~~TP eli tahdomme pikkukakkosen~~vko37

Tai täytyy sanoa, että ihan alkuun ei haitannu pysty oleen aidosti ilonen. Siskoni tuli yllättäen raskaaksi, mutta silloin ajattelin, että kiva ollaan varmaan taas yhtä aikaa raskaana. Meidän esikoisella ja siskon kuopuksella 2kk ikäeroa. No siskon vauva synty elokuussa, mutta minä en ole vieläkään raskaana. Yritystä siis takana puolet pidempään kun nennalla eli 14 yrityskierto lähti käyntiin, vaikka niin jo luulin plussan saavani. Joten nykyään rastaa kuulla kenenkään raskausuutisia ja mitä lyhyemmän aikaa he ovat yrittäneet sitä pahemmalta tuntuu. Ja myös kaverini tuli raskaaksi ekalla yrityksellä. Oon kyllä ilonen hänen puolesta, mutta silti kirpasee. Viimesimmän odotusuutisen kuulin muutama viikko sitten. Onneksi kotona mieheltäni, koska en olisi pystynyt onnittelemaan. Tuntu että ihan sydän muljahti rinnassa.



Siinä salmiakkisisu olet aivan oikeassa, että jokainen lapsi on lahja. Tyttärestäni olen todella onnellinen, mutta silti kaipaan sitä toista lasta. Kävin katsomassa siskoni vastasyntynyttä poikaa ja pidin häntä sylissä. Se tuntui niin hyvältä ja oikealta, vaikkei ollutkaan minun vauva, tiedostin kyllä sen. Kun lähdettiin kotiin meinasi tulla itku autossa, kun niin vahvasti tuntui, että jotain puuttuu. Tuntui se oma syli niin tyhjältä. Mutta eipä tässä auta kun uskoa, että siihen vielä sen oman pikku kullanmurun saan.



Nyt on siis tässä kierrossa clomit apuna, joten odotukset varmaan taas korkealla. Pakko kyllä yrittää olla ajattelematta asiaa koko ajan. Ei huvittais joka kuukausi pudota korkeelta.



sydän verta vuodatti pikku2posti kp3

Kiitos ajatusten jaosta kaikille,

hyvä kuulla, että toisillakin ottaa koville tuo muiden plussailu.... Enpähän ole yksin " huonon" omantuntoni kanssa ;)



Tietysti itsekkin olen todella onnellinen tyttösestäni (ja toisten odotuksista), mutta silti.... Meilläkin eka raskaus tuli kertalaakista (tasan kerran oltiin siinä kuussa ja eka yrityskierto silloin) ja vaikka silloin oli asenne: " että tulee kun on tullakseen ja heti ei varmaan tärppää" , opinnot olivat kesken... Nyt toisen yrityksen alussa taas sitä itselleen " toitotti" ettei ole takeita että yhtä helposti natsaa kuin eka, niin joka kerta sitä on pettynyt todella pahasti kun täti on saapuu :(



Tänään kun (kp24/26-28) täti aivan yllättäin aamulla saapui niin en ollut aivan niin pettynyt kuin aikaisemmilla kerroilla. Päätin viikolla etten ressaa asiaa ja jotenkin olen siinä onnistunu (toivottavasti!)



Eikä meillä todellakaan vielä mitään pitkää aikaa olla yritetty, mutta välillä se vaan siltä tuntuu. Olen aina ollut sitä mieltä ettei lapsille " saisi" tulla hirmu pitkää ikäeroa tulla, mutta nyt tulee joka tapauksessa reilu neljä vuotta-viisi (esikko täyttää ensi kuussa neljä jo). Jokaisella asialla on varmaan tarkoituksensa ja aikansa.



Lopetan tän " ruikutuksen" taas ja menen nukkumaan,

Hyvää loppuviikkoa teille ja paljon ++++-tuulia !!!!



Nenna1

Miepäs tahtoisin tulla teidän kanssa kuumeilemaan pikkukakkosta ;) En itseasiassa tiennyt haluavani toista lasta näin kovasti ennen kuin nyt, kun tulin elokuussa yllättäen raskaaksi, ja kuinkas kävikään, se meni kesken toissa päivänä :( Nyt sitten tuntuu, että kunhan tässä toivutaan, ja muutama kierto on takana, voitais rueta taas yrittämään oikein kunnolla!



Joitain tuttujakin nikkejä taitaa tuolla etusivulla olla, en tiedä muistaako kukaan minnuu tuolta Odotus-puolelta, kun esikoista odotettiin Huhtihipuissa 2005. Eli meillä on tuollainen 1v4kk ikäinen tarmonpesä kotona, jolle kovasti toivotaan nyt kaveria :)



Mutta nyt mie voisin rueta lueskelemaan teidän viestejä ja koitan päästä jyvälle =) Plussasäteitä kaikille!!



Piisku

PLUSSAA!! Mikä on kyllä suoranainen ihme. Meillä esikoinen sai neljän vuoden yrittämisen jälkeen alkunsa ensimmäisellä ivf-kerralla, joten olen todella yllättynyt, onnellinen, mutta samalla todella epäileväinen koko raskausasian suhteen. Tätä pikkukakkosta aloimme toivomaan tämän vuoden toukokuusta..... Nyt viikkoja kasassa on 5+4 ja laskurin mukaan La on 16.5.07. Olen ajatellut mennä yksityiselle ultraan oman mielenrauhani vuoksi, nähdäkseni onko masussa oikeasti elämää.



Plussasäteitä myös muillekin toivoo maani.

Aluksi onnittelut Maamille plussasta ja tarrasukkia matkaan!



Aikaisemmin viikolla kerroinkin jo kuulumisia ja pienestä jännityksestä ilmassa. Tuntemuksista ja ajatuksista puhuttiin miehen kanssa loppuviikosta. Tänään on kp 36 ja tätiä ei näy. Niinpä miehen kanssa päätettiin tehdä testi.... Ja plussaahan se näytti!!!



Nyt on ajatukset ja tunteet vähän sekaisin, monenlaista mielessä pyörii. Ei asiaa vielä oikein todeksi usko, mutta eiköhän pikku hiljaa. Ihana asiahan tämä on! Toivotaan, että muutkin saavat plussia... etenkin sitä toivon teille, joka olette pitkään yrittäneet.



Palaillaan!



-Niiskuneiti78-

Siis onnittelut Maanille!

Voi että on ihana kuulla plussauutisia!



Itsellä on ollut " lupaavaa" pahoinvointia, huimausta ja väsymystä. Vaan ei, en ole raskaana. :( Nyt sitten toivon edes että nämä " oireet" olisivat merkki palaavista kuukautisista... Ylihuomenna on esikon 5kk neuvola, siellä ajattelin tarkistuttaa hempparit ja paineet, että saisin edes vähän vinkkiä missä mennään...



Istuin tässä eräänä päivänä bussissa uuvutettuani esikon viimeinkin uneen, ja hulinayön jäljiltä mietin että se kakkonen tästä konkurssista enää puuttuikin. Että kuinka tyhmä sitä ihmisen pitää olla halutessaan heti perään toisen? No, sitä ajatustahan kesti puoli päivää, seuraavana päivänä tein taas testin ja olin pettynyt negasta...



Eilen olin juhlissa ystäväni kanssa, jolla on rv 21+ käynnissä. Kyllä olin kade! Yritin sitten ottaa kaiken irti hänen onnestaan, ja minusta oli kyllä ihanaa saada edes vähän paistatella siinä odotuksen tunnelmassa. Toistaiseksi kaikki vauvauutiset ovat minulle iloisia uutisia, mutta kyllähän sitä jo tosi malttamattomana odottaa niitä omalle kohdalleen... Sitä en kyllä osaa ollenkaan ennustaa millaiset fiilikset ovat kevään tullessa jos plussaa ei napsahda. Varmaan vähän toisenlaiset jo.



Hirmuisasti plussasäteitä kaikille!

Itse olen 31v. Mies 37v ja esikoinen syntyi 08/04. Kakkonen on ollut haaveissa 08/05 asti.

mä ilmottaudun kanssa:) minä 22 ja mies 37, ollaan tällänen uusioperhe, mulla entisestä suhteesta tyttö 03 ja miehellä pojat 96&97. kovasti on nyt vauvakuume iskeny, yksi yhteinen vielä perheeseen olis enemmän kun tervetullut.

Eli täällä menossa yhdeksäs yrityskierto lopuillaan ja se täti tulee varmaan viereiluille lähipäivinä, tällä viikolla kuiteskin. Ei siis plussaa vieläkään. :/ Kyllä kirpaisee ja on surullinen lukiessa muiden onnellisia ' kuinkas se nyt näin äkkiä jo tärppäsi' -viestejä, vaikka kuinka yritän olla onnellinen muiden puolesta. Hehän ansaitsevat saada kaipaamansa rakkaan lapsen yhtä paljon kuin me! Tarrasukkia siis kaikille plussanneille matkaan, ja suuresti onnea teille! :)



Mutta onneksi nyt on paljon muuta ajateltava esikon synttäreiden ja jännittävien työkuvioiden merkeissä. En ole ehtinyt lainkaan panikoida ja jännittää tässä kuussa...korkeintaan tunnen tutun pettymyksen tunteen jo etukäteen kun tiedän, että ei tärpännyt taaskaan.



Ja toisaalta on käynyt mielessä jo ajatus, että entäpäs jos jäisimmekin " vain" yksilapsiseksi perheeksi... perhehän me olemme kuitenkin, minä olen (ja olen saanut ja kunnian olla) äiti maailman ihanimmalle tytölle ja mies on isä. Ei se yhtään hullumpaa näinkään olisi, onnellisia kun olemme. :)

Tässä viikonloppuna kuulin tuttavapariskunnan odottavan. Vähän tuli haikea olo. Ne on kyllä koittaneet tosi kauan saada lasta, ja nyt tärppäsi. Kyllä onnittelin ihan iloissani, mutta kumpa joskus itselläkin tärppäisi.



Nyt jo kahdella pariskunnalla onnistunut ihan lähiaikoina, kummallakin on ollut vaikeuksia saada lasta.



No tästä vaan yrittämään itsekin. Kp on 13/28-30, tällä hetkellä siis täysi tohina päällä meidän huushollissa.



Kohta päästään piinailemaan!!



Onnea kaikille plussanneille.

Onnittelut plussanneille ja tsemppiä odotuspuolelle.



Täällä on käyty keskustelua, joka niin tuntuu tutulta. Kerta toisensa jälkeen yllättää itsensä katkeroitumasta ja jupisemassa omaan napaansa, että miksi teille tulee taas vauva ja noin helposti, kun meillä homma takkuaa senkin edestä.

Vielä mukavampi on kuunnella kommentteja " Niin mutta sähän pääset niin helpolla, kun teillä on vaan yks!" Uteluihin, no millonkas teille odotetaan toista? tekisi mieli survaista, että tarkoitat varmaan viidettä, vai valmiitko vaan lasketaan? Katkeran ämmän tilitystä... tätiä odotellessa.



Kp 25/28-35, eikä oireen oiretta!

Tuttu on tunne täälläkin, kun kuulee toisten odottavan niin mielessä välähtää että mitä jos minä en ole ikinä kertomassa vastaavia uutisia.. Me ollaan tosin niin vähän aikaa vasta tätä kakkosta yritetty että vielä ei kovin synkkiä ole omat mietteet..



Omaa napaa kuitenkin kerron ja tosiaan ne menkat alkoi sitten sen 6 päivän tyhruttelun jälkeen viime tiistaina. Runsasta vuotoa oli tasan 2 päivää ja nyt ylläri ylläri edelleen tuhruttaa. Tänä aamuna tuli siteeseen tosi kirkasta verta. Erilaista kun kuukatisvuoto yleensä. Veri oli enemmän sellaista kun olisi jostain haavasta vuotanut. Nyt se on jo loppu ja ei sitä paljo tullut. Nyt tulee van sellaista helakan punaista paperiin pyyhkiessa. Että en tiedä, onkohan mulla sitten ollu alkuraskauden keskenmeno vai muutenko vaan kroppa sekoilee. Muutenkin olen ollut tosi huonolla tuulella ja päätä särkenyt tän koko tuhruttelu/menkat/tuhruttelu episodin aikana.



Varasin tänään esikoiselle 1,5v tarkistuksen. Kysyn siellä sitten samalla lääkäriltä omista vuodoistani. Sain ajan tosin vasta marraskuulle, mutta eipä siihen niin pitkä aika ole.



Anteeksi kun oli itsekeskeinen kirjoitus, on vaan mieli vähän maassa kun harmittaa nämä vuodot ja pääkipu. Toivottavasti on iloisempi mieli!



Onneksi olen kohta lähdössä ystävän kanssa lenkille, jos se vaikka virkistäisi vähän!



Iira



Aijoo, mä muistan sut Piisku huhtihipusista. Mä olin siellä iira05. Nyt tuntui tyhmältä olla toi 05 perässä ;-) ja oonkin vekslannu tän nimimerkin kanssa, eka olin nyt kuumeilessa mannkell mutta kun en tunnistanut itseni niin vaihdoin takaisin Iiraan..

Nyt on jo mullakin kun alkoi naurattaa omat kirjoitusvirheet..

Nyt kun on jo yli vuoden yrittänyt sitä pikkukakkosta niin en enää välitä laskea... Kaksi kaveria saivat juuri nyyttinsä ja olen hyvin onnellinen heidän puolestaan :) silti aina takaraivossa se ajatus " miksi en minä"



Kp68/30 ja ei tietoakaan kuukautisista eikä pois jäännin syystä...

Testinkin silloin tein ja negahan se oli, vaikka niin lupaavalta tuntui :( Tosin, arvelinkin, että kun pääsemme miehekkeen kanssa kahdestaan mökille, niin johan rupeaa täti laulamaan ja niin teki.

Nyt kp 4/28-35... Pettymyshän se oli vaikka arvattavissa, eihän meille nyt vielä.



Voimia kaikille pudonneille *hali* kyllä meitä taas koetellaan.

meinasin jo unohtaa ilmoitella tännekkin,että PLUSSASIN=) tänä aamuna ne edelliset haamut vahvistui ja pikkukakkonen olis tänne matkalla!!kun nyt vaan kaikki menis hyvin loppuun asti!!poistun täältä nyt sitten odotuspuolelle....toivottavasti tuutte perässä:)

ONNEA vielä munkin puolesta kaikille plussanneille ja TSEMPPIHALIT yritystä jatkaville uuteen kiertoon;)



toymama rv5+4:)

Täällä olisi yksi uusi mamma jolla vauvakuume alkanut. Poika täyttää kolmen viikon päästä 1 v. Ja nyt siis tahtoo pikkukakkosen. Yritys aloitetaan todnäk vuoden vaihteen jälkeen.



Meillä kun pikkuherralla synnynäinen sydänvika joka korjataan joulukuussa niin ennen sitä ei halua raskaaksi. Kunhan poju toipuu niin sitten...



Itse olen 35 ja mieheni 36. Asumme Vantaalla.



Kiva olisi päästä mukaan listaan, vaikka tosin emmehän vielä yritäkään kakkosta mutta kuume on alkanut olemaan jo jokapäiväistä.



romi & Poju 11 kk

Eli kovasti elämme pikkukakkosen toiveissa. Mieheni on 30 ja itse olen 29. Esikoistyttäremme on vuoden ikäinen ihana taapero. Toiveissamme on ollut pikkukakkonen mahdollisimman pienellä ikäerolla ja yritystä takana nyt puoli vuotta. Teinkin plussatestin tuossa elokuun lopulla ja sen mukaan olin onnellisesti raskautunut, mutta nyt viikon ajan olen vuodellut aika lahjakkaasti ja keskenhän se menee.. nyyh. Loppuisi tämä vuoto, niin pystyisi jotenkin alkaa orientoitumaan asiaan uudelleen ja ymmärtämään ettei elämä tähän kaadu.

Eli kovasti elämme pikkukakkosen toiveissa. Mieheni on 30 ja itse olen 29. Esikoistyttäremme on vuoden ikäinen ihana taapero. Toiveissamme on ollut pikkukakkonen mahdollisimman pienellä ikäerolla ja yritystä takana nyt puoli vuotta. Teinkin plussatestin tuossa elokuun lopulla ja sen mukaan olin onnellisesti raskautunut, mutta nyt viikon ajan olen vuodellut aika lahjakkaasti ja keskenhän se menee.. nyyh. Loppuisi tämä vuoto, niin pystyisi jotenkin alkaa orientoitumaan asiaan uudelleen ja ymmärtämään ettei elämä tähän kaadu.