkin suostuteltua oviksen aikoihin petiin... Eipä ollut apua. Täti tuli ja nyt on kp 4/28-32.



Minulla on kanssa nyt sellainen tilanne, että minut on ritisanottu lokakuun loppuun mennessä nykyisestä työstä. Olen hakenut paria paikkaa ristiriitaisin miettein. Mitäs jos tärppää?? No ollaan tässä yhdeksännellä kierrolla ja aina joutuu pettymään, ei kai se ihan heti ole tulossa. Eka tärppäsi kahdeksannesta, nyt mentiin senkin maagisen rajan yli...



Haen töitä, ainakin niin kauan kun olen raskautunut, jos siis nämä työtkään tärppää nyt. Sitten ajattelin mennä johonkin työvoimakoulutukseen, ja jos onni suo, jään ensi kesänä äitiyslomalle, tai ainakin ensi talvena.



Ensi viikonlopuuna ajattelin alkaa tikuttaa ovista, katotaas miten meille käy tässä kierrossa.

Tiedätkö kuinka pitkään kestänyt tiputtelu/tuhruttelu on vielä normaalia? Totesin, että kyllä se oli viime torstai kun tämä tiputtelu/tuhruilu alkoi. Vieläkään ei siis ole kunnon vuoto alkanut. Eli viides tuhrupäivä menossa. Vaikka eipä tällä mitään taida voida kun odottaa että menkat alkaisi ja toivoa että ensi kierrossa olisi tälläista. Ei varmaan kannata lääkäriin rynnätä kun tätä ei ole aikaisemmin ollut.



Tänne ei siis mitään uutta.



Mukavaa päivänjatkoa!



Iira

Mun mielestä noi tuhruvuodot ennen menkkoja ei välttämättä merkitse mitään. Toki, jos jatkuvasti alkaa olla ja kestää monia päiviä eli yli neljä-viisi päivää, niin voi merkitä, että loppukierto on heikohko eli oma hormoonitoiminta ei jaksa pitää loppukiertoa yllä. Tähän aika helppona apuna on lugesteron emätinkapselit. Toisaalta heikko loppukiero vois viitata siihen, että alkukiertokaan ei ole täydellinen. Ehkei juuri tuossa kierrossa tullutkaan tarpeeksi hyvää munarakkulaa ja munasolua, jotta keltarauhashormooni riittäisi loppukierron tarpeisiin. Kyllähän kaikilla naisilla on joskus ovuloimattomiakin kiertoja. Itse en kuitenkaan tuosta vielä huolestuisi. Mulla oli usein noita tuhruvuotoja ja juuri niitä kiertoja kartoitettiin hormoonilabroin ja ultrilla ja kaikki näytti olevan hyvin. Toki mullahan ei raskaus ikinä alkanut, mutta siihen oli varmasti ihan muunlaisia syitä.



Nyt ois taas aika, jolloin mulla ois pitänyt vuodon tulla, jos ne luulemani mitättömä vuodot olivat kuukautiset. Eipä näy mitään, joten todennäköisimmin oma kierto ei ole lähellekkään käynnistymistä vielä. Mulla ainakin täyttyy kaikki nuo ehdot, jotta imetys toimisi ehkäisynä. Poika vasta 3 kk, täysimetyksellä ollaan, syö tiuhaan eli yölläkään ei tule yli neljän tunnin väliä ja kuukautisten alkamisesta ei ole merkkiäkään. Taitaa siis tahtomattani olla luonnon oma ehkäisy päällä... harmi.



Sisu

*huokaus*

eilen sorruin, piti vain käydä katsomassa testien hintoja ja yksihän sieltä lähti mukaan. Nyt se kummittelee tuolla vaatekaapin perukoilla, aamu oli suoranaista pinnistelyä etten tee sitä vielä.

Oli yllättävän halpa, alle neljä euroa eikä ollut edes se apteekin oma :O

Nyt mulla on tätioireita, masentaa... Noh, tämä on vasta kolmas yrityskierto mutta kun mulle sopisi paremmin kuin hyvin, että tulisin raskaaksi, kuten varmaan myös muille tässä ketjussa kirjoittelijoille ;)



-T-

Odottavan aika on todellakin pitkä. Täällä 4. yrityskierto vasta menossa, mutta silti alan olla aika kärsimätön, miks ei se vauva vois jo tulla?!?!?!? Etenki, ku esikoinen sai alkunsa niin helposti, puolvahingossa suorastaan. Mutta kyllä mie vielä jaksan oottaa ja toivon omaa plussaani enemmän plussaa teille, jotka ootte jo niin kauan aikaa pikkukakkosta toivoneet. +++++



Työasioita oon mieki joutunu pohtimaan. Uutta työtä oon etsiny ja haastatteluissaki käyny. Alkuun tuli ajateltua, että enhän mä mitään työtä voi hakea saati sitten ottaa vastaan, jos tuunki sitte heti raskaaks. Onpa tyhmää! Etenki, kun ei sitä vauvaa ihan tosta noin vaan taida tullakaan. No nyt onneks mulla nykyisessä työpaikassa on kuviot selkiytyny ja taidan unohtaa työnhaun hetkeksi. Yksi stressitekijä vähemmän.



Toivottavasti muillakin työasioita pohtivilla on ajatukset ja työasiat selkiytyny. Vauvahaaveita ei mun mielestä missään nimessä pidä työntää työasioitten takia taka-alalle. Kerranhan täällä vain eletään eikä työ saa olla koko elämä. :)



Tulipa saarna, toivottavasti en loukannu ketään ja ymmärsitte, mitä tarkoitin!



Plussasäteitä kaikille kovast lähettelen!



-S- yk 4 kp 14/26-29

Kiepsahdin uudelle yrityskierrolle, nyt mennään kesäkuisissa. kp5/27-31, kiertokin lähti heittelemään.



Noista työkuvioista.. mä oon samaa mieltä, että lapsenyrittäminen ja mahdollinen raskaus ovat ihan eri asia kuin työ. Molemmissa kannattaa edetä toista ajattelematta. Sitten jos uusi työ tärppää, niin kyllä se joustaa jos lapsikin tärppää. Muutenhan voi käydä niin kurjasti, ettei saa kumpaakaan - menettää jonkun työtilaisuuden, koska aikoo raskautua, ja jos ei sitten tärpääkään.



Eipä täällä taas sen ihmeempiä, ootellaan ovista.

Eli tätiä täällä " odotellaan" saapuvaksi.. tällä hetkellä kp 32. Edellinen kierto oli 30 ja sitä edellinen 37. Vielä en ole testiä tehnyt ja en aio tehdäkään ennen kuin tuo kp 37 on ohitettu tai niin ainakin yritän. Pientä tuntua olisi, että olisi voinut tärpätäkin, mutta en uskalla oikein ajatella asiaa.



Miehelle tuntemuksista en ole kertonut. Salaa mielessä olen plussaa toivonut ja toisaalta taas pelännyt. Viimeiset kuukaudet on ollu meidän perheessä vähän hullunmyllyä ja stressiä etenkin miehellä. Hän onkin välillä tuumaillut, että pitäisikö toisen lapsen hankkimista lykätä. On tuntenut huonoa omaa tuntoa siitä, että tyttö on jäänyt oikeastaan täysin minun hoidettavaksi. Välillä tilanne on kyllä minuakin stressannut ja väsyttänyt. Vähän siis mietityttää miehen suhtautuminen, jos sattuisinkin raskaana olemaan ja pelottaa oma jaksaminen.



No, eihän tässä tietääkseni vielä raskaana olla, joten pitäisi yrittää olla liikaa ajattelematta asioita. Moni teistä varmaan kuitenkin tietää, että se on helpommin sanottu kuin tehty.



Jeps, olipas minäkeskeistä jutustelua nyt. Ei muuta kuin tsemppiä kaikille ja palaillaan!!



-Niiskuneiti78-

eli olen 25-v ja mies 27, ennestään meillä on 1½-tyttö.

Jätin pillerit pois elokuussa ja toivon tärppionnea. Taisinkin bongata ovulaation tosta alkuviikosta (jos ylipäätänsä tapahtui tässä ensimmäisessä kierrossa siis....) no....nyt jännitetään tässä pari viikkoa.

Täällä sitä vielä pyöritään....



Kävin tossa pari viikkoa sitten lääkärissä (ihan perus gyne) ja juttelin vähän " huolistani" (esim. todella niukka vuoto, pahoinvointi, rintojen aristus jne.) Lääkäri vain totesi: " hmm hmm, oireet aika lupaavat..., tuo pissa näyte ja katotaan!" No eihän se sit mitään plussaa näyttäny =( Taitaa meikäläisen nuppi jo ruveta lahoomaan koko vauvan kaipuusta.



Nyt on sit jo seitsemäs yrityskierros menossa ja päätettiin miehen kanssa, että yritän olla mahd. paljon ajattelematta asiaa. Yritän täyttää kalenterin menoilla ja tekemisillä mahdollisimman täyteen.



Mietin miten toiset kuumeilijat ovat suhtautuneet kaveriensa/sukulaistensa plussiin/vauvoihin kun itsellä korventaa halu saada oma nyytti syliin??



Tää on jo noloo tunnustaa, mut tällä hetkellä itse en pysty iloitsemaan kaverini odotuksesta (eivät edes tarkoituksella yrittäneet =(), miehen siskolla on tänään laskettuaika enkä usko että pystyn menemään sairaalaan katsomaan... =(



" Normaali" oloissa olisin todella iloinen ja onnelinen toisten puolesta, mutta mutta.... jotenkin hankala selittää miltä nyt itsestä tuntuu. Enkä usko että pystyn hirmu hyvin edes esittämään iloista/onnellista.



Et oli taas omanapaista juttua, SORRY kaikki! Jotenkin vaan ahistaa niin paljon ja ajatukset pyörii VAAN vauvanteossa. Kiitos kaikille ketkä jaksoivat lukea=) Hyvää tulevaa vkonloppua teille=)



T:Nenna1

Tässä piinaillaan tällä kertaa ihan tosissaan, josko se raskaus jo alkaisi. ON: kp 19/26-31. Ovis pongattu tikulla kp 13 ja gynekin varmisti asian päivää ennen ultraamalla. Oireista: ei mitään sen kummempia kun lämmöt koholla ja ilmavaivoja kuten esikoisenkin alkuraskaudessa. Oli tosi helpottavaa kun kävin viime viikolla gynellä tarkastuttamassa paikkani. Endo suht hyvin hallinnassa. En oo näissä täpinöissä edes lähiaikoina kirjoitellut tänne TP-ketjuun, taustaillut vain ja iloinnut toisten plussa-uutisista. Kaikkea hyvää teille kanssasisaret, ensi viikolla kerron kuinka kävi.

Torstaisin terveisin,

-Omppumamma-

Tänään tuli täti kylään, joten eipä meille ainakaan kevät nyyttiä tule. Imetän edelleen, joten se todennäköisesti vaikuttaa asiaan. Koska oon vähentänyt imetystä, elin jo toivossa että nyt tärppäis. Ei sitten käyny niin.



Puhuitte aiemmin työasioista. Mulla olis tammikuussa töihin paluu edessä. Työpaikka ei houkuta mutta onneksi työkaverit on hyviä. Aion kyllä kattella uusia työpaikkoja ja hakea vaikka yritetäänkin vauvaa. Kun kummastakaan ei varmaksi osaa sanoa etukäteen.



Sitten oli puhetta muiden vauvaonnesta. Mä kävin just eilen kaverin luona joka odottaa kaksosia, ja parilla kaverilla on syntynyt vauvelit ihan just. Kyllähän sitä vähän haikeudella kattelee. Mut toisaalta mielessä pyörii se että meillä kuitenkin on jo yksi lapsi. Mulla on ystäväpariskunta, joka on ilmeisesti useamman vuoden jo yrittänyt mutta vauvaa vaan ei ole kuulunut. Heillä on asiasta tosi kova stressi. Itteä harmittaa oma tilanne vaikka yritystä on takana vasta pari kuukautta mutta sitten tulee tunne ettei sais olla niin pahollaan omasta tilanteesta kuin muilla on vielä tiukempi paikka.



t. Wictoria

Itse pahan lapsettomuuden kokeneena voin sanoa, että vielä vuosi sitten elämämme oli yhtä helv*tiä. Lasta toivottiin ja tehtiin todella hampaat irvessä. Noiden vuosien aikana multa meni elämänhalu kokonaan ja pilasin myös monta ystävyyssuhdetta sillä, kun en kertakaikkiaan voinut nähdä raskaanaolevia tai vauvoja. Lopulta onneksi saimme tämän ihanan nuppusemme useiden vuosien hoitojen jälkeen. Vertaistukiryhmissä tapasin lapsettomia, joilla on yritys- a hoitotaivalta takana jopa yli kymmenen vuotta ja lisäksi kokemuksia useista keskenmenoista jne. Kaikki tämä on rankemman kautta kasvattanut minua ihmisenä ja äitinä. Toki muiden raskaudet, vauvat tms. kirpaisevat, mutta epätoivoon ei liene syytä monillakaan enen vuoden parin yrittämistä varsinkin kun on kyse toisesta lapsesta. Ymmärrän kyllä nuo tunteet ja ihmisellehän on kaikki tunteet sallittuja. Itsekin olen tyyppiä kaikki-heti-nyt. Yhtään en malttaisi odottaa, jos jotain haluan. Se on vaan karu tosiasia, että tätä elämänaluetta ei voi itse hallita. Jokainen lapsi on lahja ja siitä on oltava todella kiitollinen. Näin ainakin meillä. Enkä todellakaan halua pahoittaa tällä kenenkään mieltäni, kunhan kirjoittelen myös itselleni muistutukseksi, ettei kannata liikoja haaveilla toisesta lapsesta. Se tulee, jos on tullakseen, hoidoilla tai ilman...

täyty tulla moikkaamaan, vaikkei meiltä tule mitään uutisia... Odotellaan nytten et pääsis " eroon" tuosta imetyksestä (tosin poika vasta 7kk joten ei mikään kiire, viimeistään sitte vuoden iässä) ja sitte sais ne menkat alkamaan, jotta pystyis pöllyyttämään peittoja kunnolla, vaikka sitäkin ollaan kyllä harrastettu tässä, mutta toistaiseksi tuloksetta... Nyyh!!!



Mutta salmiakkisisu sai mut kirjoittamaan tänne pitkästä aikaa... Meinaan kirjoituksesi oli kuin minä itse sen olisin kirjoittanut... siis tuosta lapsettomuudesta, ja kuinka " sattuu" kun " kaikki" lähellä olevat raskautuvat niin helposti ja itsellä ei onnistu... Meilläkin tuota esikkoa tehtiin monta vuotta ja pelko oli koko ajan raskausaikanakin ettei kestä kauaa. Mutta loppuen lopuksi kaikki meni hyvin, ja JOS meille suodaan pikkukakkonen niin aion nauttia raskaudesta koko sen keston, mitä en valitettavasti kyennyt viimeksi tekemään.



Mutta nyt pitää lähteä tuon maailman ihanimman ja suloisimman ja rakastetuimman äidin (ja isin) oman pikku kullanmurun kanssa ulkoilemaan.



Ja anteeksi kun oli näin omaa napaa tällä kertaa...